Valikko Sulje

Liberalismin soppa kiehuu yli

soppa

Meren takaa vanhasta emämaastamme Ruotsista on viime aikoina kantautunut jälleen levottomia uutisia, jotka kytkeytyvät muukalaisväestöön ja erääseen kuuluisaan rauhanuskontoon. Autojen sijaan Ruotsissa poltetaan tai on aiottu polttaa tällä kertaa Koraaneja. Tähän toimintaan tarvitaan siellä sentään poliisin lupa. Monia muita asioita kun on tuikattu tuleen ihan ilman. Ruotsin viranomaiset ovat syyttäneet Venäjää tapahtumien lietsomisesta. Vaikka Venäjällä saattaa olla lonkeronsa pelissä yhdessä jos toisessakin asiassa, on tämä ongelma ihan ruotsalaisten itsensä rakentama, sillä se on tietynlaisen politiikan looginen lopputulos. Tässä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä, voisi historiantutkija todeta.

Vastaavan kaltaiset levottomuudet ovat siis kuohahtaneet Ruotsissa ennenkin. Siinä missä maallisten kulkuneuvojen hävitystyö on ollut Ruotsin sisäinen asia, pyhien kirjojen kohtalo kiinnostaa ulkomailla asti. Siis siellä päin, mistä nämä tekstit ovat alun perin kotoisin. Kriisistä on tullut kansainvälinen ja se on vaikuttanut Ruotsin ja muslimimaailman välisiin suhteisiin. Irakissa Ruotsin lähetystö on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Turkki tekee kaikkensa vaikeuttaakseen Ruotsin matkaa Natoon. Ruotsin hallitus joutuu kiemurtelemaan. Toisaalta se tuomitsee Koraanin polttamiset, toisaalta ei niitä estäkään. Länsimainen selkärangaton epäjohdonmukaisuus on epäilemättä ja aiheestakin halveksunnan kohde Lähi-idässä.

Mutta tällä kertaa kirjarovioita eivät ole pystytelleet valkoiset islam-kriitikot, vaan Lähi-idän tulokkaat itse. Tämä tekee tilanteesta entistäkin kimurantimman ja suomalaisen antiliberaalin etnonationalistin silmissä jo koomisenkin. Ongelma alkaa olla täysin ulkopuolelta tuotu. Irakilaiset setvivät omia uskonnollisia kiistojaan nyt myös pohjoismaissa paikallisen väestön iloksi. Kuka olisi uskonut, että he tuovat ongelmansa mukanaan.

Kaiken kaikkiaan tapahtumissa on kyse liberaalin arvomaailman sisäisestä ja itse aiheutetusta ongelmasta. Sama aate, josta ovat lähtöisin uskonnonvapaus ja sananvapaus, on myös monikulttuurisuuskehityksen taustalla. Ja liberaalit arvot vetävät puoleensa niitä ulkomaalaisia, joiden mukana taas seuraavat aivan toisenlaisten arvojen varjo ja jopa kosto. Nyt tuo kosto kohdistuu niihinkin ruotsalaisiin, joilla ei ole mitään tekemistä minkään protestoinnin kanssa. Epäilemättä on hienoa olla osa yhtä suurta perhettä rajattomassa maailmassa, jossa saa jakaa nämäkin huolet ja murheet. Tai sitten ei. Ironisesti vapaamielisyydestä tunnettu Svea-mamma on alkanut kiristää rajavalvontaansa. Liberaaliin ajatteluun jumiutunut yhteiskunta joutuu oppimaan läksynsä kantapään kautta. Silloinkaan ei ole takeita siitä, että oppi menisi oikeasti jakeluun.

Sinimusta Liike katsoo Ruotsin tapahtumia ulkopuolisen näkökulmasta. Vapaamielinen yhteiskunta saa nyt irvistellä itse keittämänsä karvaan kalkkisopan äärellä. Me taas toivomme, että edes täällä Suomessa äänestäjäkunta oppisi tarinasta jotakin. On turha takertua lapselliseen kirjojen poltteluun, jos vieraat arvot ja vieras väestö ohjailevat yhteiskunnan kehitystä. Ja samaan aikaan pohjalla on itsetuhoinen valistusajan vääristymä. On selvää, että me Sinimustassa Liikkeessä kannatamme vieraskansojen läsnäolon minimoimista Suomessa. Mutta samalla muistutamme suomalaisia siitä, että monikulttuurisuus ei ole itsessään juurisyy ongelmille vaan pikemminkin sairauden oire. Oireen sijasta syytä onkin hoitaa todellista vaivaa. Ja se todellinen vaiva on todellisuudesta vieraantunut vapauden ihannointi.