Kauppalehden 28.5. julkaistussa artikkelissa Pankkiireilta tulee nyt täysin poikkeuksellisia ulostuloja – Äärioikeiston nousu herätti huolen kiinnitettiin huomiota eurooppalaisten pankkiireiden avoimen poliittisiin ulostuloihin, jotka oli suunnattu voimistuvaa kansallismielistä liikettä vastaan. Erityisen huolissaan kansallismielisyyden noususta olivat saksalaiset, joiden mukaan massamaahanmuutto ja ”suvaitsevaisuus” muodostavat rahoitussektorin ja peräti koko Euroopan perustan. Kansallismielinen politiikka, jota pankkiirit kutsuvat ”syrjäytymiseksi” ja ”muukalaisvihaksi” taasen uhkaa vahingoittaa Eurooppaa ja kaikkea sitä, mitä pankkiirit itse pitävät arvokkaana.
Samaisten pankkiirien mukaan Eurooppaa ei voida jättää antidemokraattisten maiden käsiin, minkä lisäksi jutussa maalaillaan EKP:n toimesta uhkakuvia Trumpin mahdollisesta vaalivoitosta sekä protektionistisen talouspolitiikan muodostamasta uhasta Euroopalle. Kauppalehden artikkelin mukaan useat nimekkäät pankkiirit ovat myös osallistuneet mielenosoituksiin kansallismielisiä puolueita vastaan, jotka ovat väläytelleet valuuttaliiton purkamista ja kansalliseen valuuttaan siirtymistä.
Pankkiireiden esittämät mielipiteet ovat hyvin linjassa lukuisten liike-elämän toimijoiden kanssa, jotka ovat niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa vaatineet maahanmuuton ja yhteiskunnallisen ”avoimuuden” lisäämistä sekä viimeistenkin kaupanteon esteiden, kuten saatavuusharkinnan, purkamista. EU:n perusperiaatteisiin kuuluva pääoman ja työvoiman vapaa liikkuvuus on myös suuryritysten toiminnan kovaa ydintä, sillä se mahdollistaa tuotannon vapaan siirtämisen sinne, mistä on odotettavissa suurimmat liikevoitot, sekä järjestäytyneen kantaväestöstä koostuvan työvoiman korvaamisen omista oikeuksistaan tietämättömillä vierasmaalaisilla, joille huonokin työsopimus toimii oleskeluluvan perustana ja siten ponnahduslautana länsimaalaisen hyvinvoinnin piiriin. Rohkeimpien taloustieteilijöiden, kuten esimerkiksi Michael Clemensin arvioissa, kaikkien valtakunnan rajojen ja liikkumisen esteiden purkaminen kasvattaisi maailman bruttokansantuotetta peräti kaksinkertaiseksi, olettaen että kehitysmaalaisten tuottavuus kohoaisi muuton seurauksena länsimaalaisten tasolle.
Ylikansalliselle kapitalismille valkoinen nationalismi on punainen vaate, sillä se hylkää perustavanlaatuisesti kapitalismin ajaman värisokean konsumerismin, joka näkee länsimaisen yhteiskunnan ainoaksi olemassaolon perusteeksi talouskasvun, jonka kohottamiseen koko ihmiskunta on toivotettu tervetulleeksi. Maahanmuuton rajoitteet, työelämän kielitaitovaatimukset, kotimaisen tuotannon julkinen tukeminen, suojatullit, valtion takaamat perhepoliittiset etuudet, julkisesti valvotut työolot, kansalliset lomapäivät, strategisten luonnonvarojen kansallinen omistus, ympäristösäädökset, kansallinen valuutta ja julkiset monopolit edustavat kaikki sen kaltaista politiikkaa, jota kansainvälinen liiketoiminta näkee potentiaalisen talouskasvun jarruna, mutta joita ilman itsenäisen kansallisvaltion ja omavaraisen kansantalouden ylläpitäminen muuttuisivat täysin mahdottomaksi. Kansainvälinen liiketoiminta muodostaa siten suoran uhan kansallisvaltion suvereniteetille ja siten myös suomalaisen kansallisvaltion olemassaololle.
Nykyinen vasemmisto ei kykene muodostamaan ylikansalliselle liiketoiminnalle minkäänlaista uskottavaa vastavoimaa, sillä se jakaa pankkiirien ja yritysjohtajien kanssa yhtenäisen ihanteen rajattomasta, juurettomasta ja monivärisestä maailmasta, jossa jokainen kansallisvaltio on taantunut levottomaksi ja monirotuiseksi kauppapaikaksi. Talouskasvun nimeen vannovien markkinaliberaalien tavoin myös vasemmisto tunnistaa talouskasvun ja sen tarjoaman materiaalisen yltäkylläisyyden yhteiskunnan ainoaksi tarkoitukseksi kritisoiden markkinaliberaaleja ainoastaan siitä, etteivät nämä jaa tarpeeksi liikevoiton hedelmiä heidän kanssaan. Vastakkainasettelun sijasta voidaankin puhua tuottoisasta symbioosista – vasemmisto luo uusia alakulttuureja ja kulutustottumuksia ja kansainvälinen liiketoiminta keksii jatkuvasti uusia keinoja niiden kaupallistamiseksi. Kansallismieliset ovat myös molempien ryhmien yhteinen vihollinen, mikä selittää hyvin sen, miksi useat miljonäärit rahoittavat vasemmistolaisia järjestöjä ympäri maailmaa.
Rahavallan ainoa todellinen vastavoima on siten kansallismielisyys, joka asettaa valtion olemassaolon perustaksi verisitein muodostetun kansakunnan, jonka suojelemiseksi se on alun alkujaankin perustettu. Kansallismielisessä maailmankatsomuksessa talous on aina alisteinen kansakunnalle ja kotimaalle, jonka toiminnalle valtio asettaa tiukat kansalliset raamit. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallismielisen valtion etnistä koostumusta, talouspolitiikkaa, äidinkieltä, kulttuuria tai lakijärjestelmää ei päätetä suuryritysten neuvotteluhuoneissa.