SPR:n perinteinen rasisminvastainen viikko alkoi tämän viikon maanantaina ja jatkuu tämän viikon sunnuntaihin asti. Kyseisen viikon aikana useat kolmannen sektorin yhteistyöjärjestöt ja julkishallinnolliset toimijat osoittavat tukensa kampanjalle, ja pyrkii antamaan oman panoksensa rasisminvastaisessa taistelussa. Vaikka suuri osa kampanjan nimissä julkaistuista videoista ja lentolehtisistä on lapsenomaisen hyväuskoisia ja vaarattomia, kansallismielisen ei tulisi sulkea silmiään selvästi suomalaisvastaisilta ulostuloilta.
Valtiorahoitteisen Siirtolaisuusinstituutin julkaisemassa rasisminvastaisen viikon ulostulossa todetaan seuraavasti:
”Valkoisen katseen käsite on tiiviisti yhteydessä normatiiviseen valkoisuuteen, joka viittaa valkoisuuteen yhteiskunnan näkymättömänä normina. Se on oletus, joka vaikuttaa yhteiskunnassa, sen rakenteissa ja representaatioissa niin laajasti, ettei sitä tarvitse erikseen mainita tai tuoda esille.”
Lainauksessa pyritään siis antamaan vaikutelma, jonka mukaan valkoisuudessa tai valkoisuusnormissa on jotain perustavanlaatuisesti väärää. Samaan aikaan valkoisuus on kuitenkin suomalaisten rodullinen ominaisuus, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Valkoisuusnormin purkaminen ei onnistu ilman valkoisten purkamista, joka on kiertoilmaus kansanmurhaan tähtäävän maahanmuuttopolitiikan tukemiselle. Mikäli jokin yhteiskunnallisesti merkittävä instituutio on ”liian valkoinen”, se on myös perustavanlaatuisesti moraaliton, mahdollisesti jopa rasistinen instituutio. Tällöin ongelma pyritään korjaamaan värillisten määrää lisäämällä ja valkoisten määrää vähentämällä, joka toimii hyvänä esimerkkinä antirasismin todellisesta luonteesta: se pyrkii korvaamaan valkoiset ihmiset muukalaisilla heidän omassa maassaan.
Valkoisten olemassaolon moraalinen oikeutus joutuu myös toistuvasti kyseenalaistetuksi, mikäli valkoisuuteen ei ikinä liitetä yhtäkään positiivista attribuuttia. Antirasistinen maailmankuva, jossa eksottisen väriset ihmiset ovat aina syyttömiä rasismin uhreja ja valkoiset suomalaiset umpimielisiä ja arvaamattomia rasisteja, vastaa hyvin huonosti katutason todellisuutta. Suomalaiset, kuten kaikki muutkin korkean elintason omaavat valkoiset kansat, kärsivät tällä hetkellä alhaisesta syntyvyydestä. Luonnollisesta nollakasvusta huolimatta kaikkien näiden maiden väkiluku kuitenkin kasvaa vuodesta toiseen, joka selittää täysmääräisesti vierasperäisellä maahanmuutolla. Samaan aikaan kun värillisten määrä valkoisten maissa kasvaa, heidän lukumääränsä kasvaa myös heidän lähtömaissaan, jotka mahdollistavat kansainvaellusten jatkumisen myös tulevaisuudessa. Suomessa oleskelevat vähemmistöt eivät siten ole hauraita ja voimattomia pieniä ryhmiä, joiden olemassaolon turvaaminen olisi suomalaisten harteilla. Todellisuudessa kyseiset vähemmistöt edustavat usein monikymmenmiljoonaisten kansojen pohjoisia siirtokuntia, joiden koko kasvaa vuosittain emämaasta saapuvan lisämiehityksen ansiosta.
Vieraiden väestöryhmien ja suomalaisten keskinäiset suhteet ovat harvoin yhdenvertaisia. Suomalaiset ylläpitävät omin resurssein hyvinvointijärjestelmää, jonka resursseista huomattava määrä kohdentuu vierasväestöille, joiden nettohyöty järjestelmälle on puhtaasti negatiivinen. Haasteellisten ongelmaryhmien alisuoriutuminen kouluissa ja työelämässä johtaa myös siihen, että kyseiset ryhmät ovat ylisukupolvisesti korostetun julkisen tuen tarpeessa myös tulevaisuudessa. Puhtaan taloudellisen kuormituksen lisäksi suomalaiset joutuvat myös kärsimään vierasväestön häiriökäyttäytymisestä, kuten pahoinpitelyistä, ryöstöistä ja seksuaalirikoksista, joiden esiintyvyys on tietyissä Euroopan ulkopuolisissa väestöryhmissä moninkertainen suomalaisiin verrattuna.
Vaikka maahanmuuttajien rikollisuus kohdistuu myös muihin maahanmuuttajiin, merkittävä määrä sen uhreista koostuu valkoisista suomalaisista. Todellisen elämän etninen väkivalta on siten hyvin yksiulotteista, se on ylikorostetusti värillisten ylläpitämää ja sen uhreina ovat merkittävissä määrin valkoiset suomalaiset. Maahanmuuttajat ovat myös tilastollisesti yliedustettuina viharikosten tekijöinä, sillä vieraasta maasta saapuvien kansojen, uskontojen ja kulttuurien välillä esiintyvät ylisukupolviset ristiriidat harvoin katoavat pelkästään asuinmaata vaihtamalla.
Taloudellisen kuormituksen ja turvattomuuden tunteen lisäksi suomalaiset joutuvat myös toistuvasti vihamielisen mielipidevaikuttamisen kohteeksi, sillä heitä syyllistetään toistuvasti maahan saapuneiden ihmisten kroonisesta alisuoriutumisesta. Todellisuudessa ne samat henkiset puutteet, jotka tekivät tulijoiden omista kotimaista asuinkelvottomia, saavat heidät alisuoriutumaan myös uudessa kotimaassaan. Tulijoiden kotimaista poiketen suomalainen sosiaalivaltio kuitenkin kykenee tarjoamaan näille tulijoille epäonnistuneinakin sen kaltaisen elintason, johon he eivät ikinä omassa kotimaassaan yltäisi. Suomi ei siten tarvitse maahanmuuttoa, mutta maahanmuuttajat tarvitsevat kylläkin suomalaisia.
Jokaisen on syytä huomioida myös se tosiasia, että vielä sata vuotta sitten joka kolmas maailman ihminen oli eurooppalaisperäinen. Tänä vuonna kyseinen osuus on laskenut karkeasti arvioiden kahdeksaan prosenttiin, ja määrä tulee laskemaan entisestään valkoisten luontaisen poistuman ja kehitysmaissa tapahtuvan väestöräjähdyksen ansiosta. Samaan aikaan, kun Euroopan ulkopuoliset kansat muodostavat omia siirtokuntiaan valkoisiin maihin, heidän omat maansa pysyvät väestöllisesti täysin muuttumattomina. Sadan vuoden päästä itäaasialaiset ovat edelleen enemmistönä omissa maissaan, kuten ovat myös afrikkalaiset omissaan. Ainoastaan valkoiset kansat uhkaavat näivettyä värillisten tulijavirtojen ja itsetuhoisuutta ihannoivan länsimaisen kulttuurin alle.
Rasisminvastaisen viikon sijasta Sinimusta Liike ehdottaakin suomalaisvihan vastaista viikkoa, jolla pyrittäisiin aktivoimaan suomalaisia toimimaan niitä sisäisiä ja ulkoisia uhkia vastaan, jotka uhkaavat suomalaisten kansallista jatkuvuutta nyt ja tulevaisuudessa.