Hoitoalan työtaistelussa on viime päivinä keskitytty riitelemään potilasturvallisuudesta ja suojelutyön toteutumisesta. Valmisteilla oleva ns. ”pakkolaki” ja riita suojelutyöstä ovat molemmat ongelmia jotka ovat vasta palkkaneuvotteluiden aikana ilmenneitä erimielisyyksiä, kun tilanne hoito- ja hoiva-alalla on ollut jo pitkään huolestuttava. Potilasturvallisuutta ei varmasti yksikään hoitaja halua vaarantaa, mutta vasemmistohallituksen kiirehtimä pakkolaki ei ole oikea ratkaisu tilanteen korjaamiseksi.
Hoitajalakko ja kärjistynyt tilanne on seuraus vuosikausia jatkuneesta ongelmasta. Hoitajat ovat jo pitkään olleet uupuneita ja tyytymättömiä työskennellessään riittämättömillä resursseilla ja joutuessaan joustamaan ja venymään jatkuvassa paineessa. Työvoimapulaa ei helpota yleisesti tiedossa oleva huonovointisuus työssä ja hoitoalan palkkataso.
Hoitajaliitot vaativat alalle viiden vuoden ”pelastusohjelmaa”, jossa palkkatasoa nostettaisiin 3,6 prosenttia vuosittain normaalien sopimuskorotusten lisäksi. Sopimuskorotukset ovat noin kaksi prosenttia. Alalle tuskin saadaan mitään muuta niin selkeää vetovoimatekijää kuin palkkojen tuntuva korotus tilanteessa, jossa hoitajia tarvitaan koko ajan enemmän ja ala on jo kokenut valtavan imagotappion.
Sinimusta Liike tukee hoitajien vaatiman ohjelman toteuttamista. On koko yhteiskunnan etu, että työntekijät voivat hyvin, jaksavat harrastaa ja pitää huolta itsestään. Tämä on mahdollista vain, kun hoitajia on riittävästi ja työstä maksetaan sen vaatimustason mukaan.
Julkisilla aloilla palkkoihin käytettävä raha on aina poliittinen valinta. Budjetista päättävät poliitikot, ja vallassa olevat päättäjät valitsevat, mihin käytettävissä oleva raha laitetaan ja miten se jaetaan. Palkkaneuvottelut käydään työmarkkinaosapuolten kesken itsenäiseksi virka- ja työehtosopimukseksi, mutta rahoitus ohjelmaan on saatava valtiolta. Valtio vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta 1.1.2023 alkaen.
Hoitajajärjestöjen vaatiman ohjelman kustannukset ovat vuositasolla 306-353 miljoonaa euroa sisältäen kaikki työvoimakulut. Riippuu hoitajien määrän kasvutarpeesta, mikä olisi todellinen tarve, jotta saataisiin resurssit oikealle tasolle.
Suomi käyttää OECD-vertailussa merkittävästi vähemmän rahaa terveydenhuoltomenoihin ja vanhustenhoitoon kuin muut Pohjoismaat. Suomen tulisi lisätä 4,2 miljardia terveydenhoitoon, jotta olisimme Ruotsin kanssa samalla tasolla.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n mukaan 100 euron palkankorotus kunta-alan sote-sopimuksen piirissä oleville maksaisi jokaiselle palkansaajalle 117 euroa lisää veroja vuodessa. Veronkorotus on vain yksi vaihtoehto, kuten myös olemassa olevista vuotuisista valtion menoista säästäminen. Sinimusta Liike on valmis etsimään sellaisia menokohteita, joista löytyy helposti säästettävää, jotta hoitoalan rahoitus saadaan katettua.
Vertailun vuoksi todettakoon, että tämän vuoden kehitysyhteistyöhön budjetoidut määrärahat ovat yli miljardi euroa ja maahanmuuttoviraston tilinpäätöksen mukaan sen kulut viime vuonna olivat yhteensä lähes kaksi miljardia euroa. Suomi maksoi vuonna 2020 EU:lle 781 miljoonaa euroa enemmän kuin sai sieltä tuloja.
Uusien aluevaltuustojen myötä poliitikot päättivät maksaa itselleen huikeita kokouspalkkioita ja palkkoja. Pelkästään valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajien palkkiot nousevat useisiin miljooniin euroihin vuosittain. Koko summa selviää todennäköisesti vasta vuoden kuluttua.
Useat poliitikot yli puoluerajojen kannattavat ratkaisuksi hoitajapulaan ulkomaisen työvoiman palkkaamista Suomeen hoitoalalle. Ainakin Tampere ja Turku ovat jo aloittaneet filippiiniläisten hoiva-avustajien tuonnin. Tarkoituksena on, että myöhemmin he siirtyvät sairaanhoitajan tai lähihoitajan töihin.
Ehdotus on kuin isku vasten ammattitaitoisten suomalaisten hoitajien kasvoja. Suomessa on 72 000 sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saanutta ihmistä, jotka ovat siirtyneet muille aloille töihin. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaista hoitajista alanvaihtoa on harkinnut peräti 95 prosenttia. Syynä on huono palkka ja työolosuhteet, jotka ovat korjattavissa sellaisilla toimenpiteillä, joita hoitajajärjestöt ovat esittäneet.
Tämä on päättäjien arvokysymys, poliittinen valinta. Sinimustan Liikkeen valinta on suomalainen hoitoalan ammattilainen joka voi hyvin ja ansaitsee työstään kunnon korvauksen.