Kirjakielemme isä Mikael Agricola syntyi noin vuonna 1510 itäisellä Uudellamaalla Pernajassa Torsbyn kylässä. Hänen tarkkaa syntymäajankohtaansa ei tunneta. Mikaelin isä oli paikallinen varakas Olavi-niminen maanviljelijä. Agricolan äidin nimeä ei tiedetä, eikä myöskään Mikaelin kolmen sisaren.
Torsbyn seutu oli 1500-luvun alussa pääosin ruotsinkielistä aluetta, mutta säilyneistä teksteistä on pystytty päättelemään, että Agricola osasi suomea äidinkielen tasoisesti. Hän puhui myös sujuvasti ruotsia sekä teki käännöstyötä saksan, latinan ja kreikan kielistä. On arveltu, että Mikaelin suomen kielen taito olisi ollut peräisin hänen äidiltään, mutta varmuutta siitä ei kuitenkaan ole.
Agricola sai peruskouluksensa kotiseurakuntansa papilta, mutta muutti jo 1520-luvun alkupuolella Viipurin opiskelemaan. Viipurin aikana Mikael otti käyttöön sukunimen Agricola, minkä lisäksi hän käytti toisinaan myös lisänimeä Olavinpoika vanhaan länsisuomalaiseen tapaan.
Agricola muutti vuonna 1528 noin 18-vuotiaana opettajansa Johannes Erasmuksenpojan kanssa Turkuun. Aluksi Agricola toimi piispa Martti Skytten kirjurina ja sittemmin sihteerinä. Papiksi Agricola vihittiin ilmeisesti 1530-luvun alkupuolella, jolloin hän tutustui myös Martti Lutherin kirjoitettuihin saarnoihin.
Turusta Agricola muutti vuonna 1536 Saksaan Wittenbergin yliopistoon opiskelemaan. Wittenberg oli tuolloin uskonpuhdistuksen keskuspaikka, missä Martti Lutherkin vaikutti. Luther toimi Agricolan opettajana ja kirjoitti hänelle suosituskirjeen. Kirjeen sävystä on voitu päätellä, että Luther tunsi Agricolan myös henkilökohtaisesti. Jo ennen Agricolaa Wittenbergissä olivat opiskelleet Pietari Särkilahti ja Pietari Silta. Koulutuksen kustansi Turun piispa Martti Skytte. Voidaankin sanoa, että uskopuhdistus tuli Saksasta Suomeen suoraan suomalaismiesten tuomana.
Vuonna 1539 Agricola valmistui maisteriksi ja palasi Turkuun. 1540-luvulla Agricola kirjoitti ja käänsi useita tärkeitä julkaisuja, kuten kuuluisan Aapiskirjan (1543), pitkään hiotun Uuden testamentin suomennoksen (1548) sekä Messukirjan (1549), jonka esikuvana oli kenties Lutherin saksalainen messu. Agricola julkaisi myös Rucouskirjan (1544), jossa käsiteltiin rukousten lisäksi mm. terveydenhoitoa ja tähdistä ennustamista, joka oli Lutherin työtoverin ja Agricolan toisen opettajan Melanchthonin kiinnostuksen kohde. Kirjoitustöidensä ohella Agricola toimi myös Turun katedraalikoulun koulumestarina, mistä hän kuitenkin luopui vuosien 1547- 1548 vaihteessa.
Uskopuhdistuksen ansiosta papitkin pystyivät menemään naimisiin, ja niin Agricolakin oli tehnyt. Hän sai puolisonsa Birgitta Olavintyttären kanssa pojan vuonna 1550. Uuden vuosikymmenen alkupuolella Mikael julkaisi mm. Psalttarin ja pikkuprofeetat.
Vuonna 1554 Agricola nimitettiin Turun piispaksi. Tuohon aikaan kirkko edusti usein Suomea valtiollisissa asioissa, ja niinpä Agricolakin osallistui vuonna 1557 Moskovaan suunnanneeseen rauhanvaltuuskuntaan, joka pyrki sopimaan ruotsalaisten ja venäläisten rajariitoja. Kuitenkin Ruotsin kuningas oli uskonpuhdistukseen vedoten kahminut kirkon omaisuutta ja heikentänyt Turun hiippakunnan ja siten koko Suomen asemaa. Uskopuhdistusta moinen ei tietenkään todellisuudessa edistänyt. Agricolan aikana Turun hiippakunnasta oli myös erotettu Viipurin hiippakunta. Paluumatkalla Moskovasta Agricola kuoli Kuolemajärven pitäjässä Karjalankannaksella ja hänet haudattiin Viipuriin.
Vaikka jo ajalta ennen Agricolaa tunnetaan lyhyitä suomenkielisiä kirjoituksia, pidetään Agricolaa yleisesti kirjakielemme isänä. Hänellä oli lisäksi keskeinen rooli Suomen uskonpuhdistuksessa ja kuvatessaan ensimmäisenä kirjallisesti karjaisten ja hämäläisten kristillisyyttä edeltäviä uskomuksia Agricolasta tuli myös puolivahingossa kansanperinteen kerääjä.
Satoja vuosia myöhemmin Elias Lönnrot, jonka syntymäpäivää vietämme tänään, jatkoi siitä, mihin Agricola jäi niin kristillisen hartauskirjallisuuden, kansanperinteen keräämisen kuin myös suomen kirjakielen kehittämisen osalta.
Agricolan ja Lönnrotin aikoina suomen kielen asemaa sivistyskielenä uhkasi erityisesti ruotsin kielen ylivalta oppilaitoksissa ja tuomioistuimissa. Toki nykyisinkin pakkoruotsi on vielä monilla käytännössä täysin suomenkielisillä paikkakunnilla oppilaiden riesana. Suurempi uhka suomen kielelle on kuitenkin globalisaation myötä joka paikkaan tunkeva englanti. Suomen oppilaitoksissa on jo lukuisia koulutusohjelmia, joiden opetus on joko kokonaan tai ainakin osittain englanninkielistä. Koulutuksiin haetaan myös runsaasti Suomen ulkopuolelta, vaikka ulkomailta Suomeen opiskelemaan tulleet työllistyvätkin keskivertoa selvästi heikommin.
Ulkomaalaisten heikkoon työllisyyteen on pyritty vastaamaan tinkimällä kielitaitovaatimuksista. Kielitaitovaatimuksia on heikentänyt esimerkiksi Burger King, joka on poistanut asiakaspalvelijoiltaan suomen kielen osaamisvaatimuksen, sekä kaupanalan työntekijöiltä poistettu kielilisä englannin puhumisesta. Jälkimmäisen oletetaan lisäävän suomen kieltä osaamattomien työntekijöiden rekrytointia.
Jokainen voi edistää suomen kielen asemaa jokapäiväisessä elämässä puhumalla ravintoloissa ja kaupan kassoilla suomea. Lisäksi suomen kielen asemaa on syytä edistää myös puoluepoliittisella tasolla. Aivan kuten Agricolan ja Lönnrotin aikoina, myös nykyisin monet päättäjät vaikuttavat suhtautuvat kielemme aseman parantamiseen epäluuloisesti. Kuitenkin lopulta Lönnrot ja muut 1800-luvun suomalaisuusmiehet hankkiutuivat itse päättäviin asemiin, jolloin suomen kielen asema vahvistui.
Nykyisin suomen kieltä ja yleisesti suomen kansan asemaa voi parantaa allekirjoittamalla Sinimustan Liikkeen kannattajakortin, joka helpottaa osallistumistamme vaaleihin, ja aiheuttaa kilpaileville puolueille painetta toimia aktiivisemmin suomalaisten hyväksi. Kannattajakortin voi allekirjoittaa sähköisesti täällä.