Suomen oikeistohallitus on jatkanut perussuomalaisen valtiovarainministeri Riikka Purran johdolla leikkauspolitiikkaansa, jonka kohteita ovat suomalaiset lapsiperheet, yrittäjät ja palkansaajat. Samalla hallitus on ryhtynyt valmistelemaan kokonaisen vuoden kestävää ”rasisminvastaista kampanjaa” (Helsingin Sanomat 11.3.2024), jonka budjetti on varsin ymmärrettävistä syistä pidetty toistaiseksi veronmaksajilta täysin salassa.
Purran ja Orpon ohjaamaan taloudenpitoon liittyy suuri määrä kansalaisten oikeustajua räikeästi rikkovia linjauksia, joihin Sinimusta Liike on jo aiemmin puuttunut kannanotossaan ”Hallituksen budjetti on tulonsiirto pankkiireille ja muukalaisille” (Sinimusta Liike 5.1.2024). Hallitus on päättänyt nostaa esimerkiksi lääkkeiden ja liikuntapalveluiden verotusta tuntuvasti samalla, kun valtamedian arvonlisäverokanta on päätetty pitää poikkeuksellisen matalassa 10 prosentissa (Yle 17.3.2024). Oikeistohallituksen budjetin sisältämä arvolataus on selkeä: kansanterveyttä ja maanpuolustuskykyä ylläpitäviä urheiluharrastuksia pidetään vähemmän arvokkaina kuin liberaalia mediakoneistoa, joka myrkyttää yleisön mieliä jatkuvalla suomalaisvastaisella propagandalla.
Perussuomalaisissa tiedostetaan kirkkaasti, että tavallisen kansan elämää kurjistava budjetti on puolueelle suuri kannatusriski. Siksi Purra on väittänyt äänekkäästi, ettei mitään vaihtoehtoa ole olemassa, sillä valtion kasvava julkisen velan vuori pakottaa leikkaamaan suomalaisten hyvinvoinnista (Aamulehti 1.10.2023) samalla, kun esimerkiksi valtavirtaisen lehdistön verotuksellista tukemista jatketaan.
Sinänsä julkisen velan ongelma on aito. Euroopan keskuspankin koronnostojen vuoksi Suomen korkomenot ovat kolminkertaistuneet vuoden aikana (Helsingin Sanomat 4.10.2023). Samalla on otettava huomioon, että kyse ei ole vain Suomea koskevasta ilmiöstä. Länsimaiden dynaamisin talous Yhdysvallat painii täysin vastaavien ongelmien kanssa; talouden kasvusta huolimatta valtionvelan korkomenot ovat ylittäneet siellä jo puolustusvoimien budjetin (Forbes 7.2.2024). Kehityksen taustalla on velan petollinen matematiikka: korkoa korolle -ilmiön vuoksi velka kasvaa eksponentiaalisesti jättäen lopulta reaalitalouden kasvun kauas taakseen. Ilmiö muodostaa hengenvaarallisen riskin niiden valtioiden itsenäisyydelle, jotka ovat päättäneet velkaantua ulkomaisille tahoille.
Arvovaltaiset äänet ovat haastaneet käsityksen velan pyhyydestä
Julkinen velka on nostettu suomalaisessa mediassa ja poliitikkojen puheissa viime vuosikymmeninä jopa epäjumalan asemaan. Velkaa, erityisesti valtionvelkaa, pidetään koskemattomana instituutiona, jonka maksaminen on Suomelle paitsi kunniakysymys ja velvollisuus myös suoranainen välttämättömyys riippumatta siitä, missä olosuhteissa velka on otettu. Väliä ei ole myöskään sillä, millaisia vaikutuksia velan pakotetulla takaisinmaksulla on suomalaisten hyvinvointiin, omavaraisuuteen ja itsenäisyyteen.
Sinimusta Liike muistuttaa 2024 eurovaaliohjelmansa talousosiossa (Sinimusta Liike 25.2.2024), että Euroopan Unioni on käytännössä pakottanut Suomen ja muut jäsenvaltionsa rahoittamaan hankkeensa ulkomaisella velkarahalla suvereenin kotimaisen valuutan sijaan. Puolueemme pitää Euroopan Unionia vihamielisenä ulkopuolisena tahona, joka loukkaa päätöksillään Suomen poliittista itsemääräämisoikeutta. Tämän vuoksi vastuu EU-vallan aikana otetuista julkisista veloista ei tulisi olla suomalaisilla veronmaksajilla vaan henkilökohtaisesti johtavilla EU-virkamiehillä sekä niillä suomalaisilla poliitikoilla, jotka ovat olleet valmiita myymään Suomen itsenäisyyden Brysseliin. Kaikkein vähiten vastuuta julkisesta velasta tulisi sysätä suomalaisille lapsille ja syntymättömille sukupolville, joilla ei ole ollut osaa eikä arpaa Suomen raha- ja finanssipolitiikan EU-alisteiseen korruptioon.
Puolueemme pitää tärkeänä, että myös Suomessa aloitetaan julkinen keskustelu siitä, voidaanko korruptoituneiden hallitusten ottamia valtionvelkoja pitää sitovina vai pitäisikö itsenäisillä kansakunnilla olla oikeus sanoutua niistä tarvittaessa irti yksipuolisella ilmoituksella.
Maailmalla keskustelua ovat jo viritelleet useat johtavat kansainvälisen lain, rahoituksen ja elinkeinoelämän asiantuntijat. Esimerkiksi Britannian teollisuuden edunvalvonnan sekä myöhemmin maan finanssivalvonnan johtotehtävissä työskennellyt lordi Adair Turner, valtioiden velkaneuvotteluiden veteraani professori Lee C. Buchheit sekä ansioitunut sijoitusstrategi ja taloushistorioitsija Edward Chancellor ovat esittäneet arvovaltaisia näkemyksiä, joissa julkisen velan sitovuus on kyseenalaistettu. Rohkeimmissa ulostuloissa on ehdotettu suoraan myös haitallisten valtionvelkojen mitätöintiä eli kansallisen edun asettamista globaalien rahanlainaajien edun yläpuolelle.
Myrkyllisen velan ei tule sitoa kansakunnan käsiä
Turner on kirjoittanut muun muassa Japanin ja Kreikan velkaongelmista todeten, että molemmissa tapauksissa takaisinmaksu tulee olemaan käytännössä mahdotonta (Project Syndicate 10.6.2016). Tämän vuoksi Turner pitää velkojen alaskirjauksia ”välttämättömänä”. Vaihtoehto velkojen alaskirjauksille on vuosikymmeniä ja lopulta vuosisatoja kestävä talouskuri, jossa maat jatkavat velkaantumistaan samalla, kun julkisia palveluita leikataan ja kansallisomaisuutta myydään yhä kauemmas tulevaisuuteen pakenevan takaisinmaksun harhakuvan verukkeella. Turnerin viesti on selvä: järkevän politiikan on lähdettävä oletuksesta, että monia velkoja, julkisia ja yksityisiä, ei yksinkertaisesti voida maksaa.
Buchheit on puolestaan tuonut näkyvyyttä myrkyllisten velkojen (odious debt) käsitteelle (Duke Law Journal Vol. 56:1201). Myrkylliset velat ovat lainoja, joita esimerkiksi korruptoitunut hallitsija ottaa alistamansa kansan nimissä ajaakseen omaa etuaan ja jotka jäävät kansan sekä tulevien sukupolvien riippakiveksi vielä kauan sen jälkeenkin, kun hallitsija on luopunut tai syrjäytetty vallasta. Puolueemme näkee, että EU:n sanelemia poliittisia ja taloudellisia päämääriä palvelevat julkiset lainat ovat eurokraattien ottamaa myrkyllistä velkaa, jonka takaisinmaksu ei voi olla tavallisten suomalaisten velvollisuus. Tästä syystä esimerkiksi suomalaiseen infrastruktuuriin, maanpuolustukseen, yrittäjyyteen tai terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin peruspalveluihin kohdistettavia leikkauksia ei voida uskottavasti perustella valtiomme nykyisellä velalla.
Chancellor nostaa palkitussa teoksessaan The Price of Time – The Real Story of Interest esiin tuhansien vuosien ajan vallinneen velkojen anteeksiantojuhlien instituution. Jo yli 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua matemaatikot, liikemiehet ja poliitikot huomasivat, että korkoa korolle -ilmiön vuoksi velan kertyminen tulee ajamaan yhteiskunnan lopulta kriisiin, koska kansantalouden kasvu ei voi loputtomiin pysyä velan kasvun tahdissa. Tästä syystä velkojen anteeksiantojuhlissa pankit on pakotettu tasaisin väliajoin nielemään rahanlainaustoiminnan tappiot yhteisen edun nimissä: kun kuluttajat ja yritykset eivät ajaudukaan vääjäämättömien finanssikriisien myötä pankkien velkaorjiksi, vaan he saavat aloittaa puhtaalta pöydältä, yhteiskunnan koheesio pysyy vahvana, eikä kansalla ole tarvetta kapinoida väkivaltaisesti eliittiä vastaan.
Chancellorin mukaan moderni eurooppalainen esimerkki velkojen anteeksiantojuhlasta oli Islannin tapaus finanssikriisin jälkeen. Vaikka globaalit rahanlainaajat yrittivät painostaa Islannin hallitusta ja veronmaksajia kantamaan vastuun maan pankkisektorin synnyttämästä velkavuoresta, maa päätti olla alistumatta (Euromoney 4.10.2018). Toisin kuin muissa länsimaissa, finanssikriisin tappiot päätettiin sysätä pankkien eikä kansalaisten kärsittäväksi. Chancellor toteaa, että päätös oli oikea, sillä Islanti onnistui uudistamaan kansantaloutensa ja aloittamaan vakaan kasvun puhtaalta pöydältä samalla, kun sen verrokkimaat jäivät painimaan finanssikuplan synnyttämien korkokahleidensa kanssa.
Suomi tarvitsee nyt Islannin uhmakasta asennetta. Vaihtoehtona on, että jatkamme nykyistä rahanlainaajien ja luottoluokittajien määräämää linjaa, johon sisältyy leikkausten ohella rajojen auki pitäminen väestönvaihtoon johtavalle maahanmuutolle. Kun esimerkiksi luottoluokittaja Fitch vaatii lisää työperäistä maahanmuuttoa, on Suomi tehnyt työtä käskettyä (Fitch Ratings 22.10.2021). Viime syksynä Riikka Purra jopa totesi medialle, että hänellä ei ole tarjota ”muuta vaihtoehtoa merkittävälle maahanmuutolle” (Apu 5.9.2023).
Valtionvelka mitätöitävä – uusi taloudellinen alku omalla valuutalla
Hallitusohjelmaa puolueuskollisuussyistä puolustelevat perussuomalaiset väittävät, ettei Suomi voi panna kampoihin maahanmuuttoa ja leikkauksia vaativille ulkomaalaisille koronkiskojille, koska tämä johtaisi Afrikan ja Etelä-Amerikan konkurssivaltioiden tielle. Skenaario on kuitenkin epäuskottava. Ei-valkoiset kehitysmaat ovat jatkuvasti niin taloudellisissa, sisäpoliittisissa kuin myös sotilaallisissa kriiseissä syistä, minkä vuoksi niitä ei voi verrata esimerkiksi Suomeen ja Islantiin.
Afrikan ja Etelä-Amerikan konkurssivaltiot eivät ole koskaan kyenneet hyödyntämään ulkomailta saamaansa pääomaa rakentavasti hyväkseen, vaan kehitysapu, valtionvelka ja globaalit investoinnit ovat itse asiassa ajaneet maat entistä suurempiin kriiseihin viemällä korruption, eriarvoisuuden ja finanssikuplat kokonaan uudelle tasolle. Ilmiötä on kutsuttu finanssikiroukseksi (Guardian 5.10.2018), joka johtuu epävakaan ja kehittymättömän yhteiskunnan kyvyttömyydestä absorboida (Adler J.H. 1965) eli ottaa tehokkaasti vastaan ulkoista rahoitusta. Riskit ovat suurimpia maissa, joissa esimerkiksi matala keskimääräinen älykkyysosamäärä on ollut esteenä toimivan modernin talousjärjestelmän rakentamiselle (Lynn R. & Becker D. 2019). Suomen näkökulmasta nämä riskit ovatkin äärimmäisen kaukaisia.
Eurovaaliohjelmassamme asetumme vastustamaan myös uudenlaista julkisen velan muotoa, Euroopan Unionin yhteisvelkapaketteja. 2020-luvulla unioni on lanseerannut yhteisvelkapaketit, jotka sitovat jäsenmaat entistä tiukemmin koron kahleisiin. Koronavuosien aikana kumuloitunutta yhteisvelan määrää pyritään seuraavaksi paisuttamaan niin sanotulla EU:n suvereniteettirahastolla, vaikka vielä kaksi vuotta sitten suomalaisille luvattiin, ettei uusia yhteisvelkapaketteja otettaisi. On selvää, että perussuomalaiset ei tule vaatimaan myöskään näiden velkojen mitätöintiä sen jälkeen, kun lainapaketit on otettu. Purran ja Halla-ahon puolue on alistunut jokaiseen globaalien rahanlainaajien ja luottoluokittajien vaatimukseen aina maahanmuuttopoliittisista linjauksista lähtien – puolue on osoittanut täydellisen kelvottomuutensa suomalaisen itsenäisyyden ajajana.
Taloudellisesti itsenäisen kansakunnan on irtisanouduttava korruptoituneiden päättäjien ottamista myrkyllisistä veloista sekä keskityttävä oman kansan hyvinvoinnin ja maanpuolustuskyvyn rahoittamiseen itsenäisellä valuutalla. Suomen on aloitettava puhtaalta pöydältä velattomana maana omalla markalla.