Valikko Sulje

Blogit

Valkoinen Vappu: Tapio Rantasen puhe

Facebook tapsa

Tervehdys puoluetovereille ja muillekin paikalle saapuneille!

Vappua on perinteisesti pidetty työväen ja vasemmiston juhlana. Työväen vuosikymmeniä vanha iskulause ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa“ tiivisti työväenliikkeen vaatimukset huonojen työolojen korjaamiseksi. Räikeimpien epäkohtien korjaukset ovat aikoja sitten tehty vasemmistopuolueiden ja työväenliikkeen ajamien uudistusten myötä ja hyvä niin. Teollistumisen alun työolot olivat kurjat, työ raskasta ja työväen oikeudet olemattomia.

Nykypäivän työ on yhä enemmän tietotyötä, jopa usealla perinteisesti fyysisesti raskaana pidetyllä alalla tietotekniikan ja muiden elektronisten laitteiden hyödyntäminen on arkipäivää. Työkoneiden yleistyminen on tehnyt fyysisistä töistä kevyempää ja automaatio on vähentänyt työntekijämääriä tehtaissa. Tämä kehitys on johtanut korkeakoulutuksen kasvuun, ja sen seurauksena toimihenkilöiden määrä on ohittanut reilusti työntekijöiden määrän palkansaajissa.

Toimihenkilöt on perinteisesti nähty työnantajan ”luottomiehinä” ja heidät on nähty olevan työnantajan edustajia ja kuuluvan työnantajan puolelle työkiistoissa. Mutta onko tämä enää todellisuutta nykypäivänä, sillä useissa toimistoissa koko henkilökunta on toimihenkilöitä? Kansainvälisellä suuryrityksellä ei synny mitään tunnontuskia siitä, että he siirtävät tai sulkevat kokonaisia toimistoja tai tehtaita ja samalla laittavat kilometritehtaalle niin työntekijät kuin toimihenkilöt.

Siksi onkin parempi puhua palkansaajista, sillä kaikkia palkansaajia uhkaa nykypäivänä samat uhat – olit sitten tehdassalissa tai etätöissä kotisohvalla: ulkomainen työvoima ja työn siirtyminen ulkomaille. Vasemmisto edelleen juhlapuheissaan julistautuu suomalaisen palkansaajan edunvalvojaksi, mutta heidän tekonsa kertovat toista. Nykyinen SDP-vetoinen hallitus on valmis tuplaamaan työperäisen maahanmuuton, vaikka pitkäaikaistyöttömyys on korona-ajan takia kasvanut reilusti. Oppositionkin vastustus suomalaisten korvaamisen halpatyövoimalla on ollut ”kriittinen kyllä”.

Kenen puoleen sitten suomalainen palkansaaja voi kääntyä asioitansa parantaakseen? AY-liikkeet parhaimmillaan käyvät viivytystaistelua heikentyviä työoloja vastaan ja pahimmillaan voimattomina kellahtavat vain selälleen ja hyväksyvät kaikki heikennykset työsopimuksiinsa. Tuorein sairaanhoitajien lakko on saanut meidän hallituksemme säätämään pakkolakia, jolla hoitajat voitaisiin viikko kerrallaan pakottaa töihin lakosta huolimatta. SDP ja Vasemmistoliitto suhtautuvat tähän lakiin ”kriittisesti”, mutta hallituspuolueina he voisivat torpata koko lain valmistelun. Jos kerran hoitotyö on yhteiskunnallisesti kriittistä, niin miksei se näy yhteiskunnan arvostuksena työntekijöitä kohtaan, vaan heidän palkkaustaan ja työolojaan pyritään jatkuvasti heikentämään?

Vähemmän puhuttu, mutta modernin yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeä, ict-alan lakko alkoi tämän viikon alussa ja se vaikuttaa pääasiassa teleoperaattorien ja verkonrakennusyhtiöiden toimintaan. Tässäkin lakkotaistelussa on kyse palkkauksen ja vuokratyön käyttöön liittyvistä erimielisyyksistä työntekijöiden ja työnantajan välillä. Osa tämän työtaistelun alaisista tehtävistä ovat yhteiskunnallisesti kriittisiä ja sen perusteella osa työtehtävistä hoidetaan lakon aikana. Jos kerran näin on, niin miksei sitä osoiteta entistä paremmilla työehdoilla ja palkkauksella, heikennyksien sijaan?

Punamultahallituksemme kuitenkin viis veisaa suomalaisen palkansaajan elintason laskusta ja työelämän epävarmuuden kasvusta ja jopa pakottaa yhteiskunnan kriittisiä toimia suorittavia työntekijöitä töihin ilman minkäänlaista varmuutta työn epäkohtien korjaamisesta. Missä on se arvostus suomalaista työtä kohtaan?

Hallituspuolueille, kuten myös oppositiopuolueille, suomalaisuus tänä päivänä tarkoittaa vain Suomen passin omaavaa ihmistä, hänen etnisestä taustastaan riippumatta. Tätä vasten heidän puheensa suomalaisen työn puolustamisesta käyvät järkeen, sillä heille ongelma ratkeaa passien jakamisella ulkomaiselle työvoimalle. Näin tekemällä kaikki halvan työvoiman maista tuodut suomalaisten korvaajat muuttuvat paperilla suomalaisiksi ja taas on tuettu suomalaista työtä.

Tämä kansainvälisyyskiima ja monikulttuurin korostaminen oman kansan etujen edelle tekevät nykypäivän vasemmisto suomalaisen työn vihollisen Sillä heille on tärkeämpää ajaa jokaisen maamme rajojen sisäpuolelle päässeen rotumuukalaisen etua, kuin se että he auttaisivat suomalaista palkansaajaa hänen kasvavassa taloudellisessa, henkisessä ja sosiaalisessa ahdingossaan.

Me Sinimustassa Liikkeessä haluamme, että suomalaista työntekijää arvostetaan ja palkitaan hänen ansioidensa ja osaamisensa mukaan, oli työ sitten siivousta, hitsausta, konesuunnittelua tai mitä muuta tahansa yhteiskunnalle hyödyllistä työtä. Haluamme, että kaikki suomalaiset näkevät itsensä osana yhtä isoa kansaa, eivät tietyn sosioekonomisen luokan edustajana, ja että kaikki suomalaiset tekisivät työtä kykyjensä mukaan sen eteen, että jokaisella suomalaisella olisi mahdollisimman hyvä olla suomalaisessa Suomessa.

Kiitos ja hyvää vappua kaikille teille!