Iltalehti teki juttusarjan, jossa se kysyi kaikilta puolueilta autoilun kustannuksiin, verotukseen ja päästöihin liittyviä kysymyksiä. Tässä Sinimustan Liikkeen vastaukset kootusti. (Artikkelit: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8)
Autokannan uudistamisella olisi iso vaikutus liikenneturvallisuuteen ja liikenteen päästöihin, ja erilaiset romutuspalkkioprojektit sekä veroinsentiivit ovat kiihdyttäneet vähäpäästöisten kuten sähkö- ja ladattavien hybridiautojen kauppaa sekä jopa tuoneet valtion kassaan verotuloja näihin kampanjoihin alun perin korvamerkittyjen rahojen vastineeksi. Miten puolueenne suhtautuu tällaisiin hankkeisiin seuraavan neljän vuoden aikana?
Vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin siirtymistä tulee edesauttaa verohelpotuksin ja kannustimin. Päästöt heikentävät etenkin suurten kaupunkien ilmanlaatua, joten päästöjen vähentäminen niissä tulisi olla keskiössä.
Suurissa kaupungeissa julkisen liikenteen toimivuus vaikuttaa suuresti siihen, tarvitaanko kotitalouksissa autoja lainkaan.
Fossiilittoman liikenteen tiekartan mukaan Suomen liikenteen päästöt pitäisi puolittaa vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Nollapäästöistä liikenteen pitäisi olla vuonna 2045. Onko tämä realismia ja millä keinoilla?
Tavoitteena tulee olla liikenteen nollapäästöisyys, mutta aikataulun realistisuutta on pohdittava kokonaisvaltaisesti. Tämä vaatisi myös raideliikenteen kehittämistä huomattavasti nykyisestä, sillä autokannan uusimisella tähän tavoitteeseen ei päästä.
Sähköautoissa pitää huomioida niiden akustojen huomattava ympäristökuorma, kun arvioidaan liikenteen todellisia päästöjä. Tavoitteen realismi riippuu pitkälti sähköautojen ja niiden kierrätyksen kehityksen nopeudesta sekä energiantuotantoedellytyksistä.
Suomessa kansallinen polttoaineverotus huomioi polttoaineen sisältämän hiilen tietyllä minimitasolla. Pitäisikö Suomen puhua nykyisen mallin säilyttämisen puolesta myös tulevaisuudessa, vai alistaa se EU:n yhteisiin päästökaupan rajoihin?
Puolueemme kannattaa eroa Euroopan unionista, joten emme kannata yhdenkään päätöksenteon alistamista EU:n säädöksiin.
Suomen tieverkoston kunto on huolestuttavalla tasolla, ja korjausvelka kasvaa koko ajan. Mitä kolmea liikenteeseen ja liikkumiseen liittyvää infrahanketta pidätte tärkeimpinä seuraavan neljän vuoden aikana? Mennäänkö nykyisen korjaamisella vai rakennetaanko uutta?
Haja-asutusaluiden tiestö on rapautunut jo useita vuosikymmeniä, ja korjaukset niissä ovat olleet juuri ja juuri pahimpien paikkaamista. Jotta maaseudulta päästään töihin, kouluun ja asioille, on tämä korjausvelka saatava kääntymään laskuun.
Taajama-alueiden lähijuna-asemien sijoittaminen ratojen varsille ja raideliikenteen kehittäminen muutenkin tulisi nostaa liikennerahoituksen kärkihankkeisiin tulevan neljän vuoden aikana.
Suuret moottoritiehankkeet voivat hyvin odottaa parempia taloudellisia aikoja, mutta yksikaistaisten valtateiden paikkoja, jotka johtavat onnettomuustilastoja, tulisi parantaa ohituskaistoin ja keskikaitein.
Polttoaineverotus: kiskot eivät Suomessa mene kaikkialle, ja valtaosa tavarankuljetuksesta tapahtuu kumipyörillä vielä pitkään. Polttoaineen rajut hinnannousut ovat nostaneet esimerkiksi ruoan hintaa, sillä diesel on yksi kuljetusliikkeiden suurimmista kulueristä. Mitä aiotte seuraavan neljän vuoden aikana tehdä, ettei juuri esimerkiksi ruoan hinta karkaa kuljetuskustannusten noustessa?
Päättäjien on suhtauduttava kriittisesti energiakriisin ja sodan avulla rahaa taskuihinsa käärineisiin öljy- ja energiayhtiöihin, jotka ovat tehneet satojen miljardien eurojen voittoja samalla kun Euroopan maat ovat joutuneet kasvattamaan taloustaakkaansa tukeakseen kotitalouksia energiakustannuksissa.
Tämä on myös yksi osoitus siitä kuinka Suomen tulisi pyrkiä tulevaisuuden energiantuotannossa omavaraisuuteen – alkaen seuraavasta vaalikaudesta. Tämä linja voi myös edesauttaa paikallistuotantoa ja siten vähentää kuljetuskustannuksia.
Pitkällä aikavälillä, siirryttyämme fossiilisista polttoaineista vihreään energiaan, voimme jättää pomppivat dieselkustannukset historiaan. Lähitulevaisuudessa on hyvitettävä kuljetusalan yrityksille ja maataloustuottajille polttoainekustannuksia esimerkiksi verotuksen avulla.
Jakeluvelvoite on nyt maailman politiikan nostaman polttoaineen hinnan vuoksi alhainen 13 prosenttia, mutta ensi vuoden alusta se nousee 28 prosenttiin. Sen arvioitu vaikutus fossiilisten polttoaineiden hintaan on 23-50c/litralta jo siis vuoden 2024 alusta. Millä tätä iskua kansalaisten rahapussiin voitaisiin pehmentää?
Mielestämme ajokustannusten vaikutus työmatkoissa tulee huomioida paremmin suhteessa vuosittaisiin polttoainehintoihin, sillä tämä on suuri kustannus usealle kotitaloudelle ja haluamme mieluiten tukea kansalaisten työntekomahdollisuuksia.
Sekoitevelvoitetta tulee voida säätää joustavasti hankalassa maailmantilanteessa. Mielestämme tällaisen päätöksenteon ei tule olla alisteinen Euroopan unionille, vaan Suomen tulee voida päättää itse omasta energiapolitiikastaan omista kansallisista lähtökohdistaan.
Pienituloiselle edes tuoreemman, saati käyttökelpoisen sähköauton ostaminen saattaa olla hankalaa, mutta liikenteen tulisi muuttua vähähiilisemmäksi.. Mikä on oikea tapa toteuttaa autokannan muuttaminen vähähiilisempään suuntaan siten että pysymme ilmastotavoitteissa, kuitenkin niin että muutos tapahtuu maalaisjärkeä käyttämällä?
Epävakaa maailmantilanne ja menneen vuoden sähkökriisi ovat osoittaneet, että sekä sähköntuotannon vakaus että kotitalouksien taloudellinen vakaus ovat erittäin riippuvaisia toisistaan.
Korkea sähkön hinta voi ajaa kotitaloudet konkurssin partaalle muutamassa kuukaudessa. Lisäksi uhkaa sähköpulasta on maalailtu talven ajan. Tähän lisättynä kotitalouksien riippuvuus sähköautoista saattaisi hankaloittaa yhteiskunnan toimivuutta merkittävästi.
Sähköauton hankintaan pakottaminen lisäisi kotitalouksien velkataakkaa, myös sen huoltaminen ja korjaaminen voi olla kallista ja hankalaa.
Niin kauan kuin Suomi ei kykene tarjoamaan itsetuotettua edullista sähköä, ei kotitalouksien sähköautoiluunkaan ole kiire siirtyä. Suomen on on vakautettava talouttaan ja kasvatettava omavaraisuuttaan, jotta sääntelyllä voitaisiin millään tavoin velvoittaa kansalaisten siirtymistä sähköautoiluun.
Kestävän kehityksen kannalta sähköautoihin tulee suhtautua erittäin kriittisesti. Niissä käytetään useita harvinaisempia alkuaineita, ja niiden valmistaminen suurissa määrin koko Euroopassa lisäisi ympäristölle haitallista kaivosteollisuuden tarvetta. Lisäksi sähköautojen kierrättäminen ei nykyisellään toimi kovin efektiivisesti.
Mikäli haluamme suomalaisten siirtyvän sähköautoihin, niiden on ensin oltava kestäviksi rakennettuja, kierrätyskelpoisia ja ennen kaikkea kehitetty pohjoisiin olosuhteisiin.
Liikenteestä kerätään arvonlisävero mukaan luettuna vuosittain noin 8 miljardia euroa. Hallitukset ovat halunneet ohjata kuluttajia vähäpäästöisempään ajamiseen. Kun kuluttajat ovat toimineet näin, on käynyt niin, että polttoainevero-, autovero- ja ajoneuvoveropohja ovat alkaneet sulamaan. Väestöön suhteutettuna ylivoimaisesti kirein autoilun verotus on Suomessa. Pitääkö liikenteeltä kerätä vastaisuudessa entisen kaltainen veropotti? Mistä sitten kerättäisiin vastaava veropotti vai annetaanko valtion veropohjan sulaa liikenteestä saatujen tuottojen osalta?
Valitettavasti aikaisempien hallituksien retuperäinen talouden- ja valtionhoito on syytänyt Suomen suoraan ja rehellisesti sanottuna kymmenien vuosien velkahelvettiin. Tulee olemaan suuri kansallinen projekti korjata nämä virheet, jotta maamme olisi elinvoimainen, valoisa ja yksinkertaisesti parempi tuleville sukupolvillemmekin.
Tämän vuoksi on aivan liian aikaista alkaa puhumaan yleisesti verotuksien keventämisistä. Sen sijaan valtiovallan on tehostettava varojen kohdentamista ja priorisoida kansallinen hyvinvointi, toisin kuin aiemmat hallituksemme ovat tehneet.