Valikko Sulje

Etnistä väkivaltaa ei ratkaista kantaväestöä syyllistämällä

Kuluvan viikon aikana politiikkaa aktiivisesti seuraavat suomalaiset saattoivat kiinnittää huomiota kahteen toisistaan riippumattomaan julkaisuun, joilla pyrittiin kuvaamaan maassa asuvien etnisten vähemmistöjen rikosherkkyyttä. Ensimmäinen näistä julkaisusta oli FBI:n vuosittainen rikostilastointi, joka monista Euroopan maista poiketen erottelee rikoksen uhrit ja tekijät rodun perusteella, jolloin tiettyjen populaatioiden rikollinen yliedustus on selvemmin nähtävissä. Rodun perusteella tapahtuva kategorisointi ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton, sillä se ei edelleenkään erittele maan pääosin mestitsitaustaista latinoväestöä omaksi rodulliseksi ryhmäkseen, minkä vuoksi monet heistä määritellään tilastoissa valkoisiksi, mikä nostaa keinotekoisesti valkoisten kokonaisrikollisuutta.

Tuoreimmat tilastot kertoivat karua kieltä Yhdysvaltojen yhteiskunnallisesta kehityksestä. Murhien ja tappojen määrä oli noussut vuoden aikana lähes 30 prosentilla, ja mustien osuus tunnistetuista tekijöistä oli kohonnut 56,5 prosenttiin. Pääosin mustista miehistä koostuva joukko tekee siis enemmän murhia ja tappoja kuin kaikki muut rodut yhteensä, vaikka he muodostavat ainoastaan 6% maan kokonaisväestöstä. Selvittämättä jääneet henkirikokset, joiden määrä nousi 36 prosentilla, tapahtuvat yleensä mustilla asuinalueilla, joissa niin tekijät kuin uhritkin kuuluvat samaan rodulliseen ryhmään.

Samana vuonna, kun poliittiset radikaalit mellakoivat kymmenissä kaupungeissa George Floydin kuoleman seurauksena, lähes 10 000 mustaa kuoli väkivallan seurauksena, kasvun ollessa 28 prosenttia (+2,164) vuodesta 2019. Se syy, miksi nämä tuhannet muut kuolleet eivät ole George Floydin tavoin noussut poliittisen keskustelun keskiöön johtuu todennäköisesti siitä, että kyseiset uhrit olivat valtaosin mustien itsensä tappamia. Mustien elämällä onkin pääosin merkitystä vain silloin, kun sen päättymistä voidaan käyttää poliittisena aseena valkoista valtaväestöä vastaan.

Vaikka suurin osa mustan rikollisuuden uhreista muodostuukin toisista mustista, he ovat myös selvästi yliedustettuina rotujen välisessä väkivallassa. Criminal Victimization 2019-nimisessä uhritietotutkimuksessa esiintyvien lukujen perusteella mustat tekevät lukumääräisesti viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia valkoisia kohtaan kuin valkoiset mustia kohtaan. Tilastojen valossa voidaankin todeta, että todellisuudessa mustien tarvitsee harvoin pelätä valkoisia, sillä merkittävimmän uhan heidän fyysiselle koskemattomuudelleen muodostuvat toiset mustat. Valkoisiin kohdistuvissa rikoksissa valkoiset muodostivat ainoastaan 62 % tekijöistä, siinä missä mustien kohtaamassa väkivallassa mustien tekijöiden osuus oli 70 %.

Toinen keskustelua herättänyt tilastointi liittyi Suomessa tilastoituihin seksuaalirikoksiin, joista lähes 40 prosenttia oli ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajien tekemiä. Luku tarkoittaa tuntuvaa yliedustusta, sillä vierasmaalaiset muodostavat tällä hetkellä noin 9 % Suomen väestöstä. Suomen maahanmuuttajapopulaatiossa on kuitenkin useita eurooppalaisperäisiä ryhmittymiä, joiden kokonaisrikollisuus ei tuntuvasti eroa suomalaisista. Maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikoksien määrä jakaantuu siten todellisuudessa tätäkin pienemmän porukan harteille, joista suurin osa on Euroopan ulkopuolisia kansoja. Vuoden 2017 tilastoinnin perusteella afgaanien yliedustus seksuaalirikoksista epäillyistä on lähes 40-kertainen suomalaisiin verrattuna, siinä missä tuntuviin yliedustuksiin nousevat myös irakilaiset, turkkilaiset, syyrialaiset ja somalit. Samat värilliset ja pääosin muslimitaustaiset ryhmät ovat yliedustettuina myös Ruotsissa ja muissa länsimaissa vastaavissa rikosmuodoissa, joiden uhrit ovat harmillisen usein kantaväestöön kuuluvia ihmisiä. Kantaväestön tekemät seksuaalirikokset vähemmistöryhmien edustajia kohtaan ovat taasen äärimmäisen harvinaisia niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.

Ongelmaryhmien tekemää häiriökäyttäytymistä on liberaalin median ja länsimaiden poliittisten päättäjien toimesta pyritty usein pukemaan järjestelmätason ongelmaksi ja siten länsimaisen yhteiskunnan kollektiiviseksi epäonnistumiseksi. Värillisten vähemmistöjen pelkistäminen tahdottomiksi ja käytännössä lapsenkaltaisiksi toimijoiksi ei poista sitä tosiasiaa, että tämänhetkinen monikulttuurinen yhteiskuntakokeilu vaatii valkoiselta valtaväestöltä kohtuuttomia materiaalisia ja henkisiä voimavaroja ilman mitattavissa olevaa hyötyä. Vastuun täydellinen poistaminen häiriötä aiheuttavien ryhmien harteilta aiheuttaa käytännössä päättymättömän noidankehän, jossa värillisten vähemmistöjen ongelmakäyttäytyminen nähdään olevan seurausta valkoisen järjestelmän ylläpitämästä rakenteellisesta syrjinnästä, jonka korjaamiseksi liberaalit ehdottavat entistä monikulttuurisempaa yhteiskuntaa. Taustalla on hypoteesi, jonka mukaan valkoisten tyttöjen hyväksikäyttö, katujengien suorittamat ryöstöt ja muut sosiaaliset ongelmat katoavat, jahka ”rasismi” ei pakota heitä vastaavaan ”oireiluun”.

Esimerkkejä edellä kuvaillun kaltaiselle rauhoittumiselle ei kuitenkaan löydy todellisesta maailmasta. Ne ryhmät, jotka aiheuttavat ongelmia Suomessa, ovat aiheuttaneet niitä kaikissa länsimaissa. Näiden ongelmaryhmien omat valtiot ovat useimmiten epävakaita, väkivaltaisia ja nepotistisia, aivan kuten heidän siirtokuntansakin ovat kyseisten kotimaiden ulkopuolella. Valkoisten poliittisen vallan kadotessa laskevien lukumäärien takia, myös valkoisen järjestyksen ylläpito muuttuu lopulta mahdottomaksi poliittisen vallan siirtyessä enemmissä määrin kasvavan vierasväestön käsiin. Jos valkoiset ovat jo nyt yliedustettuina etnisen väkivallan uhreissa, tilanne tulee muuttumaan värillisen vallan alla huonontumaan entisestään.

Valkoisten uhrien syyllistämisen sijasta Sinimusta Liike ehdottaa kansallismielistä vaihtoehtoa, jossa jokaisen vierasväestön olemassaoloa ja toimintaa arvioidaan ainoastaan suomalaisten kansallisen edun näkökulmasta. Mikäli jokin ryhmä aiheuttaa läsnäolollaan merkittävän haitan suomalaisten fyysiselle koskemattomuudelle tai suuremmassa mittakaavassa kansallisen olemassaolomme jatkumiselle, kyseisten ryhmien sijainti tulee olla jokin muu paikka kuin Suomi.

Sinimusta Liike kokee voimakasta solidaarisuutta jokaista valkoista kansaa kohtaan, ja tukee kaikkia sen kaltaisia toimenpiteitä, jotka edesauttavat näiden kansojen elämäntavan jatkumista ja kukoistusta myös tulevaisuudessa.