Rikosylikomisario Christer Ahlgren myönsi 04.09.2021 MTV:n julkaisemassa uutisessa, että Suomi on seuraamassa Ruotsin tietä, mitä tulee katujengien harjoittamaan rikollisuuteen. Ruotsi on viimeisen 20 vuoden aikana noussut ampumiskuolemien määrässä Euroopan maiden häntäpäästä Euroopan ykköseksi, joka johtuu pitkälti värillisten harjoittamasta rikollisuudesta. Kantaväestön tekemästä rikoksista poiketen etniset rikoksentekijät nauttivat usein oman yhteisönsä suojelusta, jonka vuoksi rikosten selvitysprosentti jää usein kantaväestön rikollisuutta alemmaksi. Mikäli poliisi ei kykene enää turvautumaan alueella asuvien ihmisten apuun, järjestyksen ylläpitäminen perustuu entistä enemmän suoraan väkivaltapotentiaaliin, ja mikäli tätä väkivaltaa ei uskalleta soveltaa esimerkiksi etnisten mellakoiden muodostaman uhan takia, järjestyksen valvonta muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Kyseinen kehitys johtaa lopulta lukuisten rinnakkaisyhteiskuntien syntymiseen, jossa osassa valtaa pitää maan virallinen hallinto, osassa taasen uskonnollissävytteiset klaanit ja järjestäytyneen etnisen rikollisuuden muodot.
Katujengien kantaväestöstä poikkeava etninen koostumus ei ole ainoastaan yhteensattuma, vaan suoraa seurausta kasvavan vierasväestön läsnäolosta. Suomeen, kuten lähes tulkoon kaikkiin muihin valkoisiin maihin, on muodostunut käytökseltään, kulttuuriltaan ja identiteetiltään valtaväestöistä poikkeavia ryhmiä, jotka eivät kykene menestymään uudessa kotimaassaan valtaväestön tavoin. Jälkiteollisessa ja korkeaa osaamista vaativassa läntisessä yhteiskunnassa moni vähemmistön edustaja kokee olevansa kyvytön parantamaan omaa asemaansa opiskelun ja työn kautta, sillä heiltä puuttuvat konkreettiset keinot kyseisten päämäärien saavuttamiseksi. Koulujärjestelmämme, joka on pitkälti rakennettu vastaamaan suomalaisen yhteiskunnan ja infrastruktuurin asettamiin tarpeisiin, ei kykene hyödyntämään sen kaltaisten ihmisten osaamista, jotka eivät kykene läpäisemään onnistuneesti edes suomalaista peruskoulua.
Ne samat sosiaaliset ongelmat, jotka vaivaavat mustaa väestöä Yhdysvalloissa, vaivaavat monia värillisiä vähemmistöjä kaikissa valkoisissa maissa. Heikko koulumenestys, nuorena alkanut rikollinen ura, päihteiden väärinkäyttö ja pitkäjänteisyyden puute heikentävät tuntuvasti näiden väestöryhmien tulevaisuudennäkymiä ja saattavat heidät kantaväestöä ja hyvin menestyviä vähemmistöryhmiä heikompaan yhteiskunnalliseen asemaan. Siirtolaisuuden aiheuttaman demografisen muutoksen ansiosta valkoisiin yhteiskuntiin on muodostunut uusi alaluokka, jolla on materiaalisen niukkuuden lisäksi valtaväestöstä selvästi poikkeava rodullinen ja etninen identiteetti. Tämän kaltainen kahtiajako on omiaan tuhoamaan yhteiskunnan sisäisen koheesion ja lietsomaan roturyhmien välillä esiintyviä jännitteitä. Näistä jännitteistä kertovat hyvin ne valkoisissa maissa sijaitsevat värilliset ongelmalähiöt, joissa valkoiset eivät kykene enää itse liikkumaan ilman väkivallan uhkaa.
Kaduilla harjoitettu etninen väkivalta ja huumekauppa eivät ole suoranaisesti maahanmuuttokysymyksiä, sillä suurin osa länsimaissa rikollista toimintaa harjoittavista värillisistä on syntynyt Euroopassa. Maahanmuuton tiukennuksilla ei voida enää korjata niitä lähiöitä ja kaupunkeja, joiden asukkaat koostuvat toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajista, tai muista haasteellisista vähemmistöistä, jotka ovat eläneet valkoisten kanssa rinnakkain jo vuosisatojen ajan. Maahanmuuttopolitiikan sijasta tulisikin puhua tulevaisuuden väestörakenteesta ja erityisesti sen etnisestä koostumuksesta.
Värillisten vähemmistöjen keskuudessa esiintyy usein sen kaltaisia sosiaalisia haasteita, jotka ovat valtaväestön keskuudessa harvinaisia. Näitä haasteita esiintyy riippumatta siitä, onko kyseessä maahanmuuttajataustainen, vaan valkoisessa maassa jo pidempään vaikuttanut värillinen populaatio. Mikäli voidaan osoittaa, että jonkin ryhmän keskuudessa esiintyy muita enemmän sosiaalisia ongelmia, näiden sosiaalisten ongelmien määrä kasvaa samassa suhteessa ongelmaryhmien lukumäärän kanssa.
Vaikka länsimaihin kohdistunut maahanmuutto lopetettaisiin tällä kellonlyömällä, se ei riittäisi korjaamaan valkoisten maiden käynnissä olevaa väestönmuutosta, sillä näissä maissa jo valmiiksi elävien vähemmistöjen suhteellinen osuus väestöstä kasvaa orgaanisesti valtaväestöä korkeamman hedelmällisyyden avulla. Tämä kehitys taasen ei olisi mahdollinen ilman kantaväestön mahdollistamaa elintasoa.
Maahanmuuttopolitiikan sijasta meidän tulisi puhua laajemmin väestöpolitiikasta, eli siitä, kuinka läntisten kansojen jatkuvuus saataisiin parhaiten turvattua, ja kuinka nykyinen kehitys, jossa valkoiset kansat uhkaavat ajautua sukupuuttoon omissa kotimaissaan, saataisiin käännettyä. Sinimusta Liike muistuttaa, että jokainen valtio ja yhteiskunta on sen alaisuudessa elävän kansan heijastuma. Mikäli kansan koostumus muuttuu radikaalisti, koko yhteiskunta ja sen alaisuudessa elävä kulttuuri muuttuvat sen mukana.
Paras tapa estää ongelmalähiöiden ja rikollisten katujengien muodostuminen on siten pyrkiä minimoimaan niiden väestöryhmien läsnäolo, jotka kyseisiä haasteita aiheuttavat. Kaupunginosat, joiden väestöstä suurin osa koostuu muista kuin kantaväestön edustajista, ovat todellisuudessa menetettyjä alueita, joita mikään määrä sosiaalipalveluita, toimeentulotukea ja dialogipoliisin huseerausta ei kykene enää pelastamaan. Jotta voisimme torjua monikulttuurista syntyviä yhteiskunnallisia ongelmia, meidän täytyy suorittaa sen kaltaisia toimenpiteitä, jotka mukailevat Sinimustan Liikkeen väestöpoliittisen ohjelman päämääriä.