23. maaliskuuta Ilta-Sanomat uutisoivat Elinkeinoelämän keskusliiton ehdotuksista, joilla voitaisiin vauhdittaa työperäistä maahanmuuttoa Suomeen (IS 23.3.2026). EK:n mukaan Suomeen tarvittaisiin jopa 45 000 työperäistä maahanmuuttajaa vuosittain, minkä lisäksi EK ehdotti myös muun muassa saatavuusharkinnan poistoa sekä kotihoidontuen täyttä lakkauttamista.
Jutun mukaan EK vielä korostaa sitä, miten kotihoidontuen poisto olisi “erityisen välttämätöntä” nimenomaan maahanmuuttajanaisten työllistymisen sekä heidän lastensa varhaiskasvatuksen piiriin saamisen kannalta. Näin he ajattelevat edistävänsä vierasmaalaisten kotoutumista Suomeen. Tämän lisäksi EK:n johtaja Ilkka Oksala korostaa erityisesti sitä, miten orastava talouskasvu ei saa hyytyä ”työvoimapulaan”.
Ensimmäinen kesäkuuta Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi sivuillaan tiedotteen laatimastaan selvityksestä, jossa arvioitiin nykyisen perhevapaajärjestelmän toimivuutta sekä sen mahdollisia kehittämistarpeita (STM 1.6.2026). Selvityksen perusteella STM ilmoitti tukevansa ehdotusta lakkauttaa kotihoidontuki kokonaan muun muassa siksi, että perhevapaat jakautuvat yhä ”epätasa-arvoisesti” äitien ja isien välillä. Tilalle on ehdotettu vanhempainpäivärahakauden pidentämistä vain muutamalla kuukaudella molempien vanhempien osalta.
Näitä artikkeleita lukiessa käy ilmi lähinnä vain, miten vähän näissä suosituksissa on todellisuudessa ajateltu suomalaisia perheitä ja heidän hyvinvointiaan. Syntyvyyden laskua kyllä muistetaan kauhistella, mutta ovatko nämä ihmiset tulleet hetkeäkään ajatelleeksi, miten nämä muutokset vaikuttavat suomalaisten perheiden arkeen sekä ihmisten halukkuuteen perustaa perheitä? Kotihoidontuki, jota maksetaan siihen asti, kun lapsi on kolmevuotias, halutaan korvata muutaman kuukauden lisärahalla. Tästä seuraisi se, että lapsi joutuisi jo yksivuotiaana äitinsä hoivasta tarhaan, ja äiti ajettaisiin palkkatöihin sen sijaan, että hän voisi kasvattaa lapsiaan kokoaikaisesti.
Saatavuusharkinnan poisto käytännössä vie suomalaisilta työttömiltä työnhakijoilta viimeisetkin mahdollisuudet työllistyä, kun nappipalkalla saisi työllistettyä EU:n ulkopuolelta tulevia muukalaisia, jotka suostuvat käytännössä mihin tahansa töihin, kunhan se edistää heidän pääsyään maahamme. Suomalaiset perheet taas joutuvat entistäkin suurempaan ahdinkoon ja tämä voidaan todeta monestakin eri näkökulmasta.
Sen sijaan, että perheen vastuualueet jakautuisivat luonnonmukaisesti niin, että vastasynnyttänyt tuore äiti saisi jäädä kotiin hoitamaan lasta ja isä toisi puolestaan rahaa perheelle kodin ulkopuolisia töitä tekemällä, he joutuvat nyt pakotetun ”tasa-arvon” nimissä luopumaan tästä suunnitelmasta. Tämä väkisin väännetty ja hyvin näennäinen tasapäistäminen vain luo ennestään suurempaa epätasa-arvoa vanhempien välille, sillä tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä työtä, minkä tuore äiti on tehnyt luomalla omalla kehollaan täysin uuden elämän. Tämä elintärkeä työ jatkuu vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin, mutta sitä työtä ei suostuta tunnustamaan eikä tällaisia ehdotuksia lauottaessa sille anneta sen todellista painoarvoa.
Suomalaiset naiset ovat sitä paitsi jo nyt tutkitustikin paljon uupuneempia elämän eri osa-alueiden jatkuvan tasapainottelun johdosta. Moni perheestä haaveileva nuori nainen päättää siirtää haaveitaan yhä pidemmälle tulevaisuuteen, sillä heille on onnistuttu syöttämään se ajatus, että heidänkin tärkein ja ensisijainen tehtävä yhteiskunnassamme olisi tuhlata heidän hedelmällisimmät elinvuotensa istuen koulunpenkillä tai täytellessä tavaratalojen hyllyjä niin sanottua uraansa kehittämässä. Tällainen epäterve ajatus on kuitenkin vain omiaan sysäämään suomalaista yhteiskuntaa synkempää tulevaisuutta kohti ihan sen kaikilla osa-alueilla.
Tällaista politiikkaa ajamalla me tulemme väistämättä näkemään suomalaisen yhteiskunnan romahtamisen niin syntyvyyden kuin talouskasvunkin kannalta. Siksi onkin päivänselvää, että nämä ehdotukset on tehty vain rahankiilto silmissä ja vailla minkäänlaista ymmärrystä tällaisen lyhytnäköisen politiikan haittavaikutuksista.
Sinimustan liikkeen vuoden 2027 eduskuntavaaliohjelmassa todetaan, että väestöpolitiikka ja kantasuomalaisten syntyvyyden kasvattaminen on maamme kohtalonkysymys sillä suomalaisia uhkaa jääminen hauraaksi ja voimattomaksi vähemmistöksi omassa maassaan (SML 30.5.2026). Suomalaisuus ei ole syntyperästä irrotettava käyttöjärjestelmä, joka on liitettävissä muualta tulleisiin ihmisiin vaan verenperintömme ominaisuus.
Sinimusta liike vaatii STM:n ja EK:n suositteleman kansallisesti itsetuhoisen politiikan sijaan toimenpiteitä, jotka korjaavat alhaisen syntyvyyden ja sen aiheuttamat ongelmat kuten väliaikaisen työvoimapulan vaarantamatta kansakuntamme jatkuvuutta, jonka perustana on oltava terveiden ja luonnollisten sukupuoliroolien määrittämä perhe. Tällaisia toimenpiteet syntyvyyden korjaamiseksi ovat: lapsiluvun kasvaessa leikkaantuva valtion takaama perhelaina, lapsilisien korvaaminen vanhemmille maksettavalla puolittaisella perustulolla ja perheverotusmalli, jossa työssäkäyvän vanhemman verotettavat tulot lasketaan perheen yhteisiksi tuloiksi.