Yhdysvaltojen ja Israelin aloittama yllätyshyökkäys Irania vastaan on kestänyt melkein viikon, minkä aikana maata johtava shiiahallinto on kärsinyt valtavien aineellisten vahinkojen lisäksi kirveleviä tappioita niin uskonnollisten johtajien kuin sotilasjohdonkin piirissä. Iranin pääosin Kiinalta ja Venäjältä ostamat ilmatorjuntajärjestelmät olivat hampaattomia teknologisesti ja lukumääräisesti ylivertaisemman vastustajan edessä, joka on kyennyt ilmasta käsin moukaroimaan käytännössä puolustuskyvytöntä maata ilman merkittäviä tappioita.
Pommituksien mittakaava ja kohdevalinnat kertoivat karua kieltä tuhovimman perusteellisuudesta, sillä hallinnon yksittäisten johtohenkilöiden lisäksi myös heidän perheenjäsenensä ovat olleet vapaata riistaa, kuin myös kaikki tavalliset ihmiset. Vaikka Israel ja Yhdysvallat yrittävätkin usein ylpeillä sotilaallisten operaatioidensa kirurgisesta tarkkuudesta, todellisuus on yleensä päinvastainen – merkittävä osa iskuista kohdistuu joko tietoisen valinnan tai välinpitämättömyyden takia myös siviilikohteisiin, kuten kouluihin ja sairaaloihin, mikä selittää iskuissa kuolleiden siviilien korkeaa määrää.
Tähän mennessä Yhdysvaltojen, Israelin ja näiden liittolaismaiden muodostaman ”kosherkoalition” iskuissa on kuollut yli 1300 iranilaista, joista suurin osa on siviileitä. Verisimmässä yksittäisessä iskussa kuoli yli 160 lasta mitä todennäköisimmin yhdysvaltalaisten ohjusten iskeytyessä Minabissa sijanneeseen tyttökouluun eteläisessä Iranissa.
Kosherkoalition hyökkäystä pyrittiin oikeuttamaan Yhdysvalloissa ja maailmalla monin perustein. Osalle päättäjistä hyökkäyksen tavoite on maata vuodesta 1979 asti hallinneen shiiahallinnon korvaaminen juutalaismielisellä kuninkaalla. Toisille hyökkäyksen tavoitteena on naisten vapauttaminen islamilaisen sorron alta ja jollekin osapuolelle hyökkäyksen tavoite on ainoastaan Iranin ydinohjelman lopettaminen. Selkeiden päämäärien puute tulee myös hyvin ilmi amerikkalaisten päättäjien puheissa, joissa Irania ollaan välillä valmiita demokratisoimaan täyttä sotilasmiehitystä myöten, kunnes hetkeä myöhemmin miehitysjoukkojen lähettäminen onkin täysin poissuljettu, eikä shiiahallinnon kaataminen ollutkaan missään vaiheessa sodan todellinen päämäärä.
Samaan aikaan, kun Yhdysvallat ei ole täysin varma, odottaako se Iranilta täyttä antautumista vai vain pienempiä myönnytyksiä. Valtio on yrittänyt saada kurdeja ja muita etnisiä vähemmistöjä kapinoimaan Iranin keskushallintoa vastaan sekä nostattamaan laajempia kansannousuja pappisvaltaa kohtaan kuitenkaan siinä vielä onnistumatta.
Liberaalien kansannousujen ja etnisen separatismin lietsominen ilman shiiahallinnon kaatamista tekee näistä hyväuskoisista vapaustaistelijoista helppoja kohteita hallinnon myöhemmille kostotoimenpiteille. Siinä missä 92 miljoonan ihmisen kotimaan miehittäminen amerikkalaisjoukoilla altistaisi Yhdysvallat vuosikymmeniä kestävälle sissisodalle vastustajaa vastaan, joka on moninkertaisesti Afganistanin sodan voittanutta Talibania voimakkaampi.
Pitkittynyt ja lukuisia amerikkalaishenkiä vaativa miehitysoperaatio tuhansien kilometrien päässä Yhdysvalloista olisi myös tässä ajanhetkessä maan nykyiselle johdolle lähestulkoon poliittinen itsemurha. Joku tarkkaavainen politiikan seuraaja saattaakin tässä vaiheessa kysyä, mitä ihmettä Yhdysvallat tästä kaikesta hyötyy.
Iranin sodan pääarkkitehti ja sen suurin hyötyjä on tietenkin Israel, joka kykenee amerikkalaisten asein ja resurssein heikentämään tuntuvasti alueen ainoaa valtiota, joka tukee aktiivisesti Israelin sortamia palestiinalaisia sekä muita muslimijärjestöjä, jotka tekevät aseellista vastarintaa Israelia vastaan.
Israelin kommentit Iranin ihmisoikeusrikkomuksista ovat juutalaista röyhkeyttä. Maa, joka on viimeisen kolmen vuoden aikana tappanut kymmeniä tuhansia palestiinalaissiviilejä sekä kiduttanut tuhansia syyttömiä palestiinalaisvankeja ja jonka valtionjohdosta on kansainvälinen pidätysmääräys, on äärimmäisen huolissaan Iranissa asuvien ihmisten ihmisoikeuksista, joita Israel selvästi edistää parhaiten pommittamalla iranilaisia siviilejä.
On tietenkin täysin totta, että Irania hallitseva shiiahallinto on häikäilemättömän julma, nepotistinen ja taloudenhoidossaan kehno, mutta vastaavat kuvaukset sopisivat hyvin suurimpaan osaan muslimimaista, joista osa, kuten esimerkiksi Saudi-Arabia, ovat Yhdysvaltojen ja Israelin pitkäaikaisia alueellisia liittolaisia. Niin sanotuilla ihmisoikeuksilla tuntuu olevan merkitystä ainoastaan silloin, kun Israel haluaa päästä jostain vastustajastaan eroon.
Israelin ajama juutalainen valtajärjestys tarkoittaa käytännössä Suur-Israelia, joka laajentuu häikäilemättömästi alueella asuvien arabien kustannuksella ja hyväksyy Lähi-itään vain sen kaltaisia maita, jotka eivät millään tavoin puutu sen toimintaan. Mikäli jokin alueen valtioista osoittaa millään tavoin tukea juutalaisvaltion uhreja kohtaan, kuten esimerkiksi Turkki tekee, siitä muodostuu nopeasti ”uusi Iran”, jonka kukistamiseksi esitetään tutut väittämät maan tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista, sen muodostamasta valtaisasta uhasta koko läntiselle maailmalle ja sen kansan syvälle juurtuneesta ja tietenkin täysin selittämättömästä juutalaisvihasta.
Aina kun juutalaiset alkavat luomaan alueellisesta kilpailijastaan viholliskuvaa, he yrittävät esittää olevansa eräänlainen lännen etuvartiosto tätä yhteistä vihollista vastaan, jonka tukeminen on Euroopan ja USA:n moraalinen, taloudellinen ja sotilaallinen velvollisuus. Yhteiset päämäärät unohtuvat kuitenkin nopeasti siinä vaiheessa, kun Israel on saanut länneltä haluamansa ja sadat tuhannet kotinsa menettäneet muslimit päättävät etsiä itselleen uutta kotimaata. Samaan aikaan kun Israel itse aktiivisesti osallistuu sille vihamielisten hallintojen kaatamiseen, pyrkivät Israidin ja HIASin kaltaiset avustusjärjestöt helpottamaan näiden hallintojen kansalaisia muuttamaan länteen. Lännessä asuvat diasporajuutalaiset toivottavat tulijat yleensä tervetulleiksi ja lobbaavat maissaan sen kaltaista lainsäädäntöä, joka tekee maahantulon vastustamisesta laitonta vihapuhetta. Kaikesta länsimaalaisuudestaan ja demokratiastaan huolimatta Israel ei jostain syystä koskaan ole näille tahoille sopiva kohde uutta kotia etsiville muslimeille, jotka vielä hetki sitten olivat Israelin tarjoaman vapautuksen tarpeessa.
Sinimusta Liike vastustaa Euroopan ja Yhdysvaltojen osallistumista Israelin puolesta käytäviin sotiin ja vaatii kaiken valtiollisen yhteistyön lopettamista Israelin kanssa sekä maan asettamista kauppasaartoon. Liikkeemme mielestä lännen ei tule toimia muun maailman ylijäämäväestön loppusijoituspaikkana, emmekä voi hyväksyä sen kaltaista tilannetta, jossa Eurooppa velvoitetaan maksamaan verellään ja hiellään muiden maiden aloittamia sotia. Euroopan ja Suomen ei tule toistaa vuoden 2015 virhettä mahdollisen uuden pakolaisaallon edessä vaan meidän tulee sulkea päättäväisesti rajamme ja ohjata kyseiset pakolaiset Israeliin, joka on heidän epätoivonsa aiheuttanutkin.