Munkista fasistiksi
Kyseiset sanat vilahtivat jollain nettifoorumilla menneenä talvena, joten lainataan niitä tässä lyhyessä esittelyssäni. Taustaani voisi sanoa verrattain epäpoliittiseksi, joskin pienyrittäjä-isä ja isoisäni tietyt lausunnot loivat pohjan lähtökohtaiselle kriittisyydelle vasemmistolaisuutta kohtaan. Tarkkaavaisempi lukija saattaa tietysti jo tässä vaiheessa muistuttaa kuinka olen liikkeen riveissä, joka kertoo talouspoliittisen suuntansa olevan keskustalais-vasemmistolainen. Kyllä, tässä suhteessa ajatukseni ovat päivittyneet viimeisen muutaman vuoden aikana, ja niin sanotun talousoikeiston arvomaailma on usein täysin vastakkainen, Julius Evolan sanoin, todelliselle oikeistolle.
Kuten otsikkokin kertoo, niin varsin pitkä Krishna-taustani määrittelee identiteettiäni varmaan jollain tasolla aina ja eri ihmiset ovat spekuloineet tämän vaikutusta nykyisiin valintoihini. Veda-filosofia ja kulttuuri ovat äärimmäisen laajoja ja mahdollistavat sikäli hyvin monenlaisia tulkintoja. Vaikka näiden avarakatseinen ja metafyysistä myötätuntoa painottava linja onkin vallitseva nykyisin, teksteistä löytyy paljon osuuksia, joita lukiessaan nykyisellä liberaalivasemmistolla menisi useampikin aamukahvi väärään kurkkuun. Vaikka kansallismielisyys tietyn pienen valtion puolesta on toki veda-filosofian valossa vähäpätöisempi päämäärä, veda-ideologiaa seuraavien tai seuranneiden ihmisten tuki BLM -liikkeelle tai vastaaviin sentimentaalisiin nykymaailman hyvesignalointeihin on omasta näkökulmastani huomattavasti absurdimpaa. Eräs tuttava päätteli, että koska olen ollut henkisessä ääriliikkeessä, niin olen nyt taipuvainen poliittiseen ääriliikehdintään. Olisi varmasti typerää tehdä valintojaan vain sen takia, että jotain ajatellaan äärimmäisenä, mutta jos on tottunut olemaan jyrkästi eri mieltä kuin useimmat muut ihmiset, niin tuo varmasti laskee kynnystä toteuttaa sitä toisessa kontekstissa. Kutsun itseäni toisinaan ex-krishnalaiseksi. Kasvisyöntiä lukuun ottamatta en tätä elämäntapaa juuri harjoita. Joskin maailmankuva tulee varmasti aina pysymään melko henkisenä, tutkin erilaisia ideologioita ja mystisiäkin suuntauksia verrattain aktiivisesti. Olen toisaalta hyvin kriittinen kaikkea new age-kategoriaan luokittelemaani kohtaan ja on useita omia mietintöjä, joiden hahmottuminen saattaa ottaa useita vuosia. Harva ihminen haluaa antaa tuuliviirimäistä kuvaa ajatuksistaan ja en pidä niistä meteliä ainakaan ennen kuin ne ovat varmuudella vakiintuneet. Vaikka metafyysiset aihepiirit kiinnostavat edelleen niin ulkoisesti olen varsin jalat maassa. Jos näkemykseni kiinnostavat, kasvotusten kyseleminen voi onnistua, en ole näistä kummempaa selontekoa tekemässä ainakaan lähiaikoina, tai pidä merkityksellisenä esimerkiksi poliittisten ajatusteni kannalta.
Itse kehityskulkua Sinimustien jäseneksi edelsi muutamien vuosien ympäripyöreämpi maltillinen maahanmuuttokriittisyys. Vaadittiin useita keskusteluita kansallismielisten aktiivien kanssa ja muun muassa Monokulttuuri-FM kuuntelua, ennen kuin hahmotin kuinka maltilliset kansallismieliset pelaavat usein vastapuolen säännöillä. Maahanmuuttoa tai EU:ta kritisoidaan hieman, mutta samanaikaisesti irtisanoudutaan vastustajan paheksumista termeistä ja huomaamatta mukaudutaan vallitsevaan järjestelmään.
Kerätessäni liikkeen kannattajakortteja ihmiset kieltäytyivät joskus, koska olivat vain 90% samaa mieltä Sinimustien kanssa. Joku taasen oli kaikesta samaa mieltä, mutta ei voi tukea, kun kyseessä ei ole vielä iso ja vakiintunut puolue. Oma vastaukseni on, että olen riittävän monesta asiasta samaa mieltä, eikä ole erityistä tarvetta irtisanoutua mistään. Omat ajatukset ovat päivittyneet paljon viime vuosien aikana ja Sinimusta Liike on uusi projekti. On varmasti paljon asioita, joihin pitää tutustua lisää ja jätän liikkumavaraa mielipiteideni päivittymiselle, tällä hetkellä ei ole kuitenkaan merkkejä niiden pehmentymisestä. Kriittiset ja väittelynhaluiset ihmiset argumentoivat usein yksityiskohtiin vedoten: heistä kansallismielisen ideologian esittämä ajatus on liian radikaali, sen toteuttaminen on hankalaa, tai liikkeen edustaja ei joko seiso ideologian takana tai on muuten epäkelpo. Näkemykseni on lähtökohtaisesti erilainen. Avoimelle etnonationalistiselle kansallismielisyydelle on kysyntää. Alkuun tarvitaan henkilöitä, jotka allekirjoittavat yleiset suuntaviivat. Vaikka selkeät ja toteutuskelpoiset tavoitteet ovat tärkeitä, yksityiskohdat elävät varmasti ja on sikäli väärin puntaroida koko aatetta spekuloimalla, miten jokin idea toimii tai ei toimi 10 vuoden kuluttua. Evolan vanavedessä olen sikäli jonkin verran kriittinen politiikkaa kohtaan yleisesti. Politiikka on kuitenkin enemmän tai vähemmän välttämätön työkalu nykymaailmassa, vaikkei päämäärä itsessään.
Tarkennettakoon, että otsikossa itsestäni käyttämä fasisti-termi on eräänlainen reaktionäärisyyden määritelmä. Termit elävät omaa elämäänsä varsinkin sosiaalisessa mediassa. Jos kansallismielisiä tahoja kutsutaan jatkuvasti fasisteiksi tai muuksi sellaiseksi niin miksi ei? Olen joka tapauksessa päättänyt antaa jonkinlaista tukea suoralle ja vahvalle kansallismielisyydelle. Maltillista, pehmeämpää kansallismielistä liikehdintää on nähty Ruotsissa, Tanskassa ja muissa maissa, joissa negatiivinen kehityskulku on 10-20 vuotta Suomea edellä. En ole vakuuttunut tuloksesta. En voi luvata vakiintuvatko Sinimustien melko tiukat aatteet Suomen poliittiselle kentälle. En halua kuitenkaan olla yksi niistä, joka päättivät olla hiljaa koska vallitsevan yleisen mielipiteen vastustaminen pelotti liikaa.