Synnyin 80-luvulla tavalliseen duunariperheeseen, jossa vaalittiin perinteisiä suomalaisia arvoja sekä kovaa työntekoa. En ollut nuoruudessani kiinnostunut politiikasta, koska koin että asiat maassamme olivat tuolloin pääosin hyvin. Kuitenkin maailmankatsomukseni muuttui vuosien saatossa, kun seurasin ympäristöäni. 2000-luvulla Suomi luopui markasta ja vei tehtaita, työpaikkoja sekä omia osaajiaan ulkomaille. Samaan aikaan paasattiin kuinka tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa. Vaikka Suomi alkoi nopeasti muuttumaan, en silti vielä 20 vuotta sitten osannut kuvitella, mitä kaikkea tulee tapahtumaan, kun päästään vuoteen 2025.
Yli 20 vuotta olen työskennellyt aloilla, joissa on paljon maahanmuuttajia. Olen siis lähes koko työurani ajan saanut seurata, mitä kaikkea työperäinen maahanmuutto on tuonut työpaikoille. 2000- luvun alussa EU:n sanelupolitiikka oli, että maahanmuuttajia pitää kouluttaa bussin rattiin. Tämän ukaasin myötä suomalaisia, ei juurikaan otettu tuolloin kurssille. Vuosia oli suuntaus että maahanmuuttajat vaikuttivat olevan etusijalla. Tämän takia ilmapiiri työpaikoilla alkoi olla erilainen.
Kuljettajien käytös asiakkaita kohtaan muuttui. Ennen linja-autonkuljettajan ammatti oli arvostettu, niin matkustajien kuin kuljettajienkin keskuudessa. Kun palkattiin näitä kielitaidottomia työntekijöitä, joilla ei ollut suomalaisille ominaista korkeaa työmoraalia, eikä asiakaspalvelutaitoja, ihmisten suhtautuminen kuljettajiin muuttui. Eikä se ikinä palannut entiselleen, vaikka kotimaista työvoimaa saatiinkin.
Myöhemmin siirryin taksin rattiin. Siellä tämä kuljettajien kahtia jako on ollut nähtävissä vielä paremmin. Etenkin vuoden 2018 jälkeen, kun alalle pääsivät lähes kaikki, joilla oli ajokortti. Johtuen näistä huonosti käyttäytyvistä, maahanmuuttajakuljettajista, taksiala alkoi käymään läpi tuota samaa luottamuspulaa, sekä mainehaittaa, joka linja-auto puolella alkoi jo yli 20 vuotta sitten.
Tähän kun vielä lisätään aika, jonka olin ajojärjestelijänä sekä työvuorosuunnittelijana linja-autoyhtiössä. Siinä sai hyvän kokonaiskuvan eri kulttuurien työtavoista, sekä moraalista. Tuntui että mitään ei ole enää tehtävissä. Joka puolella romantisoitiin monikulttuurista rikkautta.
Olen sekä työni, että siviilielämäni puolesta nähnyt niin paljon negatiivisia asioita tämän holtittoman pakolaispolitiikan takia. Se on pakottanut miettimään, mikä on Suomen tulevaisuus. Aina kun joku päättäjä on uskaltanut avata suunsa näistä ongelmista, niin toisella laidalla huudetaan rasistiksi. Tämän jälkeen ei uskalleta enää kommentoida, tai ainakin pehmennetään kantaa, ettei oma suosio laske.
Sinimusta Liike ei ollut entuudestaan tuttu. Näin lehtiotsikon, jossa luki ”Sinimusta Liike Oodissa pitämässä lukupiiriä, vastamielenosoittajat paikalla”. Mielenkiintoni heräsi ja aloin etsimään tietoa tästä liikkeestä. Hämmästyksekseni ymmärsin että he ovat tulleet Oodiin lukemaan Suomen kansalliseeposta, ja tämä ärsytti osaa ihmisistä. Mistään vastamielenosoituksesta ei siis ollut kyse, vaan ainoastaan vastapuolen mielenosoituksesta. Media sai komeita otsikoita aikaan täysin tyhjästä.
Tutustuin liikkeen sanomaan ja ymmärsin, että kyseessä on suomalaisia arvoja vaaliva porukka. Yhteisö, joka uskaltaa sanoa olevansa rasistinen, eikä peräänny, kun pitää ajaa suomalaisille tärkeitä asioita. Ajattelin, että tämä on se joukko, johon haluan kuulua, ja joka jakaa isänmaallisen arvomaailman kanssani. Toivon että moni muukin löytää tiensä tänne!
Ollaan ylpeitä rasismista, koska se on rakkautta Suomea ja suomalaisuutta kohtaan!
Hannu Mäenpää, Sinimustan Liikkeen jäsen