Valikko Sulje

Blogit

Denis Kovaliovin terveiset Ukrainasta

Arvoisat suomalaiset kaverit!

Ukrainassa on ollut sota Venäjää vastaan, joka on kestänyt kahdeksan vuoden ajan, ja viime päivinä se on muuttunut koko itäistä Eurooppaa koskevaksi suureksi hyökkäykseksi. Tänään on jälleen uusi päivä mahdollisesti viimeisimmässä ja suurimmassa taistelussa hyvän ja pahan välillä. Pimeyden voimat, joita kutsutaan Venäjän federaatioksi, yrittävät epätoivoisesti saada Kiovan kruunun itselleen. Sen jälkeen, kun he ensin yrittivät levittää rienaavat lippunsa hallintorakennustemme ylle, he ovat keskittyneet terrorisoimaan sairaaloiden ja koulujen kaltaisia siviilikohteita. Minä luulen, että te suomalaiset ymmärrätte meitä ukrainalaisia. Talvella 1939-1940 Kremlinin komennon alla olleet puna-armeijan lentokoneet levittivät kuolemaa Helsingin kaduille humanitaarisen avun nimissä.

Pahin asia tässä Putinin mielikuvituksellisessa “demilitarisoinnin ja denatsifikaation” nimissä toteutetussa erikoisoperaatiossa on sen välinpitämättömyys niitä keinoja kohtaan, jotka rikkovat räikeästi kansainvälistä lakia. Putinin kätyrit, kuten Ramzan Kadyrov, Alexander Lukashenka, Bashar al-Assad ja Nikol Pashinyan auttavat häntä aktiivisesti taistelussa ukrainalaisia vastaan, ja siten myös heidän käsissään on satojen ukrainalaisten uhrien verta.

Joka tunti voit kuulla sireenien huutavan kaikissa väestökeskuksissa ympäri kotimaatani, jolloin kansani siirtyy kurinalaisesti ja ilman paniikkia pommisuojiin, joissa on myös syntynyt muutamia uusia ukrainalaisia viime päivien aikana, eikös olekin melkoinen ihme? Jotkut valmistelevat polttopulloja hyökkääjää varten, joiden on täytynyt menettää taistelutahtonsa kasvaneiden tappioiden seurauksena. Ukrainalaiset ovat innokkaita ja valmistautuneita totaaliseen miehittäjän kuolemaan. Talvisodan henki tervehtii tällä hetkellä maatamme. Ehkäpä jossain taivaalla Simo Häyhä ja Stepan Bandera hymyilevät, jotka jo pelkillä nimillään saavat venäläisen pelkäämään.

Ja huolimatta kiihkeästä hyökkäyksestä pohjoisessa (Kievin edustalta Tsernikoviin ja Sumyyn), idässä (lähellä Harkovaa ja Donbassia) sekä etelässä (Hersonin ja Zaporižžjan alueella) meidän uudelleensyntynyt raudan ja veren kansakunta seisoo jaloillaan, puolustaen Euroopan aroa venäläisten laumoilta, aivan kuten ennenkin. Jotkut lännessä asuvat saattavat ajatella, että me taistelemme ”demokratian”, ”sananvapauden” ja muiden trendikkäiden arvojen puolesta – mutta ei! Me puolustamme teidän ja meidän oikeuttamme elää vapaasti omissa kotimaissamme.

Palauttakaamme mieliimme merkittävän suomalaisen nationalistin, Elias Simojoen, sanat: “Historia ei noudata matemaattisia lakeja, vaan tahtoa, joka on korkeampi kuin nuo lait. Se tahto on esi-isiemme vanhurskas Jumala, jonka edessä jokaisen kansakunnan täytyy kerran notkistaa polvensa.”. Varmaankin nyt, kuten 100 vuotta aikaisemminkin, kaikilla Venäjän läntisillä naapurikansoilla, on historiallinen mahdollisuus lakkauttaa kyseinen valtio, ja palauttaa samalla alistettujen suomalaisugrilaisten, turkkilaisten ja muiden ei-venäläisten kansojen itsenäisyys.

Putin, kuten kaikki muutkin hänen ympärillään olevat ihmiset, luulivat taistelevansa sen kaltaista armeijaa vastaan, jota johtaa jokin pieni ja myyttinen uusnatsistinen klikki. Hän heijasti käsityksensä ukrainalaisista omasta maastaan, joka on satojen vuosien ajan elänyt fatalismin, pelon, pakkovallan ja hyväksikäytön keskellä. Hän luuli, että Ukrainassa, kuten Venäjälläkin, on vain yksi ”toveri johtaja” joka tekee kaikki päätökset muiden puolesta, jonka kaatuessa kaatuisi myös koko valtio hänen mukanaan.

Todellisuudessa Putinin hallinto, tuo modernin ajan Mordor, käy sotaa tavalla, joka on kuin suoraan kyseisen fantasiakirjan sivuilta. Venäläiset käyttäytyvät kuin örkit, he ampuvat tietoisesti siviileitä, ryöstävät yksittäisten ihmisten koteja, raiskaavat naisia valloitetuissa kaupungeissa ja kylissä, eivätkä päästä humanitääristä apua perille. Se, miten Tolkien kuvaili pahuuden voimia, on Ukrainassa täyttä todellisuutta. Venäjän armeija on todellisuudessa huomattavasti heikompi ja moraalittomampi, mitä Kremlinin propaganda antaa ymmärtää, ja sen joukot kelpaavat varsinaista taistelutoimintaa paremmin siviiliväestön terrorisoimiseen. Tämä on se asia, jota länsimaat eivät halua ymmärtää. Kaikesta aiheuttamastaan tuhosta huolimatta miehittäjä, joka halusi murtaa meidät nopeassa salamasodassa (Putin jopa kuvaili hyökkäystään mangustin loikaksi) aliarvioi vastustajansa pahasti, sillä heidän joukkonsa eivät kohdanneet Ukrainassa iloista väkijoukkoa leipien, suolan ja kukkien kanssa, vaan luoteja, ruutia ja kaiken tuhoavan tulen.

1990-luvun alussa Tšetšenian ensimmäinen presidentti Dzhokhar Dydayev kuvaili eräässä haastattelussa ukrainalaisia seuraavalla tavalla: ”Ukrainalaisten kaltoinkohtelu, heikoksi luokittelu tai heidän loukkaamisensa on suurin virhe, jonka ihminen voi tehdä. Älä ikinä loukkaa ukrainalaisia! Ukrainalaiset eivät ikinä ole niin heikkoja, kun sinä luulet heidän olevan. Jumala armahtakoot niitä, jotka yrittävät pakkosiirtää ukrainalaisia pois kotimaastaan tai jotka koettavat viedä ukrainalaisilta jotain heidän omaansa. Ukrainalaiset tulevat aina takaisin Fenix-linnun tavoin. Ukrainalaiset palaavat kotiinsa pisimmänkin maanpaon päätteeksi, eivätkä he osaa enää paluun hetkellä säännöstellä voimaansa, saati soveltaa sitä kohtuudella. He tuhoavat kaiken tieltään. Ohjeeni teille onkin seuraava – älä loukkaa ukrainalaisia! Muuten, kun ukrainalaiset saapuvat maille, joihin heidän esi-isänsä ovat haudattu, niin ne, jotka oleskelevat kyseisellä maalla, toivoisivat olevansa kuolleita!

Tällä hetkellä venäläiset örkit valehtelevat röyhkeästi siitä, miten he eivät muka tapa siviileitä, vaikka todellisuudessa he ampuvat täysin avoimesti siviilikohteisiin. Ukrainalaisia varten suunniteltu kansanmurha idän valloittajan toimesta on parasta aikaa suunnitteilla. Meistä kukaan ei kuitenkaan tule antautumaan viholliselle!

Meidän sotilaamme tuhoavat tuhansia noista laumoista. Vihollisen sotilaat tuhoavat iänvanhoja varusteitaan, joista on loppunut polttoaine. Kuvitelkaapa mielessänne ”maailman toiseksi suurin armeija”, joka matkatessaan läpi väliaikaisesti miehitettyjen alueiden, joutuu vaatimaan tarvikkeita paikallisilta siviileiltä päästäkseen eteenpäin. Kievistä on myös muodostumassa aito linnoitus, jossa konekiväärit, polttopullot ja panssarintorjuntaohjukset odottavat venäläisiä jokaisessa ikkunassa. 

Kuten tiedätte, olen kirjoittanut tämän tekstin Pultavasta, odottaen seuraavaa massapommitusta. Tämä tilanne ei kuitenkaan pelota minua tai minun perhettäni – me olemme omassa maassamme, jota kukaan ei tule luovuttamaan viholliselle. Meillä on parasta aikaa meneillään isänmaallinen vapaustaistelu!

Asesepät eivät pysty tällä hetkellä edes aseistamaan kaikkia niitä ukrainalaisia, jotka haluavat ottaa osaa taisteluun. Kansamme listautuu joukoittain puolustusvoimiemme palvelukseen ilman agendaa, ilman henkilökohtaisia intressejä. Tarvittaessa aseistettuna ainoastaan paljain käsin he yrittävät torjua vihollisen ajoneuvojen etenemisen. Samaan aikaan venäläiset ovat peloissaan huomatessaan ukrainalaisten sotilaiden korkean taistelutahdon. Niiden ukrainalaisten, jotka käyvät tälläkin hetkellä voittoisia taisteluita.

Viimeinen asia, jonka teidän tulee tietää: meidän yhteinen vihollisemme tulee lopulta murskatuksi. Moskova tullaan polttamaan maan tasalla. Slava Ukraini! Eläköön Suomi!

Denis Kovaliov

Suomen tutkimuskeskuksen perustaja ja johtaja

Intermarium Support Group -vapaaehtoisena