Sinimustan Liikkeen jäsenet viettivät viime viikonlopun leiritunnelmissa Pirkanmaalla. Samassa supisuomalaisessa ympäristössä, jossa liike tasan vuosi sitten sai alkunsa, kokoontui nyt miltei viisikymmentä eri ikäistä isänmaallista suomalaista. Leiri tarjosi jokaiselle jotakin. Ohjelmaan kuului niin aatteellista koulutusta, liikuntaa, hyvää ruokaa kuin kulttuuriohjelmaakin.
Suuri osa väestä saapui leirille jo perjantaina. Halukkaat saivat saunoa ja iltapalaksi paistettiin makkaraa. Vapaa seurustelu toi yhteen uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joita yhdisti niin aate kuin moni muukin asia. Läsnäolijoista suurin osa oli nuorehkoja miehiä pukeutuneina teeman mukaisesti sinimustiin vaatteisiin, mutta myös nuoria ja keski-ikäisiä naisia oli saapunut paikalle. Huomionarvoista oli se, että monet näistä olivat ensi kertaa mukana järjestötoiminnassa. Sinimusta Liike on siis onnistunut herättämään kiinnostusta politiikkaan aiemmin passiivisissa ihmisissä.
Lauantaina järjestettiin leirin varsinainen ohjelma, joka sisälsi aatteellista koulutusta, liikuntaa ja toiminnan suunnittelua. Tärkeintä antia oli tietenkin puheenjohtaja Tuukka Kurun linjapuhe, joka selvensi Sinimustan Liikkeen periaatteita. Suomalaisen kansakunnan säilyttäminen tapahtuisi seuraamalla viittä luonnonlakia. Ensinnäkin kansallisen koheesion säilyttäminen olisi tärkeää, ja toisekseen reviirin eli rajojen suojelu olisi varmistettava. Näiden lisäksi kansakunta tarvitsisi johtajuutta, ihmisten myötäsyntyisiä ominaisuuksia heijastelevaa hierarkiaa sekä äitiyden arvostusta. Aatteellisen visioinnin vastapainoksi puoluesihteeri Terhi Kiemunki ja varapuheenjohtaja Olavi Saarelainen johdattivat läsnäolijoita puoluejärjestelmän byrokraattisempaan puoleen ja tulevia eduskuntavaaleja varten tehtävään työhön. Tässä riitti sulateltavaa ainakin sellaiselle, joka ei aiemmin puoluepolitiikassa ole ollut mukana. Mutta toisaalta aatteellinen keskustelu virkisti mieltä. Tämän kaltaisia luentoja tuskin muualla kuulee. Siinä missä moni kansallismielinen pienpuolue on tähän saakka keskittynyt lähinnä maahanmuuttoon, on Sinimustalla Liikkeellä enemmän annettavaa, sillä sen ohjelma poikkeaa niin huomattavasti kaikesta liberaalista konsensuksesta, jota kaikki muut puolueet ja järjestöt tuntuvat edustavan.
Leiriläiset pääsivät itsekin keskustelemaan puolueohjelmasta sekä suunnittelemaan puoleen toimintaa. On odotettavissa, että pian Sinimusta Liike on vahvemmin esillä ainakin vaihtoehtoisessa mediassa. Myös useita tapahtumia on luvassa. Vastapainoksi luennoille raikkaassa syysilmassa kohotettiin kuntoa ja harjoiteltiin itsepuolustusta. Tämä vaikutti olevan miespuolisille leiriläisille jo entuudestaan tuttua, mutta sivummalla naisetkin harjoittelivat suurin piirtein samoja liikkeitä omaan tahtiinsa.
Perisuomalaiseen tapaan leiriohjelmaan kuului saunominen, ja reippaimmat uskaltautuivat myös pulahtamaan hyiseen järviveteen. Iltaohjelma vastasi leiriläisten kulttuurinnälkään. Saimme kuulla akustista neofolkia Stormheit-nimiseltä artistilta, ja uusia kirjoja sekä cd-levyjä tarttui varmasti jokaisen matkaan. Iltahartaus tarjosi hengellisen hetken liikkeen kristityille jäsenille, ja iltaa valaisi pieni soihtukulkue. Kaikki tämä saatiin toteutettua yhden lauantain aikana.
Sunnuntai oli sitten lähtöpäivä ja kaikki sujuikin mallikkaasti. Ruokaa oli ollut yllin kyllin, mutta koska sitä ei tahdottu heittää hukkaan, kaikki saivat runsaat matkaeväät. Leiriläiset hyvästelivät toisensa iloisesti ja kiittivät järjestäjiä. Sama väki palaa yhteen näissä tunnelmissa varmasti myöhemminkin.
Usein kansallismielisissä piireissä puhutaan siitä, mitä voisi ja pitäisi tehdä. Huomattavasti harvemmin suunnitelmia kuitenkaan toteutetaan. Sinimusta Liike on tässä ilmapiirissä poikkeus. Se on lähtenyt ajamaan kunnianhimoista ohjelmaa, suomalaisen kansallisvaltion ja sitä tukevien perinteisten arvojen puolustamista. Puolue se ei vielä ole, mutta ainakin se on tuonut yhteen isänmaallista väkeä ympäri Suomen ja tarjonnut näille vision, mitä tulee paitsi poliittisiin tavoitteisiin myös tavallisten suomalaisten väliseen leppoisaan ja tervehenkiseen elämään. Päihteettömällä leirillä ei aikaa voinut eikä olisi tarvinnutkaan käyttää olutta juoden ja maailmaa murehtien, kun aatteellisella toiminnalla ja muulla yhteisellä tekemisellä oli paljon enemmän annettavaa. Toivottavasti näemme tämän kaltaista aktiivisuutta jatkossakin niin Sinimustan Liikkeen kuin muidenkin suomenmielisten järjestöjen toteuttamana.