Hallitus on taas keksinyt uuden tavan kuormittaa jo valmiiksi ylikuormitettua hoitoalaa. Uuden lain puitteissa työnantaja saa oikeuden poiketa työajan enimmäismäärää, yötyötä, viikko- ja vuorokausilepoa ja kahvitaukoja määrittelevistä työaikasäänöksistä. Työnantajalla on myös oikeus pakottaa irtisanoutuneet takaisin töihin. Laki tulisi olemaan voimassa ”väliaikaisesti”, kuten viime vuosina on ollut tapana tokaista. Aikaisemmin hallitus sääti alalle lain, joka pakottaa työntekijät ottamaan koronarokotteen.
Naisvaltainen hoitoala saa nyt kokea ”feminististen duunaripuolueiden” todellisen kiitoksen raskaan työn raatajia kohtaan. Hoitoala on raskasta vuorotyötä, jossa palkkaa ei ansaita ilman vaivannäköä. Koronakriisin alussa jokainen puolue kiitteli hoitajia kilpaa eri medioissa, mutta konkreettisempia kiitoksia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Kiittely jäi PR-tempun tasolle.
Korona-aikana hoitajat ovat kuluneet entistä enemmän loppuun. Hallitus ei koe tarvetta antaa lisää resursseja alalle, joka on kuitenkin hallituksen itsensäkin mielestä niin tärkeä ala, että sinne tulisi voida pakottaa irtisanoutuneetkin työntekijät töihin. Päinvastoin; esimerkiksi hallituspuolue Vihreät haluaa lisätä sairaanhoidon kuormitusta pakottamalla hoitajat hoitamaan vielä laittomasti Suomessa olevia ihmisiä.
Harva yksittäinen ala on yhteiskunnallisten toimintojen kannalta yhtä tärkeää kuin sairaanhoito. Silti hallitus ei halua antaa tähän sen vaatimia resursseja; mieluummin poltetaan työntekijät loppuun ja pakotetaan nämä töihin. Paperilla voi näyttää, että työvoimaa on tarpeeksi, kun pakotetut työntekijät ovat paikalla, mutta onko sellainen hyvä ja motivoitunut työntekijä? Tuskin asiakkaatkaan kaipaavat kiukkuisia ja huonosti motivoituneita hoitajia vastaamaan näistä.
Valtion tulee taata hoitoalalle riittävät resurssit sekä palkat, jotka takaavat alan työntekijöille hyvän elämänlaadun. Elämänlaatuun vaikuttaa palkan lisäksi myös esimerkiksi riittävä lepo. Työvoimaa tuleekin palkata riittävästi, ettei alalla toimivat ihmiset polta itseään loppuun kuormituksen kasvaessa.
Nykyisellään hallituksella vaikuttaa olevan ristiretki hoitoalaa kohtaan. Työvoimaa pyritään palkkaamaan ulkomailta, koska se on halvempaa. Alan houkutustekijöiden kasvattamisen sijaan siitä pyritään luomaan mahdollisimman epämiellyttävä ala, jotta yhä harvempi kouluttautuisi sinne. Samaan aikaan ulkomaisen työvoiman haalimista perustellaan hoitajapulalla.
Suomen ei tule ratkaista tätäkään ongelmaa lyhytkatseisilla ratkaisuilla. Valtion tulee tukea hoitoalaa ja suomalaisten työllistämistä Suomessa, joka on suomalaisten suomalaisille rakentama maa. Kyse on laadun lisäksi suomalaisten työllistämisestä ja ensi sijassa inhimillisyydestä, joka koskee niin asiakkaita kuin työntekijöitä.
Kirjoittaja on Sinimustan Liikkeen jäsen