Kansainvälinen naistenpäivä on täällä jälleen. Naistenpäivän vietto on aina mielestäni tuntunut ”hieman” vieraalta, vaikka se on päivä, jota yksinkertaisesti joka vuosi vietetään ja näin on ”aina” ollut. Monella suomalaisella lienee mielikuva, että naistenpäivä on jokin kiva perinne, jolloin naisille ostellaan kukkakimppuja. Naistenpäivä on kuitenkin historiallisesti Suomelle vieras konsepti. Kuinka ollakaan, naistenpäivä on lähinnä juutalaisten perustama kommunistinen, kumouksellinen ”juhlapäivä”, joka onkin Venäjällä (entisessä Neuvostoliitossa) ollut virallinen vapaapäivä vuodesta 1965 sekä ensimmäisen aallon feminismin, tuon sukupuolien välisen myrkyllisen kiilan, virstanpylväs. Päivä sai alkunsa Venäjältä Amerikkaan paenneen juutalaisen Theresa Malkienin toimesta Yhdysvalloissa hänen johtamansa Amerikan Sosialistipuolueen järjestämänä kansallisena naistenpäivänä vuonna 1909 ja saksalaisen juutalaistaustaisen marxistin Clara Zetkinin sekä hänen parhaan ystävänsä Puolan juutalaisen Rosa Luxenburgin aloitteesta Euroopassa. YK:n julistamana kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäistä kertaa 8.3.1975.
Kuka oli Theresa Malkiel?
Theresa Malkiel oli kotoisin Venäjän keisarikunnasta, nykyisen läntisen Ukrainan alueelta. Hän syntyi vuonna 1874 keskiluokkaiseen juutalaiseen perheeseen ja sai kasvaessaan korkeakoulutuksen. Juutalaiset eivät olleet Venäjällä suosiossa, joten hän muutti Yhdysvaltoihin New Yorkiin vuonna 1891 ollessaan 17-vuotias. Malkielia turhautti, koska hänen koulutuksellaan ei ollut New Yorkissa juurikaan merkitystä ja hän päätyi työskentelemään tekstiilitehtaassa. Theresa Malkiel oli tyytymätön ja katkera asemaansa, työolosuhteisiinsa ja palkkaansa, joten hän organisoi lähinnä juutalaisten maahanmuuttajien kesken työväenliikkeen (Cloakworker’s Union), jota hän myös johti.
Malkiel oli radikaalifeministi ja sosialisti. 26-vuotiaana hän meni naimisiin juutalaisen asianajaja Leon Malkielin kanssa, joka oli yllättäen myös sosialisti. Varakkaan miehensä avulla Theresa jätti työnsä tekstiilitehtaassa ja muutti Yonkersin lähiöalueelle, missä hän sai ainoan lapsensa. Taloudellisesti turvatusta asemastaan käsin hän jatkoi radikaalia poliittista aktivismiaan. Theresa ja hänen miehensä perustivat yhdessä sosialistisen sanomalehden (New York Call), jota Theresa käytti kommunistisiin propagandatarkoituksiinsa. Sivuhuomiona Theresa Malkielin tytär ja hänen miehensä Nelson Poynter perustivat myöhemmin myös julkaisun nimeltä Congressional Quarterly jatkaen sosialistista aatettaan.
Theresa Malkielin aktivismi sisälsi puoluetoimintaa ja sen johtamista Amerikan sosialistipuolueessa, propagandan kirjoittelua lehtensä kautta, sosiaalisen oikeuden ajamista, maahanmuuttajien oikeuksien ajamista ja tietenkin radikaalia feminismiä. Malkielin tavoitteina olivat äänioikeus naisille sekä tasa-arvo ja sosiaalinen oikeus. Hän ei kuitenkaan pitänyt keski- tai yläluokkaisten eurooppalaisnaisten perustamista naisten etuja ajavista ryhmistä, vaan vastusti niitä. Theresa Malkiel näki valkoisen ylivallan ja etuoikeuden ongelmina, joita vastaan kuului taistella. Malkiel julistuksissaan ja puheissaan ajoi ”todellista” tasa-arvoa työväen naisille, afroamerikkalaisille ja lapsityöntekijöille. Hänen mukaansa todellinen tasa-arvo toteutui ainoastaan sosialismin eli kommunismin kautta. Vuonna 1909 helmikuun 28. päivänä hän järjesti Amerikan sosialistipuolueen mielenosoituksen New Yorkissa, jonka tarkoituksena oli vaatia sosiaalista oikeutta naisille ja maahanmuuttajille. Tuolloin Theresa Malkiel julisti ensimmäisen kansallisen naistenpäivän, joka huomattiin myös kansainvälisissä sosialistisissa piireissä.
Naistenpäivän perustaja, Theresa Malkiel, oli siis juutalainen, valkoisia vihaava ja halveksiva maahanmuuttaja, joka petyttyään Yhdysvaltoihin päätyi ajamaan sosialismia ja ei-eurooppalaisten etuja. Ajamalla äänioikeutta naisille hänellä oli pyrkimyksenään saada vaikutusvaltaa sosialisteille hänelle vieraassa valtiossaan. Ensimmäisten teollisten vallankumousten työolosuhteissa oli toki valtavia puutteita. Työpäivät olivat usein pitkiä, raskaita ja vaarallisia niin miehille kuin naisille. Malkiel ei kuitenkaan lähtenyt ajamaan esimerkiksi yleisen työturvallisuuden parantamista kaikille tehdastyöläisille, vaan hän käytti työolosuhteita sekä rotujen ja sukupuolten välisiä eroavaisuuksia välineenä luodakseen luokkasotaa ja jalansijaa kommunismille.
Clara Zetkin ja Rosa Luxemburg perustavat kansainvälisen naistenpäivän
Clara Zetkin ja Rosa Luxemburg olivat amerikanjuutalaisen Malkielin inspiroimia, vaikutusvaltaisia kommunisteja ja äärivasemmistolaisia poliitikkoja Euroopassa. Clara ja Rosa olivat parhaita ystäviä ja heidän yhteinen tavoitteensa oli kommunistinen vallankumous. Kansainvälinen naistenpäivä oli myös eräs heidän tavoitteistaan, jonka he myös saavuttivat vuonna 1910 elokuussa järjestetyssä sosialistien kansainvälisessä työläisnaisten konferenssissa (Socialist Copenhagen World Congress). Konferenssiin osallistui sata edustajaa 17:sta maasta, ja Clara Zetkin edusti Saksan Sosiaalidemokraatteja. Samaisessa konferenssissa käsiteltiin myös naisten oikeutta äänestää. Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty siitä lähtien vuosittain jokaisen maaliskuun 8. päivänä. Etenkin Venäjällä (entisessä Neuvostoliitossa) sosialistinen naistenpäivä on tärkeänä pidetty vuosittainen juhla. Vuonna 1975 YK julisti naistenpäivän viralliseksi vuosittaiseksi teemapäiväksi, jonka tavoitteena on ajaa tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, vihreitä arvoja, monikulttuuria, vastustaa fasismia, kerätä rahaa NGO-järjestöille (non-governmental organization) ja niin edelleen.
Clara Zetkin, saksalaisen kommunismin isoäiti
Clara Zetkin, tyttönimeltään Eissner, tunnetaan saksalaisen kommunismin isoäitinä. Clara Zetkin ei ollut syntyjään juutalainen, mutta hänellä oli venäjänjuutalainen rakastaja Ossip Zetkin, joka oli kotoisin Venäjältä, ja jonka sukunimen Clara otti itselleen ja lapsilleen. Clara syntyi vuonna 1857 Saksassa Wiederaussa ja kuoli vuonna 1933 Neuvostoliitossa. Hän oli saksalainen feministi, sosialisti ja kommunisti, joka toimi johtavassa roolissa Saksan kommunistisessa puolueessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Zetkin vaikutti myös Third Internationalissa, joka oli maailmanlaajuista kommunismia ajava organisaatio. Järjestöä johti Neuvostoliiton kommunistipuolue. Vuoteen 1917 asti Zetkin oli aktiivinen Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen äärivasemmistolaisessa siivessä Spartacist Leaguessa, josta tuli myöhemmin Saksan kommunistinen puolue (KPD). Zetkin edusti KPD-puoluetta valtiopäivillä Weimarin tasavallassa vuosina 1920-1933.
Zetkinin elämäntehtävä oli edistää kommunismia ja naisasiaa. Hän myös vastusti ankarasti fasismia. Zetkin eli suuren osan elämästään maanpaossa jo ennen Hitlerin valtaannousua Otto von Bismarckin aikana, jolloin sosialistinen toiminta Saksassa kiellettiin. Maanpaossa hän kirjoitti ja levitti laitonta kirjallisuutta ja tapasi maailman johtavia sosialisteja. Pian Adolf Hitlerin ja kansallissosialistien valtaan nousun jälkeen Saksan kommunistinen puolue kiellettiin. Zetkin pidätettiin useasti ja hän eli mm. Sveitsissä ja Pariisissa muuttaen lopulta Neuvostoliittoon, missä hän kuoli vuonna 1933. Zetkinin jäännökset ovat haudattuna Kremlin muurille Punaisen torin lähettyville. Hautajaisiin osallistui maailman johtavia kommunisteja, kuten Josif Stalin sekä Nadežda Krupskaja, Leninin leski.
Zetkinin kerrottiin myös pyörittäneen prostituutiorinkejä ensimmäisen maailmansodan aikaan alentaakseen ranskalaissotilaiden moraalia. Zetkinin ja hänen ystävänsä ja aatetoverinsa Rosa Luxemburgin kerrotaan myös olleen läheisissä väleissä Leninin kanssa.
Rosa (Rozalia) ”Punainen Rosa” Luxemburg
Rosa Luxemburg syntyi vuonna 1871 ja kasvoi juutalaisessa perheessä Puolassa, saaden Saksan kansalaisuuden avioliiton kautta vuonna 1897. Hän oli korkeasti koulutettu (lakitieteen tohtori) sekä poliittinen kirjailija. Luxemburg oli vallankumousaktivisti, marxisti ja aktiivisesti mukana vasemmistolaisessa ja kommunistisessa puoluetoiminnassa, kuten Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa sekä Saksan kommunistisessa puolueessa. Hänestä tuli aikansa sosialistisen liikkeen avaintekijä Puolassa ja Saksassa. Hän oli aggressiivinen vallankumouksellinen, joka johti aseellista Tammikuun kapinaa (Spartacist Uprising) Berliinissä vuonna 1919. Kapinan päämääränä oli hänen johtamansa Saksan kommunistisen puolueen vallankaappaus ja Neuvostoliiton kaltaisen bolsevikkihallituksen perustaminen.
”Punainen Rosa” sai lempinimensä johtamastaan politiikasta. Kommunistisissa piireissä häntä on juhlittu marxilaisten päämäärien marttyyrina. Rosan ja hänen kommunistisen puolueensa kapinan epäonnistuttua oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot vangitsivat ja tappoivat hänet. Hänen ruumiinsa heitettiin kanaaliin ja 14 vuotta myöhemmin kansallissosialistit polttivat Rosan poliittisen kirjallisuuden.
Sinimusta Suomi
On sanomattakin selvää, että Sinimustassa Suomessa ei juhlita naistenpäivää. Sinimustassa Suomessa voidaan jokaisena vuoden päivänä kunnioittaa ja arvostaa suomalaisia kunniallisia naisia, äitejä, tyttäriä ja isoäitejä, mutta ei koskaan suomalaisille ja eurooppalaisille vihamielistä veristä kommunismia.
Taika Mourujärvi, Sinimustan Liikkeen eurovaaliehdokas