Tervehdys arvon sinimustat ja kaikki tapahtumastamme kiinnostuneet!
Helsingin Sanomat osasivatkin jo mainostaa tästä kampanjan avaustilaisuudesta, johon meillä on viranomaistenkin mielestä perustuslaillinen oikeus. Eurovaaliohjelmamme julkaisu herätti mukavasti keskustelua useillakin keskustelualustoilla, vaikkakin sen sisältöä lainattiin vain siltä osin, mikä oli toimittajien mielestä tarkoituksenmukaista. Ohjelman pääasialliset tavoitteet ja ideologinen viitekehys tulivat kuitenkin näistäkin lainauksista hyvin ilmi: tavoitteenamme on tuoda tuleviin eurovaaleihin aito radikaalikansallismielinen vaihtoehto, jonka aatteellisena ohjenuorana toimii eurovaaliohjelmamme tunnus valkoinen Suomi valkoisessa Euroopassa.
Sinimusta Liike on toimintansa alusta lähtien valinnut linjakseen aatteellisen suoraviivaisuuden, eli se listaa avoimesti ne päämäärät, jotka se haluaa toiminnallaan saavuttaa. Monista muista puolueista poiketen meiltä puuttuvat ns. salonkikelpoisen politiikan kahdet kasvot, joista toinen kertoo julkisuuteen sen, mitä yleisö haluaa oletettavasti kuulla, ja toinen taasen kuiskailee suljetuissa tilaisuuksissa sen, mitä päämääriä todellisuudessa olemme ajamassa. Näiden kahden eri sanoman välinen ristiriita on jokaisen poliittisen skandaalin siemen, joka odottaa ensimmäisen tutkivan journalistin tekemää paljastusartikkelia. Kohun syttyessä salonkikelpoiset puolueet joutuvatkin päättämään, kumpi heidän viesteistään on jatkossa se toimintaa ohjaava doktriini. Voin kertoa ystävät hyvät, että se doktriini ei koskaan ole se, mitä puolueen edustajat suljettujen ovien takana haluaisivat ajaa, vaan se, mitä heidän vastustajansa haluavat suljettujen ovien ulkopuolella.
Sinimustan Liike pelaa tältä osin avoimin kortein. Se on valkoista rotuidentiteettiä kannattava liike, jonka poliittisen toiminnan keskiössä on valkoinen suomalainen kansakunta. Sen tulkinta suomalaisuudesta on tietoisen poissulkeva, eikä se yritäkään sisällyttää vieraita väestöryhmiä antamaansa suomalaisuuden määritelmään. Rajaamalla maassa asumisen oikeuden ja yhteiskunnallisen osallisuuden ylipäätänsä tiukasti suomalaiselle kantaväestölle, se samalla hylkää kaikki universalistiset ihmiskäsitykset, joiden mukaan yksilöt ja ryhmät olisivat keskenään vaihdettavissa tai suomalaiseen kansakuntaan ohjelmoitavissa. Suomalaisen veren, kielen ja kulttuurin olemassaolo on itseisarvo – niitä kun ei voi ostaa maailmanmarkkinoilta, eikä niille löydy Suomen ulkopuolelta synteettisiä korvikkeita. Muista puolueista poiketen meidän suomalaisuutemme ei ole sidottu henkilön työllisyyteen, veronmaksukykyyn tai siihen, onko hän rajatussa aikaikkunassa syyllistynyt rikokseen, ja syy tälle linjauksellemme on helposti ymmärrettävissä: maailmassa on miljardeja työläisiä, miljardeja veronmaksajia ja miljardeja rikoksiin syyllistymättömiä, mutta vain viisi miljoonaa suomalaista. Niin kauan, kun suomalaisuutta ei uskalleta puolustaa puhtaasti väestöllisin argumentein, lopputulos on aina sama: pieni omaleimainen kansa sulautuu ruskeaan levottomaan massaan ja siirtyy sen myötä historian kuolleiden kansojen ja kulttuurien joukkoon.
Rodun ja kansallisen olemassaolon nostaminen toimintamme keskiöön ei siten ole mikään ontto provokaatio tai ajattelemattomuuksissa tehty vahinko vaan välttämättömyys. Yhteiskunta, joka ei tunnusta suomalaisen kansan olemassaolon tärkeyttä, ei myöskään yritä suojella sitä ulkoisia tai sisäisiä uhkia vastaan. Mikäli suomalaisuus nähdään alisteisena talouskasvulle, siitä hankkiudutaan eroon viimeistään siinä vaiheessa, kun suomalaisen elämäntavan osista, kuten suomen kielestä tai suomalaisesta työväestä, muuttuu kansainvälisille suuryrityksille tarpeeksi suuri taloudellinen taakka. Mikäli suomalaisuus nähdään alisteisena globaalille tasa-arvolle, silloin jokainen maailman 8 miljardista ihmisestä nähdään yhtä oikeutettuna suomalaiseen kansallisomaisuuteen ja yhteiskuntaan, kuin suomalaiset itse. Meidän lokeromme on tältä osin niin kapitalistisen oikeiston kuin tasa-arvoisen vasemmistonkin vastakohta. Me haluamme pitää Suomen suomalaisten kotina, vaikka se johtaisi elintason laskuun tai vaikka se rikkoisi maailman jokaista ihmisoikeutta.
Päämääriämme ei ole mahdollista toteuttaa, jos olemme täysin riippuvaisia vieraista kansoista ja valtioista, eikä meiltä löydy rohkeutta katkaista kyseisiä riippuvuussuhteita sekä kehittää niille kansallisia vaihtoehtoja. Euroopan unionille maiden ja kansojen keskinäiset riippuvuussuhteet ovat taasen vastavuoroisesti koko sen toiminnan historiallinen perusta, mikä tulee hyvin ilmi sen perusarvoissa, joihin lukeutuvat mm. pääoman ja työvoiman vapaa liikkuvuus, kansallisen lainsäädännön ylittävä EU-lainsäädäntö, ylikansallinen rajavalvonta, keskitetty maahanmuuttojärjestelmä sekä velvoittava ihmisoikeuslainsäädäntö, joka keskittyy puolustamaan ainoastaan juutalaisten, mustalaisten ja kehitysmaista saapuvien maahanmuuttajien olemassaoloa, siinä missä itseään puolustaviin eurooppalaisiin kansallisvaltioihin se suhtautuu kuin kulkutautiin. Kosmopoliittisen konsumerismin unioni tekee vanhasta valkoisen rodun maanosasta levottoman ylikansallisen kauppakeskuksen, johon jokainen ulkopuolinen asiakas ja kerjäläinen on tervetullut. Tällä vieraanvaraisuudella on kuitenkin vain yksi päätepiste: aiemman ostoskeskuksen raunioituminen, ja samalla koko maanosan taantuminen viidakoksi.
Tästä kehityksestä Suomen pitää pystyä irtautumaan ja saada mahdollisimman monet muut eurooppalaiset kansakunnat seuraamaan antamaamme esimerkkiä. Mitä useampi maa kykenee irtautumaan unionin jäsenyydestä, sitä hankalampi unionin on asettaa yksittäistä kansallismielistä hallintoa sanktioiden tai laajemman kauppasaarron kohteeksi. Suomi tarvitsee siksi ystävällismielisiä tahoja muista Euroopan maista, jotka edesauttavat irtautumiskehitystä omissa jäsenmaissaan. Sinimustan liikkeen eurovaaliehdokkaat täyttävät siten kolme eri tehtävää, mikäli teoreettisessa tilanteessa heistä joku tulisi kuin ihmeen kaupalla valituksi: ensinnäkin heidän tarkoituksensa on toimia sabotööreinä, eli vaikeuttaa Euroopan unionin liittovaltiokehitystä omalla äänestyskäyttäytymisellään, toisekseen heidän tulee tuottaa suomalaiseen julkiseen keskusteluun jatkuvasti uutta tietoa suomalaisten EU-vastaisuuden lietsomiseksi sekä kolmanneksi heidän tulee pyrkiä löytämään ystävällismielisiä tahoja muista eurooppalaisista puolueista, joilla on liikkeemme kanssa yhtenäinen päämäärä.
Kansalliset kysymykset ja EU-tason kysymykset ovat hyvin usein linkittyneitä toisiinsa – kaikkia kansallisia ratkaisuja ei voida toteuttaa niin kauan, kun Suomi on EU:n jäsen, ja toisaalta taasen EU-ero muuttuu vaikeammaksi, mikäli Suomesta ja sen kansantaloudesta ei ole ensin tehty ensin kansallisin ratkaisuin nykyistä omavaraisempaa. EU-politiikan ja kansallisen politiikan tulee siten molempien seurata samaa ideologista tavoitetta, ja molempien tasojen tärkeys tulee olla kansallismielisten tiedossa. Ilman kokonaisvaltaista käsitystä eri hallinnollisten tasojen toiminnasta ajaudumme nopeasti nykytilanteeseen, jossa näennäisesti eurokriittinen hallituspuolue tuskailee hiki otsalla velvoittavan EU-lainsäädännön kanssa, joka sitoo kansallisen hallintomme käsiä politiikan joka ikisellä osa-alueella: oli kyseessä sitten maahanmuuttopolitiikka, rajakontrolli, sananvapauden rajoitukset tai vaikkapa kysymys kotimaisen tuotannon tukemisesta. Kansallisen tason päätöksenteosta putoaa tämän ymmärtämättömyyden vuoksi hyvin nopeasti pohja, ja ihmiset siirtyvät sen seurauksena nukkuvien joukkoon.
Sinimustan Liikkeen tehtävä on osoittaa näille ihmisille, että muutos on mahdollinen, mikäli ihminen itse antaa sille muutokselle mahdollisuuden ja hyväksyy muutoksesta seuraavat kustannukset. Muutokseen johtava tie ei tule olemaan vaivaton, ja onkin oletettavaa, että mikäli Suomi onnistuu irrottautumaan unionista ja ansaitsemaan takaisin itsenäisyytensä, se tulee tapahtumaan suurten taloudellisten ja yhteiskunnallisten murrosten saattelemana. Pehmeän, turvatun ja ennalta-arvattavan elämän ja radikaalien yhteiskunnallisten muutosten yhteensovittaminen ei valitettavasti ole mahdollista, emmekä me voi sitä myöskään äänestäjillemme luvata. Pyydän teitä kuitenkin miettimään sisimmässänne, kuinka arvokkaana te omaa maatanne ja kansaanne pidätte ja mistä te olisitte valmiita luopumaan, että nämä kaksi asiaa säilyisivät myös tuleville suomalaisille sukupolville. Miettikää samalla myös sitä, että mikäli nyt ei ole oikea aika valinnan tekemiselle, koska se aika sitten on?
Haluan kiittää kaikkia puolueeni aktiiveja ja sen rohkeita eurovaaliehdokkaita. Te olette osoittaneet omalla esimerkillänne sen, että kyseinen valinta ei ollut teille vaikea. Te ette laittaneet itseänne peliin siksi, koska se olisi ollut helppo ja turvallinen tie. Te teitte sen siksi, koska te tiesitte kaiken vaivannäkönne olevan alisteinen paljon meitä suuremmalle päämäärälle. Nyt meidän tehtävämme on avata tämän päämäärän tärkeys myös muille suomalaisille. Toivotan teille kaikille aktiivista, tunteikasta ja kansallismielistä vaalikevättä!
Kiitos!
Tuukka Kuru, Sinimustan Liikkeen puheenjohtaja ja eurovaaliehdokas