Valikko Sulje

Blogit

Terhi Kiemungin puhe Tampereella 12.3.2022.

Arvoisat kuulijat,

Se että ollaan täällä juuri tänään puhumassa sotilasliitto Natosta, johtuu tietenkin siitä, että Nato on ollut esillä hyvin vahvasti viime aikoina johtuen Venäjän sotilaallisesta hyökkäyksestä Ukrainaan.

Siitä ollaan vähintään kahta mieltä, että mikä tai kuka aloitti sodan Ukrainassa kahdeksan vuotta sitten ja millainen osuus asiaan oli lännen globalisteilla.

Sanotaan, että Venäjä ei hyökkäisi Suomeen, jos Suomi kuuluisi Natoon. Että Nato turvaisi Suomea Venäjän hyökkäykseltä, että se loisi jo olemassaolollaan pelotteen joka estäisi sodan Suomessa.

Sanotaan, että jos Suomi kuuluisi Natoon, saisimme sen jäsenmaiden armeijat avuksemme, jos Venäjä hyökkäisi.

Sanotaan, että jos Suomi liittyisi Natoon, se olisi uhittelua itänaapurille, joka kokisi Suomen uhaksi omalle turvallisuudelleen. Sanotaan myös, että Venäjä on niin tärkeä kauppakumppani, että Suomi ei pärjää ilman sitä, eikä Venäjää pidä siksi ärsyttää.

Pitäisikö meidän siis olla sen vuoksi liittymättä Natoon, että Venäjä ei tykkäisi Nato-Suomesta?

Entä pitäisikö meidän sen vuoksi liittyä Natoon, että Venäjä ei uskaltaisi hyökätä Suomeen?

On paljon kysymyksiä, joihin on erilaisia vastauksia. Mikä on se oikea totuus ja kuka on kenenkäkin puolella? Tässä tilanteessa ei ole kahta vastakkaista puolta. On myös niin monta erilaista vastausta kuin on näkökulmia. ”Oikea” vastaus – ja vallitsevaksi jäävä ”totuus” on se, jonka lopulta voittaja kirjoittaa.

Nyt näyttää siltä, että globalistinen länsimedia johtaa Ukrainan sotaa. Se on lakannut kertomasta meille, miten meidän tulee suojella itseämme ja läheisiämme flunssalta, pukeutua maskeihin ja ottaa rokotteet. Se on lopettanut itse ajattelevien ihmisten syyllistämisen ja vainoamisen koronarajoitteiden vastustamisen vuoksi. Nyt se haluaa kiihottaa ihmiset vihaamaan Teboilia, suolakurkkuja ja vodkaa. Se haluaa suomalaisten keskuuteen silmittömän ryssänvihan. Miksi?

Niiden ihmisten rivit, jotka pystyvät vielä median propagandaan suhtautumaan kriittisesti tai edes objektiivisesti, ovat harventuneet. Vielä vähemmän on heitä, jotka uskaltavat sanoa OMAN mielipiteensä tai edes yrittää keskustella erilaisista näkökulmista ja vaihtoehdoista.

Hyvät kuulijat.

Putin syytti Natoa sodanjulistuspuheessaan siitä, että Nato on tahallisesti aiheuttanut jännitteitä pyrkimällä siirtämään sotilaallista infraansa lähemmäs Venäjän rajoja. Hän puhui länsiliiton sotilasoperaatioista Irakissa, Libyassa ja Syyriassa, jotka perustuivat valheisiin. Venäjälle on luvattu, että Nato ei laajene itään, Putin katsoo tulleensa huijatuksi tämän suhteen. Putin kutsui koko ns. länsiblokkia, jonka Yhdysvallat on muotoillut omaksi kuvakseen, ”valheiden valtakunnaksi”. Siinä hän on oikeassa.

Taannoin länsimedia kertoi meille totuutena Yhdysvaltain valhetta, että Irakissa on joukkotuhoase, ja Naton on sen vuoksi hyökättävä Irakiin. Eurooppa sai 2015 alkaneen ”pakolaiskriisin”, muukalaisinvaasion, joka on koitunut eurooppalaisille kansoille ennenkokemattomaksi haitaksi ja on paisunut jo vuosikausia. Yhdysvallat ja Nato saivat tämän aikaan. Kuka tai mikä hyötyi ja hyötyy?

Kuka tai mikä aloitti idän ja lännen välisen valtataistelun, jonka kärsijöinä ja uhreina on nyt Ukrainan kansa? On aivan oikeutettua pitää Putinia ja Venäjää hyökkääjänä, joka käy heikomman kimppuun raakalaismaisena hirviönä, ajaa ihmiset kodeistaan, pommittaa sairaalat maan tasalle ja estää humanitäärisen avun perille pääsyn, estää ihmisten pakenemisen. Meille suomalaisille tämä on erityisen henkilökohtainen asia. Muisto Suomen sodista ryssää vastaan menee tunteisiin ja niin pitääkin mennä.

Olen ollut viikon verran vapaaehtoistyössä, jossa on kerätty tarvikkeita sekä Ukrainaan vietäväksi että tänne tuleville naisille ja lapsille, joilla ei ole tullessaan juuri mitään. Se kaikki tuo konkreettisesti sodan silmien eteen. Olen puhunut ihmisten kanssa, jotka ovat jättäneet kotinsa ja joiden läheisiä on siellä edelleen.

Minulla ei ole sympatiaa Venäjää kohtaan, enkä missään tapauksessa hyväksy mitä on tapahtunut Ukrainassa viime päivinä, vaan yritän katsoa jo vuosien ajan vallinnutta tilannetta ja sen eskaloitumista eri näkökulmista. Ukraina ei ole Naton jäsen, mutta Venäjän näkökulmasta sen vihollisen, siis Naton, sotilaalliset voimat pyrkivät ohjusten kantavuuden päähän Moskovasta.

Virkakautensa alussa Amerikan presidentti Joe Biden lupasi laittaa Venäjän kuriin. Sota Ukrainassa sopii Yhdysvalloille varmasti oikein hyvin ja se tukeekin Ukrainaa aseellisesti pitkittääkseen uuvuttavaa sodankäyntiä, antamatta kuitenkaan mitä Ukrainan korruptoitunut johto tahtoisi. Sotilaallista liittoutumista.  

Epävakaan tilanteen ylläpito ja Venäjän demonisointi hyödyttää Suomessakin sellaisia kansanpettureita, jotka tahtovat luovuttaa maamme itsemääräämisoikeuden viimeisetkin rippeet lännen globalistiselle järjestelmälle.

Venäjä antoi heille oivallisen tilaisuuden viimeistellä uskollisen mediansa avulla jo pitkään jatkuneen aivopesun. Monet suomalaiset ovat vastaanottavaisin mielin hymistelleet natonistien vakuutteluille siitä, miten ainoa tapa jatkaa ikuista rauhaa, on liittyä Natoon.

Mediat teettävät jännityksestä väristen gallupeja ja uskottelevat epävarmoille suomalaisille enemmistön mielen muuttumista. Asiantuntijat kuvailevat vihaista Putinia arvaamattomaksi ja sekopäiseksi sotahulluksi, joka hyökkää Suomeen millä hetkellä hyvänsä.

Tunteista alkukantaisimmat, pelko ja rakkaus ohjaavat eläviä olentoja. Ei karhu hyökkää koska se vihaa. Se hyökkää, jos se pelkää oman turvallisuutensa ja verenperintönsä puolesta.

Millainen olisi Nato-Suomi? Etenkin sellaisessa tilanteessa kun laiskalle ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle lietsotaan mielikuva marssimisesta taisteluun, jossa sen kuvan katsoja joutuu olemaan mukana puolustamassa omaa maataan, tahtoo sellainen ihminen luikkia suuren pelastajan helmoihin piiloon. Sellainen kansa olisi valmis pelkuruuttaan antamaan vapautensa, ei vain omansa vaan kansansa ja jälkipolviensa vapauden ja itsenäisen maan.

Suomalainen kansa ei ole sellainen. Suomalaisella kansalla on maanpuolustustahdon ja sisun lisäksi vahvat maa- ja ilmavoimat. Globalistiseen lännen sotilasliittoon liittymisen sijaan, Suomen on ylläpidettävä omien puolustusvoimiensa osaamista ja kuntoa, sekä sen kalustoa ja varustusta.

Kataisen hallitus leikkasi radikaalisti sadoilla miljoonilla euroilla Suomen puolustusmäärärahoja, eikä tilannetta ole korjanneet sitä seuraavatkaan hallitukset. Sekä varusmieskoulutus että puolustusteollisuutemme vaatisivatkin tuntuvaa lisärahoitusta kotimaisen puolustusteollisuuden kehittämiseen vähentääksemme riippuvuuden tunnetta ylikansallisista puolustusliitoista.

Puoluehankkeemme Sinimustan Liikkeen maanpuolustuksellinen ohjelma rakentuu kahden perusväittämän ympärille, joista ensimmäinen on usein viitattu ”jokaisella maalla on armeija, joko se on oma tai jonkun toisen” ja toinen edesmenneen Mannerheim-ristin ritarin Adolf Ehrnroothin kuuluisat sanat ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”. Maallamme tulee olla pienestä väkimäärästään huolimatta uskottava ja pitkäkestoinen sotilaallinen toimintakyky, jota sen tulisi kyetä ylläpitämään mahdollisimman pitkälle omin voimin.

Erittäin tärkeänä pidän oman vahvan puolustusvoimain lisäksi myös suojeluskuntien ja Lotta Svärdin kaltaisten maanpuolustushenkisten järjestöjen uudelleenherättämistä. Kyseisten järjestöjen tehtävänä olisi opettaa ja ylläpitää maanpuolustuksen kannalta kriittisiä taitoja myös niiden ihmisten keskuudessa, jotka eivät suorita sillä hetkellä asepalvelustaan.

On ihan ymmärrettävää, että sodan pelko on lisännyt suomalaisten Nato-myönteisyyttä, etenkin kun media suorastaan lietsoo näitä tuntoja. Me emme saa unohtaa, että Suomen puolustusvoimat on Naton kanssa tai ilman sitä kuitenkin se ensisijainen turvamme ja puolustuksemme.

Kaikkien kansainvälisten sopimusten, EU:n ja muiden sitoumusten lisäksi jäsenyys globaalissa sotilasliitossa veisi meiltä kaikki mahdollisuudet olla itsenäinen ja vapaa kansakunta itsenäisessä maassa. Nato on luotu hajottamaan Euroopan kansallisvaltioiden suvereniteettia. Kuka tai mikä hyötyy?

Nyt meneillään oleva taistelu Ukrainassa ei mennyt monien ennakkoajatusten ja puheiden mukaan, ei varmasti myöskään Venäjän suunnitelmien mukaan. Hyökkäyksen arvioitiin olevan ohi päivässä. Tästä ei tietenkään pidä päätellä, että Venäjän suorituskyky on nyt nähty, vaan se yksinkertaisesti aliarvioi Ukrainan torjuntakyvyn.

Suomen ja suomalaisten on kaikin tavoin pyrittävä vahvistamaan omaa itsetuntoaan, oman maan ja kansan puolustustahtoa ja kansallismielisyyttä sekä löytämään se Suomen leijona, jota on häpeällisesti poljettu vuosikausia erilaisten liberaalien aktivistien toimesta, median ja poliitikkojen avustuksella.

Nyt on se hetki, kun saa ja pitää olla ylpeästi suomalainen nationalisti, joka luottaa omaan kansaansa ja johon oma kansa voi luottaa.

Eläköön Vapaus!