Puolueemme mielestä suomalaisen koulutuksen tulee valmentaa hyvinvoivia ja motivoituneita yksilöitä yhteiskunnan tarpeisiin siten, että jokaisen jäsenen oma paikka yhteisössä vastaa parhaiten yksilön osaamista tämän lahjakkuudet huomioon ottaen. Jokaisella on oltava mahdollisuus opiskella ja hankkia ammatti taloudellisesta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Sinimustan Liikkeen Suomessa kasvatetaan lapset käyttäytymään hyvin, liikkumaan paljon, vahvistamaan omia lahjakkuuksiaan ja kunnioittamaan omia juuriaan. Motivoitunut nuorisomme valmistuu työelämään elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin vastaten. Korkeakoulutuksemme takaa suomalaisen yhteiskunnan henkisen ja taloudellisen omavaraisuuden sekä elinvoiman hyödyntäen täysimääräisesti kansamme keskuudessa vallitsevan älyllisen potentiaalin.
Perusopetus
Sinimusta Liike vaatii varhaiskasvatus- ja perusopetussuunnitelmien uudistusta, jossa poistetaan kaikki liberaaliin mielipidemuokkaukseen perustuva ideologinen aineisto. Opetuksen ja pedagogiikan tulee perustua tutkittuun tietoon ja tieteeseen, sekä yhdistää läpi vuosiluokkien luonnontieteitä, teknologiaa, insinööritieteitä, taidetta ja matematiikkaa. Kouluympäristön on oltava liikuntaan ja leikkiin aktivoiva sekä mahdollisimman lähellä luontoa. Luonto- ja leirikoulut tulee sisältyä luonnollisena osana varhaiskasvatus- ja perusopetussuunnitelmia.
Perusopetuksessa on varhaisesta iästä lähtien huomioitava oppilaiden yksilölliset tarpeet ja lahjakkuudet. Yläkoulusta lähtien on oltava tarjolla riittävästi valinnaisia aineita ja opetukseen on sisällyttävä sekä yrittäjyyden perusteita että taloudenhoitoon liittyvää opetusta. Matemaattisten aineiden opetuksessa tulee huomioida eri tasot jolloin heikoimmat saavat tarvitsemansa tuen ja lahjakkaille tarjotaan haasteita. Koulun tehtävä ei ole tasapäistää, vaan kannustaa eri alojen lahjakkuuksia menestymään osaamisellaan riippumatta heidän sosiaalisesta taustastaan tai varallisuudestaan. Koulussa tulisi olla myös mahdollisuus epäonnistua.
Jokaisessa koulussa on oltava mahdollisuus järjestää pienluokkia/erityisluokkia tukea vaativille lapsille ja nuorille. Kouluissa on oltava resurssit puuttua varhain ongelmiin ja järjestää joustavasti opetusta yksilölliset tarpeet huomioiden lapsen etu edellä. Valtion rahoittaessa erityisopetusta, sen on velvoitettava kunnat noudattamaan lakia sanktioiden uhalla. Päteviä erityisopettajia on oltava riittävästi, jotta he voisivat tehokkaasti keskittyä opetukseen sen sijaan, että aikaa hukkaantuu epäsuhtaisesti pedagogisten asiakirjojen täyttämiseen.
Sinimusta Liike haluaa ankarampaaja nopeampaa puuttumista kiusaamiseen ja väkivaltaan kouluissa. Kouluissa tulee olla riittävästi kouluavustajia ja muita aikuisia jotta ongelmat voidaan huomata välittömästi. Koulujen työrauhan turvaamiseksi puolueemme haluaa palauttaa opettajille riittävät kurinpitovaltuudet.
Sinimusta Liike tiivistäisi yhteistyötä koulujen ja vanhempainyhdistysten välillä ja pyrkisi lisäämään vanhempainyhdistysten vaikuttavuutta ja houkuttelevuutta antamalla mahdollisuuden olla osana koulukohtaista päätöksentekoa. Vanhempainyhdistys voisi toimia opetuslain raameissa ikäänkuin koulun omana valtuustona, jolla olisi valtaa esimerkiksi rekrytoinneissa, valinnaisissa aineissa, rangaistustoimenpiteissä kuten oppilaan määräaikaisessa erottamisessa ja muissa koulua koskevissa asioissa.
Toisen asteen koulutus
Toisen asteen koulutus, joka suoritetaan peruskoulun jälkeen sisältää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen. Toisen asteen koulutuksen on tarkoitus tarjota koulutusta sekä ammattiin ja työelämään, että korkeakouluihin pyrkiville opiskelijoille. Sinimusta Liike haluaa turvata opiskelupaikan jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle, sekä ehkäistä opintojen keskeyttämistä tarjoamalla joustavia vaihtoehtoja ja yksilöllisiä opintopolkuja. Digitalisoinnin avulla voidaan laajentaa teoriapainotteista sekä yleissivistävää opetustarjontaa kattavammaksi koko maassa ja tehostaa opetuksen ajankäyttöä. Sen sijaan ammattiopinnoissa kannatamme käytännönläheisen lähiopetuksen lisäämistä.
Ammattikoulutuksen tavoitteena tulee olla väestön ammattitaidon nostaminen, nopea työelämään siirtyminen ja yrittäjyys sekä ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden parantaminen sellaisille aloille joihin sitä kulloinkin tarvitaan. Näin ollen valtion on aktiivisesti suunnattava opetusbudjettia sellaisiin ammattiopintoihin, joiden aloilla työntekijöistä on pulaa. Ammattikoulujen arvostusta tulisi kohottaa siten, ettei ammattikouluja pidettäisi enää “epäonnistuneiden” oppilaiden loppusijoituspaikkana.
Jokaisella nuorella tulee olla aito mahdollisuus opiskella omien kykyjensä mukaan taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Toisen asteen koulutuksen tulee olla kansalaisille maksutonta mukaan lukien oppikirjat.
Erilaisissa tilanteissa oleville opiskelijoille on pystyttävä tarjoamaan yksilöllisiä tapoja ja opintopolkuja ensimmäiseen ammattiin, mutta myös uudelleen kouluttautumiseen. Oppisopimuskoulutuksen ja muun näyttöpainotteisen oppimisen tulisi olla tasavertainen ja samanarvoinen ammatillisessa oppilaitoksessa suoritettuun koulutukseen verrattuna.
Yleissivistävän lukion tarkoitus on valmistaa opiskelijaa jatko-opintoihin. Ylioppilastutkinnon jälkeen jokaisella tulee olla mahdollisuus jatko-opintoihin, niin ettei turhauttavia välivuosia tarvitse viettää. Niille nuorille, jotka eivät ole onnistuneet pääsemään korkeakouluihin, tulisi olla helposti saatavilla opetustarjontaa sekä työneuvontaa.
Korkeakoulut
Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee olla suomalaisen, korkeatasoisen koulutuksen ja kehityksen kulmakiviä. Niiden tehtävä ei ole pelkästään tuottaa ammattitaitoisia asiantuntijoita vaan myös viedä tiedettä ja korkeakulttuuria eteenpäin, osallaan taaten suomalaisen yhteiskunnan henkisen ja taloudellisen omavaraisuuden sekä sen elinvoiman. Korkeakoulut ovat valtiotammekin vanhempi instituutio, jossa tapahtunut tieteellinen ja henkinen kehitys on sen kautta kulkeneiden sukupolvien tuotosta. Maksuton korkeakoulutus on mahdollistanut kansamme keskuudessa vallitsevan älyllisen potentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen. Mielestämme tämä on se arvopohja, jolle korkeakoulujen tulee rakentua. Korkeakoulujen ei tule toimia suomalaisvastaisesti ideologisella tai käytännön tasolla vaan sen tehtävä on suomalaisten koulutus, toimien kansamme korkeatasoisiin taitoihin ja osaamiseen liittyvän kapasiteetin kehittämisessä, suhtautuen nöyrästi ja kunnioittavasti menneiden sukupolvien töihin ja uhrauksiin. Menneiden sukupolvien muiston ylläpidossa ja kunnioittamisessa myös opiskelijayhteisöllä on osansa pitäen aktiivisesti erilaisia perinteitä yllä, ja mielestämme tätä perinteitä ylläpitävää toimintaa tulee myös vahvistaa.
Korkeakoulujen tulee panostaa teoreettisen tiedon ja modernin käytännön työn lisäksi opiskelijoiden nopeaan valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen. Valtion ja korkeakoulujen tulee kehittää koulutustarjontaa sekä koulutukseen sisäänpääsyä sitten, että mahdollisimman moni pystyy siirtymään itseään kiinnostavaan ja itselle soveltuvaan koulutukseen ilman välivuosia. Valtion tulee tarjota stipendejä myös ulkomailla suoritettavaan tutkimustyöhön, josta kertynyttä osaamista voidaan hyödyntää kotimaassa. Tutkimuksessa tulee painottaa nykyajan ongelmiin pureutumista esimerkiksi energiantuotannon ja lääketieteen kysymyksissä. Kotimaista tutkimustyötä tulee pitää eri tavoin houkuttelevana ja suomalaisilla tutkijoilla tulee olla erinomaiset edellytykset tehdä korkealaatuista ja ajan tasalla olevaa tutkimusta kotimaassaan. Näiden edellytysten tulee myös huomioida korkeakouluissa toimivien ihmisten edellytykset tasapainoiseen vapaa-aikaan ja elinympäristöön. Yliopistojen ja korkeakoulujen lähettyvillä tulee olla viihtyisiä asuinalueita, ja myös perheellisille opiskelijoille ja korkeakoulujen työntekijöille sopivia asuinympäristöjä.
Korkeakoulujen opiskelupaikkoja on kohdennettava entistä tarkemmin niille aloille, joissa on pula työntekijöistä. Vastaavasti opiskelupaikkoja, joista valmistuneilla on huonot työllistymismahdollisuudet, tulee nopeastikin pystyä vähentämään. Koulutusylijäämä heijastuu sekä suurena työttömyytenä, että ihmisten kouluttautumisena ns. “kivoille” aloille, jotka eivät maksa takaisin niihin sijoitettuja yhteiskunnan varoja. Se johtaa myös yksilöiden ylivelkaantumiseen esimerkiksi opintolainan muodossa, ja kasvattaa kynnystä työskennellä matalapalkka-aloilla.
Suomalainen korkeakoulutus on tarkoitettu ensisijaisesti suomalaisia varten. Ulkomaisille opiskelijoille ei tule tarjota kokonaisia tutkintoja, vaan he voivat tulla nykyisten vaihto-opiskelijaohjelmien mukaisesti suorittamaan osan tutkinnostaan määräaikaisina jaksoina, joiden vastineeksi suomalaiset opiskelijat saavat mahdollisuuden opiskella vastaavasti vaihto-opiskelijoina ulkomailla. Opiskelijavaihtoa suomalais-ugrilaisten maiden Suomen, Viron ja Unkarin välillä tulee lisätä.