Sinimustan Liikkeen maanpuolustuksellinen ohjelma rakentuu kahden perusväittämän ympärille, joista ensimmäinen on usein viitattu ”jokaisella maalla on armeija, joko se on oma tai jonkun toisen” ja toinen edesmenneen Mannerheim-ristin ritarin Adolf Ehrnroothin kuuluisat sanat ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”. Maallamme tulee olla pienestä väkimäärästään huolimatta uskottava ja pitkäkestoinen sotilaallinen toimintakyky, jota sen tulisi kyetä ylläpitämään mahdollisimman pitkälle omin voimin.
Maastamme tulee löytyä kunnioitusta herättävä sodanajan miesvahvuus, vähintään 400 000 miestä, sekä kyky valmistaa, kehittää ja ylläpitää puolustusvoimiemme vaatimaa aseteknologiaa ja varustetuotantoa. Puoleemme vaatii tuntuvaa lisärahoitusta kotimaisen puolustusteollisuuden kehittämiseen, joka kykenisi yksin tai yhteistyössä muiden ystävällismielisten tahojen kanssa kehittämään maallemme sen kaltaisia aseratkaisuja, jotka vähentäisivät maanpuolustuksemme riippuvuussuhdetta niistä ylikansallisista puolustusliitoista, joiden ulkopuolelle haluamme maamme jäävän. Sen kaltaisia kalustohankintoja, joiden itsenäiseen valmistamiseen ei löydy vielä kotimaista osaamista tai pääomia, tulee arvioida ensisijaisesti huoltovarmuuden, ei ainoastaan taistelutehon näkökulmasta. Haluamme viimeiseen asti välttää tilannetta, jossa maamme sitouttaa itsensä ulkomailta hankittuihin kalliisiin asejärjestelmiin, joiden kunnossapito ja huolto muuttuvat mahdollisen konfliktin alla epävarmoiksi. Hävittäjähankintojen kaltaisten välttämättömien yhteishankkeiden osalta kannatamme yhteistyötä muiden Euroopan maiden, erityisesti muiden Pohjoismaiden kanssa.
Puolustusvoimiemme tärkein osa on maavoimat, joiden tarvitsema kalusto ja aseistus tulisi olla viestijärjestelmiään myöten mahdollisimman pitkälti kotimaisesta tuotannosta. Maallamme tulisi olla oma korkeavolyyminen käsiaseteollisuus, sekä kyky valmistaa ja kehittää myös vaativampaa sotilasteknologiaa, jolla korvattaisiin siirtymäajan jälkeen nykyisin käytössä olevia ulkomaalaisia kalustoratkaisuja. Puolustusteollisuudellamme tulisi olla kyky valmistaa tarvittavia panssarintorjunta- sekä ilmatorjuntajärjestelmiä itsenäisesti, jolla voitaisiin vastata sotilaallisesti vahvemman vastustajamme maavoimille muodostamaan välittömään uhkaan. Kotimainen tuotanto ja tuotekehitys tulisi tapahtua kokonaisvaltaisesti myös jalkaväen tukiaseissa, erityisesti kenttätykistössä, jonka kalustovahvuus tulisi pitää tulevaisuudessakin korkealla tasolla. Puolueemme päämääränä on luoda maavoimistamme tulivoimainen ja voimakkaasti panssaroitu kokonaisuus, jonka olemassaolo itsessään nostaa kynnystä sotilaallisen konfliktin syntymiselle. Puolueemme kannattaa jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irrottautumista.
Tarvittavan sodan ajan vahvuuden ylläpitäminen vaatii asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämistä, joka pysyisi miehille pakollisena, sekä tehtäviin soveltuville naisille vapaaehtoisena. Puolueemme kannattaa koko maan kattavaa puolustusratkaisua, jossa erilliset maavoimien, ilmavoimien ja merivoimien osastot muodostavat paikallisia puolustuspiirejä, joiden tehtävä on toimia nopean mobilisaation tukikohtina mahdollista hyökkääjää vastaan.
Varuskuntien määrää ei tule vähentää nykyisestä, ja jokaiselle asevelvolliselle tulisi tarjota mahdollisuus suorittaa palveluksensa ikätovereidensa kanssa mahdollisimman lähellä omaa kotiaan. Puolueemme mielestä varusmiesten nykyisin kohtaamat talousvaikeudet johtuvat osittain arvostuksen puutteesta, ja vaatiikin siksi erillistä varusmiespalkkaa, joka maksettaisiin alokasajan jälkeen talousohjelmassamme mainitun perustulon päälle.
Puolueemme mielestä Suomeen tulisi muodostaa uusi erillinen valmiusprikaati, joka toimisi samalla uusien sodankäyntitaktiikoiden ja kaluston kehittämiskeskuksena. Kyseinen varuskunta tulisi sijoittaa maantieteellisesti muuttotappiosta kärsivälle alueelle, joka sijaitsee kuitenkin tarvittavien kulkuyhteyksien päässä sekä on tarpeeksi lähellä teoreettista hyökkääjää.
Puolueemme kannattaa Ahvenanmaan demilitarisoinnin lopettamista sekä sen varustamista tarvittavalla sotilaallisella osastolla, jotta elintärkeät huoltoyhteydet Itämerellä pysyisivät auki myös mahdollisen konfliktin aikana. Maamme merivoimien tulee olla asianmukaisesti varustettuja, sekä kykeneviä torjumaan niin ilmasta, meren pinnalta, kuin sen altakin tulevaa uhkaa. Puolueemme mielestä Suomen tulisi kehittää tarvittaessa yhteistyössä muiden Itämeren ystävällismielisten valtioiden kanssa ohjustekniikkaan liittyviä ratkaisuja, jolla kyettäisiin torjumaan vihollisen kaluston liikkeitä merialueidemme läheisyydessä. Puolustusvoimillamme tulee olla myös operatiivinen kyky suorittaa maihinnousuja sekä ottaa haltuun geopoliittisesti kriittisiä alueita konfliktin aikana.
Puolueemme kannattaa ilmavoimien kalustohankinnoissa sen kaltaista ratkaisua, jossa koko Suomen ilmatila voidaan turvata potentiaalisesti vihamielisiltä toimijoilta. Ilmavoimiemme tulee siksi olla kalustoltaan ja miehistön osaamistasoltaan korkealaatuinen, jonka lisäksi sillä tulee olla koko Suomen kattava infrastruktuuriverkosto sekä kyky toimia mahdollisimman pienellä varoitusajalla kaikissa kotimaamme osissa. Puolueemme vastustaa sen kaltaisia maanpuolustuksellisia ratkaisuja, joissa sotilasosastoja ja lentokenttiä karsitaan säästösyiden perusteella suurten asutuskeskusten ulkopuolelta. Toimintakykyisten hävittäjien lukumäärä tulisi olla riittävä, ainakin 100, ja ilmavoimiemme tulisi kyetä tarvittaessa yhteistoimintaan muiden Itämeren ystävällismielisten valtioiden, erityisesti Ruotsin kanssa. Suomen tulisi myös kyetä kehittämään omaa osaamistaan lentokonetekniikan suhteen, ja pyrkiä tiiviiseen yhteistyöhön ruotsalaisen puolustusteollisuuden kanssa. Puolueemme pitkän aikavälin ihanteena onkin luoda maallemme ilmavoimat, joiden kalustosta ja varusteista ainakin osa olisi valmistettu ja suunniteltu Suomen maaperällä joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden maiden kanssa.
Puolueemme kannattaa suojeluskuntien ja Lotta Svärdin kaltaisten maanpuolustushenkisten järjestöjen uudelleenherättämistä. Kyseisten järjestöjen tehtävänä olisi opettaa ja ylläpitää maanpuolustuksen kannalta kriittisiä taitoja myös niiden ihmisten keskuudessa, jotka eivät suorita sillä hetkellä asepalvelustaan. Edellä mainittujen järjestöjen tulisi saada tarvittava rahoitus valtiolta, ja niihin osallistumista rohkaistaisiin julkisesti niin kouluissa kuin asevelvollisuuden aikanakin. Kokonaisvaltaisen puolustusratkaisun päämääränä olisi tilanne, jossa suomalaisille opetetaan maanpuolustushenkisyyttä nuoresta iästä alkaen, jonka lisäksi he ovat osaamistasoltaan ja henkiseltä kantokyvyltään kykeneviä toimimaan kriisitilanteen aikana sekä täyttämään heille asetetut maanpuolustukselliset velvollisuutensa. Tilanne, jossa reservissä olevat ihmiset eivät pääse vuosiin kertaamaan omaa aselajiansa, tulee muuttaa.
Sinimustan Liikkeen mielestä Suomen huoltovarmuuden turvaamisella on puolustusteollisen omavaraisuuden ohella keskeinen prioriteetti. Suomi on lähihistoriassa vähentänyt varmuusvarastojaan ja päivittänyt huoltovarmuustavoitteita liian kovalla kädellä. Puolueemme haluaa huoltovarmuuskeskuksen keskittyvän kriisin ja sodan aikana turvaamaan suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta oleellisimmat tarpeet vähintään vuoden ajaksi.
Sinimusta Liike suhtautuu myötämielisesti poliisilaitokseen, mutta näkee myös siihen sisältyviä kehitystarpeita. Suomessa on väkilukuun suhteutettuna hyvin vähäinen määrä poliiseja, joka on aiemmin pohjautunut korkeaan kansalliseen koheesioon ja alhaiseen levottomuusriskiin. Poliisien alhainen määrä on kuitenkin johtanut siihen, että erityisesti suurten asutuskeskusten ulkopuolella poliisien suorittama valvonta on epäsäännöllistä, jonka lisäksi kasvava määrä poliisin työstä menee liikkumiseen eri alueiden välillä, sillä yksittäisten poliisilaitosten vastuualueet voivat olla maantieteellisesti hyvinkin suuria. Säästösyistä tehdyn keskittämispolitiikan sijaan haluamme palauttaa paikallispoliisilaitoksia turvallisuuden kannalta strategisesti merkittäviin paikkoihin maakunnissa. Paikallisten poliisiasemien työvoima varmistettaisiin maksamalla kaupunkiseutuja korkeampaa palkkaa, tukemalla mahdollisessa muutossa ja sitouttamalla vastavalmistuneet poliisit ammattiinsa kahden vuoden mittaisella palvelussopimuksella.
Puolueemme mielestä poliisivoimien roolia ja toimintatapaa tulisi muovata isänmaallisiin periaatteisiin paremmin soveltuvaksi, jolloin poliisi miellettäisiin nykyistä enemmän yhteisönsä palvelijaksi ja kansallisen turvallisuuden ylläpitäjäksi. Poliisin rooliin ei tulisi kuulua ainoastaan kasvoton lain ja poliittisen vallan ylläpitäminen, vaan heidän tulisi toimia tarvittaessa aktiivisina keskustelijoina kansalliseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Jokaista poliisin suorittamaa toimenpidettä tulisi ohjata velvollisuus omaa kansaa kohtaan, jolloin niiden tulisi olla perusteltavissa joko suoran hyödyn tai haitan estämisen näkökulmasta.
Puolueemme mielestä maamme poliisijohdon nykyisin harjoittama vihapuhejahti ja monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun propagoiminen eivät edusta poliisilaitoksen alkuperäistä tarkoitusta, jonka lisäksi ne vievät muutenkin vähäisiä poliisin resursseja kansallisen turvallisuuden kannalta merkityksettömien rikosten selvittämiseen. Sinimusta Liike haluaa vapauttaa poliisien resurssit näistä toissijaisista toimista vakavien rikosten, kuten esimerkiksi ulkomaalaisen järjestäytyneen rikollisuuden sekä sen ylläpitämän huumekaupan, torjumiseen sekä uudistaa poliisilaitosta kansallismielisiin tavoitteisiin paremmin sopivaksi.
Puolueemme vastustaa maanomistusoikeutta ulkomaiden kansalaisille, joilla ei ole sukulaissiteitä Suomeen, ja kannattaakin sen kaltaiseen malliin siirtymistä, jossa ulkomaan kansalaisen on mahdollista vuokrata suomalaista maata ainoastaan väliaikaiseen käyttöön. Tilanteissa, joissa ulkomaalainen henkilö tai yritys vuokraa käyttöönsä suomalaista maata, valtion tulee tehdää asiasta turvallisuusselvitys, jossa huomioidaan ulkomaalaisen toiminnan aiheuttama mahdollinen uhka kansalliselle turvallisuudelle. Mikäli ulkomaalaisille toimijoille vuokrattua maata käytetään kansallista kokonaisetua uhkaavalla tavalla, valtiolla on oikeus kieltää kyseisen liiketoiminnan harjoittaminen.