Rakkaat suomalaiset, meillä on ongelma. Jotta se voidaan ratkaista, siitä pitää voida puhua. Jotta siitä voidaan puhua, se pitää nimetä. Se voidaan nimetä taidokkaasti tai kömpelösti. Radikaali oikeisto on viime vuosikymmeninä oppinut nimeämään asioita paljon tehokkaammin. Tarina alkaa kuutisenkymmentä vuotta sitten.
1960-luvun Ranskassa, Alain de Benoist kavereineen havaitsi uusvasemmiston haalivan erävoittoja toisensa jälkeen ja päätteli vallankumouksen olevan mahdollinen myös ilman aseita. Eritoten metapolitiikka oli ranskalaisen uusoikeiston, eli Nouvelle Droitten toiminnan keskiössä, mutta vasta teorian, ei niinkään käytännön tasolla. Metapolitiikka tarkoittaa poliittisen ilmapiirin, arvojen ja kulttuurin muuttamista.
Käytännön tasolle päästiin kunnolla vasta vuonna 2002, kun Ranskassa perustettiin identitaarinen liike. Sen ideologia perustui ranskalaisen uusoikeiston ajatuksille. 2010 luvulla, osana metapoliittista aktivismia, he alkoivat puhumaan vanhoista ideoista uusilla termeillä. Otan kaksi esimerkkiä: väestönvaihto ja paluumuutto.
Vuonna 2011 Renaud Camus julkaisi kirjan Le Grand Remplacement. Ei-eurooppalaisen maailman väestökasvun jalkoihin jäämisestä on kirjoitettu jo 140 vuotta monin eri termein. Vuosituhannen alussa käsite ”white genocide”, eli valkoinen kansanmurha, oli käytössä pienen poliittisesti aktiivisen piirin keskuudessa. Se oli liian ärtsy, ei ottanut tuulta alleen, eikä näin ansainnut voimakasta vastustustakaan. Siinä missä sana kansanmurha viittaa konkreettiseen tappamiseen ja on näin ollen helpommin sivuutettavissa, väestönvaihto resonoi maalaisjärjen tasolla ja sen voi havaita omilla silmillään.
Väestönvaihdosta puhuminen yleistyi vauhdilla oikeistopopulistien ja alt-right piirien keskuudessa eritoten Twitterin ja Telegramin välityksellä. Oikeistopopulismin parlamentaarisen nousun kautta myös sana väestönvaihto on tullut osaksi päiväpolitiikkaa.
Siinä missä aiemmista termeistä ei älähdetty, tästä älähdetään. Se tarkoittaa, että käsite toimii. Jos säpsähdät älähdystä ja alat änkyttämään väestönmuutoksesta, vastapuoli haistaa veren iskee kiinni. Jos taas vähät välität vastalauseista ja jatkat väestönvaihdosta puhumista, vastapuoli joutuu joko pitämään puheenaiheen pinnalla väittelemällä kanssasi tai hiljenemään ja antamaan sinun ottaa tila haltuusi. Et voi hävitä.
Oikeistopopulismilla on ristiriitainen suhde väestönvaihtoon. Se toisaalta on huolissaan väestönvaihdosta, mutta toisaalta käytännössä ajaa keskivertodemaria pari astetta tiukempaa kulttuurinationalismia. Myönnettäköön, että eurooppalaiset oikeistopopulistiset puolueet ovat jäsenistöltään kirjavaa sakkia ja usein lätkäpaitanationalismia ja etnonationalismia ajavat poliitikot ovatkin saman puolueen eri ihmisiä.
Radikaalioikeistolle väestönvaihto ja sen estäminen on kaiken poliittisen toiminnan keskiössä. Maahanmuuttoa voi kritisoida vedoten rikostilastoihin tai muihin oireisiin, ottamatta kantaa väestön perimään, mutta puhuttaessa väestönvaihdosta pakotetaan väestön määritelmä osaksi keskustelua. Kuka on osa vaihtuvaa väestöä ja kuka ei? Kuka on osa vaihtavaa väestöä ja kuka ei? Miten nämä määritellään? Miten nämä rajataan? Väestönvaihdon tiedostaminen johtaa väistämättä etnonationalismiin.
Identitääriliikkeen toinen onnistunut uudelleenbrändäys on paluumuutto, joka korvasi puheet pakkopalautuksista. Jälkimmäiseen sisältyy mielikuvia oven koputuksista, käsiraudoista ja rimpuilusta. Se kuulostaa työläältä. Paluumuutto käsittelee samaa asiaa suuremmassa mittakaavassa. Puhutaan massoista ja tilastoista.
Identitääriliikkeen kaltaisen ulkoparlamentaarisen ryhmän retoriikka ei ylitä montaa uutiskynnystä, ja parlamentaariset puolueet pitkälti pyrkivät vain maahanmuuton rajoittamiseen. Kulissien takana kuitenkin supistiin vähän muuta. Loppuvuonna 2023 Saksan Potsdamissa järjestettiin salainen kokoontuminen. Siihen osallistui AfD:n lisäksi muidenkin puolueiden poliitikkoja. Identitääri Martin Sellner esitti suunnitelmansa paluumuutto-ohjelmasta suljetulle yleisölle, mutta kokoontuminen, sen sisältö ja osallistujalista paljastettiin Correctiv nimisen tutkivan journalismin organisaation toimesta alkuvuodesta 2024. Julkaisu aiheutti massiivisen kohun ja suuret mielenosoitukset paluumuuttoaikeita vastaan ympäri Saksaa.
Jutun julkaisijat varmaankin odottivat kaikkien osallisten perääntyvän, irtisanoutuvan tai edes vähättelevän kohua. Joidenkin osallistujien reaktio kohuun olikin lyödä kantapäänsä multaan ja sanoa ”juuri näin, paluumuutto on meidän juttu. Nyt kun aihe on esillä, keskustellaanpa siitä lisää.”
Vastapuoli kieltäytyi antamasta ilmaherruuttaan pois noin vain ja lähti hiillostamaan paluumuutosta puhuvia entistä kovemmin. He eivät murtuneet. Näin vastapuoli tuli tahtomattaan antamaan kyseiselle käsitteelle vain lisää ja lisää näkyvyyttä.
Ilman kohua kyseisestä termistä supistaisiin suljettujen ovien takana edelleen. Se on selkeä. Se on aiempia helpommin markkinoitavissa. Ehkä näistä syistä se on levinnyt niin nopeasti viimeisen kahden vuoden aikana. Suomessa sen normalisoiminen osaksi tavallista poliittista debattia on kuitenkin vielä aivan alkutekijöissään. Olkoon tämä meidän lyhyen aikavälin tavoitteemme.
2020-lukulaisen rotunationalistin näkökulmasta luettuna useat Ranskan uusoikeiston tekstit ovat valitettavan kädenlämpöisiä. Moni kyseisen piirin ajattelija kirjoittaa kulttuurista rodun sijaan ja irtisanoutuu fasismista. Ensireaktioni tällaisille peliliikkeille on ollut turhautunut tuhahdus.
Mutta mitä jos se onkin niin, että minä kykenen ajamaan omaa maailmankuvaani vain koska he ovat siirtäneet Overtonin ikkunaa jo vuosikymmeniä ennen kuin koko käsitettä oli edes nimetty? Sen sijaan, että vähättelisin heidän julkilausuntojaan, jotka ovat omia kantojani maltillisempia, sanonkin heille kiitos. Ne asiat, joita itse edistän omalla nimelläni ja naamallani olivat toivottomasti kaukana raamien ulkopuolella. Mutta eivät enää. Ikkuna on siirtynyt. Nyt on minun vuoroni jatkaa tätä samaa työtä.
Sana rasismi on retorisena aseena tylsistynyt, eikä se enää viillä niin kuin ennen. Moni meistä on huomannut tämän muutoksen oman aktivismiuransa aikana. Vastustaja riisuttiin tästä aseesta olemalla välittämättä siitä. Joo niin olen rasisti, mitä sitten?
Meidän tulee puhua kansamme kohtaamasta uhasta käyttäen termejä, jotka toimivat ja tavalla, joka ei pyytele itseään anteeksi. Anteeksi pyytelemällä asetat itse itsesi altavastaajan asemaan ja annat vastapuolen sanella keskustelun säännöt.
Tarraamme kiinni jokaiseen mahdollisuuteen puhua näistä asioista virallisissa puitteissa ja suurissa medioissa. Ei saunan lauteilla pikkupöhnässä. Ei suljetussa chattiryhmässä nimimerkin takana. Puhumme omalla nimellä ja naamallamme, siististi pukeutuneena ja selkeästi artikuloiden siksi, koska se normalisoi radikaalia sanomaamme.
Sinimustan Liikkeen olemassaolo rekisteröitynä puolueena on shokki, johon on jo turruttu. Overtonin ikkuna liikkuu tutkitustikin shokeeraamalla. Millainen shokki se tulee olemaankaan, kun päiväpolitiikassa tullaan tulevaisuudessa käymään täysin tavanomaista keskustelua siitä, tulisiko paluumuutto toteuttaa näin vai noin.
Jatkakaamme työtä kansamme ja itsenäisen isänmaamme puolesta. Hyvää itsenäisyyspäivää!