Suomalaiset ovat viimeisten vuosien aikana joutuneet kohtaamaan toistuvasti sen kaltaisia uutisotsikoita ja tv-ohjelmia, joissa on pyritty normalisoimaan irtosuhteita, seksityötä tai moniaviollisia perhemuotoja. Julkaisut, joissa seksityöläiset mainostavat tulojaan, tai joissa heitä ylistetään rohkeiksi ja voimaantuneiksi, tuovat aiemmin marginaalissa olleet alakulttuurit satojen tuhansien ihmisten tietoon. Näiden tarinoiden pohjavire on jutusta toiseen lähes identtinen – monogamia, perinteiset odotukset perheen perustamisesta ja binäärisestä sukupuolijaottelusta koetaan ”tukahduttavina”, siinä missä normista poikkeavat seksuaalisuuden muodot yksinomaan vapauttavina.
Naisten harjoittama fyysinen ja virtuaalinen seksityö kuvataan näissä valtavirtamedian artikkeleissa lähtökohtaisesti aina positiivisena ja rohkeana valintana, johon ei sisälly mt-ongelmien, sairauksien tai sosiaalisen stigman riskiä. Kyseessä on ikään kuin ”vaihe”, jonka joka ikinen nuori nainen kykenee käymään läpi ennen siirtymistä ns. vakavaan ja perinteiseen parisuhteeseen. Seksityötä ihannoivissa jutuissa ei myöskään huomioida asiakkaina toimivien miesten heikkoa asemaa – jokainen digitaaliseen elämykseen ohjattu euro on pois niistä resursseista, jota he voisivat käyttää vakavissa parisuhteissa oman kumppaninsa kanssa oikeassa elämässä. Tämän teollisuudenalan olemassaolo vääristää myös molempien sukupuolten käsitystä toisistaan – miehistä muuttuu lopulta ainoastaan tahdottomia rahoittajia, naisista pelkkiä seksualisoinnin kohteita.
Nykyajan uutisten suhtautuminen vakaviinkaan parisuhteisiin tai avioliittoihin ei ole kovinkaan positiivinen. Niissä harvoissa artikkeleissa, joissa ylipäätänsä kuvataan yksiavioisia parisuhteita tai avioliittoa, nähdään kyseiset suhdemuodot lähtökohtaisesti ongelmallisina. Suhteiden ”avaamiseen” lähestulkoon kannustetaan ja röyhkeimmissä artikkeleissa peräti väitetään, että ulkopuoliset kumppanit toimivat perinteisen parisuhteen pelastajana. Tarinoita onnellisista pitkäikäisistä avioliitoista ja suurperheistä ei juurikaan esiinny, elleivät ne tule jonkun julkisuuden henkilön haastattelun kylkiäisenä. Median maalaama kuva pariutumisesta on siten kovin yksipuolinen, eikä se vastaa ehdottoman enemmistön parisuhdekäyttäytymistä tai parisuhteille annettuja odotuksia.
Sinimusta Liike seuraa huolestuneena modernin ajan pariutumiskulttuuria, jonka keskiössä on enemmissä määrin ainoastaan yksilöllisten tarpeiden tyydyttäminen, eikä onnellinen perhe-elämä ja kahden rakastavan aikuisen liitto. Aikana, jolloin suomalaisten syntyvyys kyntää ennätysmatalana ja yksinelävien määrä kasvaa, tarvitaan enemmissä määrin positiivisia esimerkkejä lapsiarjesta ja luottamuksellisista yksiavioisista parisuhteista nykyisten keinotekoisten nautintojen vastapainoksi. Tämä vaatii myös täydellistä suunnanmuutosta suomalaisen median nykyiseen toimintaan.
Jälkiteollisissa yhteiskunnissa nykyisin nähtävä kehitys, jossa kasvava määrä miesten ja naisten kohtaamisista perustuu taloudelliselle vaihdannalle, tulee saada katkaistua. Nuorille miehille ja naisille tulee tarjota sen kaltaisia roolimalleja, jotka eivät perustu pornoteollisuuden sanelemiin raameihin, vaan perhekeskeisiin hyveisiin, joissa miehisyyttä ja naisellisuutta arvioidaan lähtökohtaisesti isyyden ja äitiyden kautta. Yksilöllisten tarpeiden sijasta yhteiskunnan tulisi korostaa yksittäiselle ihmiselle asetettavia kollektiivisia odotuksia, joihin myös ydinperhe lukeutuu.
Sinimusta Liike painottaa, että ilman suomalaisia perheitä, ei ole myöskään suomalaisia lapsia. Tämän vuoksi valtiolla ja suomalaisella yhteiskunnalla on velvollisuus tukea sen kaltaisia käyttäytymismalleja, jotka edesauttavat kansallista jatkuvuutta sekä torjua aktiivisesti niitä elämäntapoja, jotka haittaavat sitä.