Valikko Sulje

Puheenjohtajan linjapuhe puoluekokouksessa 2022

Facebook puhe

Tervehdys arvon sinimustat veljet ja sisaret!

Tervetuloa rekisteröidyn puolueemme ensimmäiseen puoluekokoukseen ja kiitos Varsinais-Suomen piirille siihen liittyvästä järjestysvastuusta. Tässä liikkeemme kannalta historiallisessa kokouksessa valitsemme puolueen johtopaikkoihin uusia ihmisiä, kuin myös selkeytämme linjauksiamme tuleviin eduskuntavaaleihin liittyen. Vastuutehtäviin hakevat henkilöt tietävät varmasti sen, että työtä tulee kevään vaalejakin silmällä pitäen riittämään, eikä hallituksen, kuin teidän jäsentenkään työ puolueen ja aatteen eteen pääty, ennen kuin ympäristössämme aikaan saatu radikaali muutos tekee työstämme tarpeetonta. Tähän pisteeseen on toki vielä matkaa, mutta onneksemme voimme todeta, että se matka on joka päivä lyhyempi taivallettavaksi. Kahden kansallismielisen aktivistin ajatustyöstä on kasvanut kahdessa vuodessa rekisteröity puolue ja julkisuutta pelkäämätön kansanliike, jonka ideologisesti väkevän jäsenistön vahvuus jatkaa kasvamistaan, aiemmin hyväksyttyjen vetäessä aina muutaman uuden ihmisen vanavedessään mukaan toimintaamme.

Aina kun puolue on kokoontunut ja kyennyt tarjoamaan jäsenilleen mieluista aktiviteettia, niistä on pyritty julkaisemaan myös asiaan liittyvä mainosvideo. Jokaisen julkaisun jälkeen, olemme saaneet yhteydenottoja uusilta jäsenhakijoilta, joiden kipinä syttyi milloin minkäkin julkisen tapahtuman perusteella. Liikkeen toistuva fyysinen läsnäolo, sen harjoittama retoriikka ja sekä laajemman kansallismielisen kentän aktiivinen herättely vuosia kestäneestä salonkikelpoisuuden aiheuttamasta horroksesta on houkutellut kymmenittäin sen kaltaisia ihmisiä joukkoomme, jotka eivät ole ennen meitä kyenneet tukemaan yhtäkään parlamentaarista liikettä tai puoluetta. Meillä on siis kansallismielisen kentän osalta hyvin ainutlaatuinen asema. Samalla kun me todistamme läsnäolollamme meitä maltillisemmille toimijoille, ettei totuutta tarvitse pelätä, me myös näytämme parlamentaariseen järjestelmään kriittisesti suhtautuville, että puoluekentältä löytyy ainakin yksi valkoista rotuidentiteettiä tunnustava, autoritäärinen ja suomalaista elämäntapaa puolustava puolue.  

Sinimusta Liike on aktivistien perustama, ja sen kaikki alkupään jäsenet olivat jo pitkään kansallismielisissä toiminnassa vaikuttaneita ihmisiä. Sen oikeusministeriön hampaisiin väliaikaisesti jäänyt puolueohjelma, esikuvaansa Isänmaallista kansanliikettäkin rajumpi retoriikka ja puolueen puheenjohtajan esittämien ajatusten aiheuttama hysteerinen reaktio Helsingin juutalaisyhteisön johtokunnassa loivat heti alussa puolueellemme muista pienpuolueista erottuvan julkisivun. Siinä vaiheessa, kun Sinimusta Liike oli vasta ideointivaiheessa, sen parissa työskennelleet ihmiset halusivat tehdä siitä selvästi valtavirtapuolueista erottuvan liikkeen, johon hakisi ainoastaan sen kaltaisia jäseniä, joille Sinimusta Liike edustaa ainoaa uskottavaa vaihtoehtoa. Puolueen linjauksia ei luotu siten miellyttämään meitä maltillisempien puolueiden jäsenien herkkiä tuntoja. Se luotiin aktivistien toimesta aktivisteille, ja sen tarjoaman poliittisen koulutuksen tehtävä on saada poliittisesti kokemattomista jäsenkokelaistamme tulevaisuuden aktivisteja, joiden toimintaa ohjaa heidän alitajunnassaan sykähtelevä kansallinen itsesuojeluvaisto sekä vahva ideologinen vakaumus, joka ohjaa heitä niin puoluetoiminnassa kuin sen ulkopuolellakin. Nämä ovat niitä ihmisiä, joille kansallismielisyys ei ole steriili ideologinen oppikokonaisuus, vaan elämäntapa, jota eletään todeksi joka ikinen päivä.

Kun minulta on kysytty, miksi Sinimusta Liike on perustettu, kiusaus tuoda keskusteluun joukko kirjallisia auktoriteetteja ja historiallisia henkilöitä on kieltämättä suuri. Tämä johtaa kuitenkin helposti yksityiskohtiin vilisevään väittelyyn erinäisten sanojen ja ilmausten tarkoista määritelmistä, ja kuinka niitä tulisi tulkita tämänhetkisen yhteiskunnan sanelemissa puitteissa. Historiallisten henkilöiden tai yhteiskuntafilosofisten teosten mainitseminen aiheuttaa välittömästi jatkokysymysten ryöpyn – missä valossa mainittuja henkilöitä tulisi tulkita ja tarkoittaako jonkun henkilön tai historiallisen puolueen mainitsematta jättäminen sitä, että me välittömästi vastustaisimme liikkeenä niiden ajatuksia? Jokainen poliittisessa yhteisössä toiminut tietää hyvin sen, mistä puhun.

Aatteellisesti latautuneissa yhteisöissä keskustelu suuntaviivoista on tietenkin välttämätöntä, ja puolueen johdon suulla ääneen lausutut määritelmät toimivat usein keinoina erottautua muista poliittisista liikkeistä. Nykyinen liberaalidemokraattinen yhteiskuntamme on tunnetusti irtisanoutujien yhteiskunta, jossa poliittiset liikkeet ja niistä kumpuavat identiteetit kilpailevat moraalisen johtajuuden asemasta muiden vastaavien liikkeiden kanssa. Nopeatempoinen ja taktisiin voittoihin perustuva väittelykulttuuri tukahduttaa allensa laajemman ja tärkeämmän keskustelun siitä, millä mittareilla eri poliittisten liikkeiden tavoittelemaa moraalista ylemmyyttä edes arvioidaan ja miksi niitä arviointitapoja tulisi edes lähtökohtaisesti kunnioittaa. Mikäli moraalisuus ja moraalittomuus määritellään muutaman tarkemmin perustelemattoman leiman perusteella, saamme aikaiseksi hyvin paljon tuottamatonta saivartelua, samalla kun rajoitamme huomattavasti keskusteltavien aiheiden määrää. Monet näistä tabuaiheista ovat kuitenkin niitä kysymyksiä, jonka vuoksi Sinimusta Liikekin on alun alkujaan perustettu.  

Liberaalidemokraattisen maailman suurin synti on rasismi, ja sen kanssa kytkykauppana tulevat naisviha ja antisemitismi. Kyseenalaistamattomana ihanteena on taasen ”tasa-arvo”, jonka todellisesta olomuodosta tai käytännön toteutuksesta ei löydy yhtäkään yksimielistä määritelmää. Tasa-arvo on ikään kuin jatkumo, jossa jatkuessa aina osa sen entisistä kannattajista yrittää hypätä kyydistä pois, vaikeroiden, kuinka heidän kannattama liike on mennyt ”liian pitkälle”.  Liian pitkälle menemisellä he tarkoittavat yleensä sen kaltaista syrjinnän muodon kieltämistä, josta he ovat itse aiemmin hyötyneet. Mitä laajemmin ihmiset yrittävät patologisoida ihmisyhteisössä esiintyviä syrjinnän muotoja, sitä enemmän he riistävät myös näiden ihmisten oikeuksia seksuaalisiin ja rodullisiin preferensseihin, poliittiseen itseilmaisuun, työelämään tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen.  

Jos avaamme tarkemmin sanaa arvo, huomaamme sen tarkoittavan asiaa, joka on arvostuksen kohteena. Se, että jollain asialla olisi arvoa, vaatii aina arvostusta antavan yhteisön taakseen. Mikäli jotain asiaa pidetään kauniina, ihmiset arvostavat sitä enemmän kuin rumuutta. Mikäli älykkyyteen kohdistuu enemmän arvostusta kuin tyhmyyteen, silloin älykkyydenkin arvo on tyhmyyttä korkeampaa. Mikäli jotain kulttuuria arvostetaan arvioivan yleisön silmissä enemmän kuin toista, silloin niille annetaan myös toisistaan poikkeavat arvostuksen tasot. Tasa-arvolla tarkoitetaan siten tilannetta, jossa yhteisöä pakotetaan arvostamaan sen kaltaisia asioita, joita se ei todellisuudessa arvosta, tai jotka eivät johda yhteisön jatkuvuuden kannalta positiivisiin lopputuloksiin. Tasa-arvon ideologia yrittää nostaa siten laiskuuden, itsekkyyden, rumuuden, avuttomuuden, heikkouden, impulsiivisuuden ja irstauden vastuullisuuden, ahkeruuden, uhrautuvaisuuden, pidättyväisyyden ja määrätietoisuuden kanssa samalle viivalle. Tasa-arvon lopputulos on maailma, jossa kaikki ovat yhtä rumia, yhtä mitäänsanomattomia ja yhtä tarpeettomia. Se on siten ihanne, joka ei rakenna, jalosta ja kehitä ihmisyhteisöä, vaan ainoastaan vääristää, syövyttää ja tuhoaa sen, tehden siitä puolustuskyvyttömän ulkopuolisen uhan edessä.  On siten sanomattakin selvää, ettei Sinimusta Liike voi perustaa maailmankatsomustaan tämän kaltaisille ihanteille.

Liikkeemme ei myöskään voi samaistua liberaalidemokraattisen maailman rasismihysteriaan. Meidän näkökulmastamme meidän oma perheemme on tärkeämpi kuin meille tuntemattomat ihmiset. Me olemme valmiita taistelemaan ja tarvittaessa kuolemaan oman kansamme puolesta, muttemme koe mitään velvollisuutta tehdä sitä meille vieraiden rotujen ja kulttuurien vuoksi. Meidän näkökulmastamme meidän oma kansamme, ja laajemmin katsottuna meidän oma rotumme, on arvojärjestyksessä muiden ryhmien yläpuolella. Me myös arvioimme poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia siitä näkökulmasta, miten ne vaikuttavat suomalaisiin. Meidän kansamme olemassaoloa ei tarvitse hyväksyttää yhdenkään vieraan kansan kautta. Me emme myöskään menetä olemassaolomme oikeutta siksi, koska joku meille tuntematon kansa saattaisi kärsiä poliittisten linjaustemme vuoksi. Me emme myöskään ulkoista suomalaisten olemassaolon puolustamista yhdellekään toiselle kansalle, sillä kovan paikan tullen suomalaiset ovat ainoita, jotka ovat valmiita käymään eloonjäämistaisteluansa viimeiseen hengittävään sieluun asti. Nykyisessä ilmapiirissä nämä mainitsemani linjaukset ovat varmasti rasistisia, ja sen perusteella meitä pidetään osittain oikeutetustikin rasistisena liikkeenä. Kysynkin tähän väliin – mitä sitten vaikka olisimmekin sitä? Systeemin on aivan turha yrittää syyllistää meitä rakkaudestamme omaa kansaamme kohtaan.  

Kaikesta antirasistisesta liturgiastaan huolimatta liberaali maailmanjärjestys hyväksyy etniseen identiteettiin pohjautuvan maailmankatsomuksen värillisten omissa maissa, kuin myös niiden muukalaisyhteisöjen kohdalla, jotka vielä tällä hetkellä elävät valkoisten kansojen kotimaissa. Se ajattelu ja toiminta, mikä olisi tuomittavaa valkoisille, on täysin hyväksyttävää toimintaa kaikille kyseisen joukon ulkopuolisille ihmisille. Valkoisten ei tulisi saada puolustaa omaa kansaansa edes heidän omissa maissaan, siinä missä valkoisille täysin vieraiden väestöryhmien maahantulo ja lisääntyminen mahdollistetaan valkoisten omilla rahoilla. Liberaalidemokraattinen maailma on siten varannut valkoisille kansoille ainoastaan yhden mahdollisen tien – vääjäämättömän tuhoutumisen muukalaisaaltojen alle heidän esi-isiensä omassa maanosassa. Kaiken huipennukseksi tämä traaginen lopputulos toteutetaan vieläpä valkoisten kansojen omilla resursseilla.  

Sinimusta Liike on siten lähtökohtaisesti suomalaisten kollektiivisen itsesuojeluvaiston tulos, jolle yksikään käytössä oleva poliittinen määritelmä ei anna täyttä oikeutta. Sen olemassaolo ja toiminta pohjautuvat ihmisten korruptoimattomaan alitajuntaan, joka saa hänet näkemään ympäristönsä mädännäisyyden, vaikka vaikutusvaltaiset tahot yrittäisivätkin uskotella hänelle, että nykyinen postmoderni pellemaailma olisi uusi normaali, ja läntisen sivilisaation huipentuma. Se on fasistinen tai kansallissosialistinen liike niille, jotka näkevät mainitsemani itsesuojeluvaiston olevan selvästi fasismin tai kansallissosialismin johdannainen. Jollekin toiselle haluttomuus alistua voi olla seurausta tietystä luonnetyypistä, osa saattaa nähdä sen muodostuvan konservatiivisesta maailmankatsomuksesta, saattavatpa jotkut nähdä sen kumpuavan myös henkilön omasta uskonnollisuudesta. Yhtä kaikki, vaikka tälle vaistolle annettaisiin lukuisia eri nimityksiä, sen seurauksena visualisoitu maailma on yllättävänkin samanlainen. Se on maailma, jossa valkoiset suomalaiset voivat kasvattaa uusia suomalaisia jälkeläisiä osana itsenäistä isänmaata, jonka luonnosta ja sen kantokyvystä pidetään kollektiivisesti huolta, ja joka toimii häikäilemättömästi niin sisäisiä kuin ulkoisiakin toimijoita vastaan, jotka pyrkivät toiminnallaan heikentämään suomalaisen kansakunnan vakaata perustaa.

Te kokouksessa paikalla olijat olette kasvavan kansanliikkeemme lähtölaukaus ja tulevaisuudessa muodostuvan joukkoliikkeen perusta. Se, miten liikkeemme ja sen taustalla vaikuttava kansallismielinen arvopohjamme menestyy tulevaisuudessa, on myös teidän henkilökohtaisesta vaivannäöstänne kiinni. Välillä jokaisen meistä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, olenko minä yksilönä antanut tarpeeksi aikaani, resurssejani ja vaivannäköäni kansallismielisten päämääriemme eteen? Olenko omalta osaltani lähestynyt uusia ihmisiä ja vakuuttanut heitä hakemaan jäseniksi liikkeeseemme sekä ryhtymään ehdokkaaksi tulevissa eduskuntavaaleissa? Olenko omalta osaltani saanut aktivoitua muita aateveljiäni oikeassa elämässä järjestettäviin tapahtumiin, ja olenko kaiken muun työn ohella muistanut olla hyvä ystävä läheisilleni, rakastava perheenjäsen ja laajemmin ajateltuna rakentava osa suurempaa suomalaista kansakuntaa?

Näillä kysymyksillä haluan ainoastaan alleviivata sitä, kuinka tärkeiden asioiden äärellä me olemme. Me olemme Sinimustan Liikkeen jäseninä huolissamme suomalaisten ja laajemmin kaikkien valkoisten kansojen tulevaisuudesta, ja haluamme omalla toiminnallamme tarjota yhden työkalun lisää laajemman kansallismielisten liikkeen päämäärien saavuttamiseksi. Arvon jäsenet, ilman teitä, tätä työkalua ei olisi olemassa. Haluan kiittää teitä jokaista tekemästänne työstä liikkeemme eteen, sekä kaikkia niitä korttikerääjiä, jotka puoluehallituksen lisäksi jaksoivat kerätä kortteja kymmenissä eri kaupungeissa, oli ulkona sitten 30 astetta lämmintä tai yli 20 astetta pakkasta.

Näillä saatesanoilla aloitan Sinimustan Liikkeen ensimmäisen puoluekokouksen. Tehdään tästä päivästä historiallinen! Kiitos!