Nykyinen oikeistohallitus on odotetusti joutunut liberaalin systeemin suurennuslasin alle, eikä vähiten sen vuoksi, koska osa sen perussuomalaisista ministereistä on kehdannut avoimesti puhua liberaalin maahanmuuttopolitiikan vaikutuksista maamme ja laajemmin koko Euroopan väestölliseen koostumukseen. Keinotekoinen kauhistuminen maahanmuuton väestöllisestä ulottuvuudesta osoittaa myös hyvin sen, missä menee hyväksytyn maahanmuuttokeskustelun rajat – kritiikki saa koskea ainoastaan sen toteutusta, ei lopputulosta. Tämän henkisen pakkopaidan tarkoituksena on varmistaa se, että kaikki poliittiset toimijat kannattavat maahanmuuttoa ainakin jossain muodossa, vaikka eri puolueilla olisikin aihetta kohtaan joitain painotuksellisia eroja.
Väestöllistä muutosta ei voida arvioida pelkästään taloudellisena kysymyksenä, sillä toisistaan poikkeavat ihmiset ja ihmisryhmät eivät ole yhteismitallisia eikä keskenään vapaasti vaihdettavissa. Yhdenkään etnisen ryhmän lukumäärä ei kasva sillä, että sen alueelle asutetaan sitä suurempien kansojen siirtokuntia. Huoli esimerkiksi saamelaisten kansallisen olemassaolon jatkuvuudesta ei ratkea sillä, että pohjoisimpaan Lappiin asutettaisiin useita tuhansia irakilaisia. Kyseisessä esimerkissä saamelaiset lakkaisivat olemasta, ja heidän aiempi kotiseutunsa olisi jatkossa diaspora-arabien kotiseutua. Maalaisjärjellä ajateltuna tässä kehityskulussa ei pitäisi olla mitään epäselvää, ja liberaalitkin ymmärtävät nämä kansanryhmien olemukselliset erot ainakin silloin, jos kyseiset kansanryhmät kuuluvat vasemmiston hyväksymiin kansallisiin identiteetteihin (eli joita voidaan tarvittaessa jossain muodossa soveltaa maan valtaväestöä vastaan). Tätä samaa ymmärrystä ei kuitenkaan löydy siinä vaiheessa, kun puhutaan eurooppalaisten kansallisvaltioiden kantaväestöstä.
Monikulttuurisuutta kannattavat ihmiset ja järjestöt ovat tehneet vuosikymmenten ajan selväksi, että heidän mielestään Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttoa, milloin humanitäärisin, milloin taloudellisiin syihin perustuen. Vaalikevään alla suurin osa puolueista vaati elinkeinoelämän päättäjien lisäksi nykyisen maahanmuuton moninkertaistamista. Usein näissä vaatimuksissa väläyteltiin 40 000–50 000 vuosittaisen tulijan vastaanottoa, joka on lukumääränä suurempi kuin maassamme syntyy tällä hetkellä lapsia. Suomessa syntyneistäkin lapsista kasvava osuus, yli 15 prosenttia, on muita kuin suomalaisia. Vieraan työvoiman ja maamme ”kansainvälistymisen” tarvetta väläyteltiin samaan aikaan kun suomalaisten absoluuttinen lukumäärä on laskenut joka ikisenä vuotena vuoden 2017 jälkeen. Tilanteessa, jossa kuoleva väestönosa koostuu suomalaisista ja sitä korvaavat sukupolvet muukalaisista, väestön vaihtuminen on ainoa johdonmukainen lopputulos. Maamme vanheneva väestönosa ja sitä korvaamaan haalittu väestönosa edustavat siten kasvavassa määrin toisistaan poikkeavia etnisyyksiä, jotka eivät välttämättä tulevaisuudessa puhu edes samaa kieltä keskenään. Kyseinen tilanne ei ole millään tavoin ”luonnollinen” tai osoitus ”luonnon kiertokulusta”, vaan kehitys, joka päättää yhden kansan aikakauden ja korvaa sen kehitysmaalaistaustaisen väestömosaiikin aikaansaamalla kaaoksella. Kyseinen muutos vieläpä toteutetaan näivettyvän väestön omilla resursseilla.
Liberaalien vimma tuomita oman politiikkansa lopputulokset äärioikeiston salaliittoteoriaksi kumpuaa tarpeesta rajata keskustelu liberaalien omalle mukavuusalueelle. Mikäli he joutuisivat ottamaan kantaa oman politiikkansa synnyttämiin väestöllisiin muutoksiin, he joutuisivat samalla myöntämään sen, että heidän monikulttuurinen yhteiskuntansa muuttaa Suomen väestön toiseksi, eikä kyseistä tilannetta voida enää perua ilman merkittävää inhimillistä kärsimystä. Liberaalit eivät tunnetusti kanna ikinä vastuuta omista päätöksistään, jolloin syyllisyyden sijasta ratkaisuksi edellä mainittuihin haasteisiin jää ainoastaan raivoisa denialismi ja halu hiljentää heidän maailmankatsomustaan kritisoivat äänet. Liberaalin mieli on tältä osin joustava, sillä se kykenee pitämään monietnistä yhteiskuntaa yhtä aikaa väistämättömänä rikkautena, että salaliittoteoriana, riippuen ihan siitä, suhtautuuko toinen keskustelija ilmiöön myönteisesti vai kriittisesti.
Toimittajien ja aktivistiasiantuntijoiden kiusallisen epärehelliset yritykset todistaa väestönvaihto valheeksi kiistämällä esimerkiksi monikulttuurisen politiikan olemassaolo, tai osoittamalla mukamas kuinka pinta-alallisesti rajattua väestön vaihtuminen on (samalla taianomaisesti unohtaen, että suurin osa Suomen pinta-alasta on asumatonta) kumpuavat tarpeesta hiljentää yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta siinä hetkessä, jolloin siihen kyettäisiin vielä rauhanomaisin ja parlamentaarisin keinoin vaikuttamaan. Näiden valheiden tarkoitus on ainoastaan pelata aikaa siihen hetkeen asti, jolloin väestön vaihtuminen on peruuttamaton asiantila, maksoi se sitten, kuinka monta murhattua, ryöstettyä ja raiskattua kantaväestön edustajaa tahansa.
Kansallismielisten tulee tunnistaa vastapuolensa älyllinen epärehellisyys ja avoin suomalaisvihamielisyys, sekä asettaa nämä toimijat keskustelussa selkä seinää vastaan. Näiltä toimijoilta pitää kysyä suoraan, että jos suomalaisten lukumäärä laskee ja muukalaisten määrää tietoisesti kasvatetaan, minkälainen etninen koostumus maassamme on esimerkiksi sadan vuoden päästä? Miten kyseinen yhteiskunnallinen todellisuus eroaisi suomalaisesta yhteiskunnasta? Olisiko esimerkiksi arabien, somalien ja afgaanien muodostama yhteiskunta jotenkin parempi kuin suomalaisten, ja jos olisi, niin miten? Miten suomalaiset hyötyvät siitä, että he jäävät vähemmistöksi omassa maassaan? Miten suomen kielen asema vahvistuu sillä, että maastamme tulee mahdollisimman monikielinen? Näiden edellä mainittujen kysymysten vastaukset ovat melkoisen ennalta-arvattavia: kehitys tulee haittaamaan suomalaisia ja hyödyttämään niitä ihmisiä, jotka eivät osaa itse pyörittää järjestäytynyttä yhteiskuntaa.
Sinimusta Liike on radikaali kansallismielinen puolue, joka kannattaa nollamaahanmuuttoa ja maassa jo asuvien väestöryhmien kotiuttamista takaisin omiin kotimaihinsa. Liikkeemme maailmankatsomuksessa Suomi on suomalaisten kansallinen kotimaa, jossa asuminen on suomalaisen kansan etuoikeus.