Tekoälyn kehittyminen ja käyttökohteiden lisääntyminen ovat viimeisten vuosien aikana kasvattaneet tuntuvasti erillisten datakeskusten perustamisen tarvetta. Datakeskukset, joita aiemmin markkinoitiin mukamas prioriteettilistan kärjessä oleviksi innovaatioksi, paljastuivatkin lopulta automatisoiduiksi halleiksi, joiden työllistävä vaikutus on alun rakennusvaiheen jälkeen mitätön. Näistäkin harvoista uusista töistä monet ovat etätöitä, joiden tekijöiden ei tarvitse edes asua niillä paikkakunnilla tai maissa, joissa keskukset sijaitsevat. Ulkomaisten IT-jättien perustamat datakeskukset eivät myöskään palvele kotimaisia tarpeita, sillä niiden todelliset hyötyjät sijaitsevat maamme ulkopuolella.
Suomessa datakeskuksia vetää puoleensa halpa ja hyvin saatavilla oleva vesi sekä verotuettu sähkö. Keskusten hyödyt valuvat siten maamme ulkopuolelle, samaan aikaan kun keskusten valtava sähköntarve lisää painetta sähkönhinnan korotuksille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa datakeskusten sähköntarve kasvaa tällä hetkellä sähköntuotantoa nopeammin, mikä kuormittaa jo ennestään maan epävakaata sähköverkkoa. Myös Etelä-Suomessa kantaverkko on jo tällä hetkellä paikoin kovilla.
Datakeskuksia perustetaan harvoin ilman tuntuvia veronalennuksia tai muuta julkisen vallan tarjoamaa vetoapua, ja niiden rakentaminen tapahtuu usein ulkomaalaisten rakentajien toimesta. Datakeskuksia käytetään myös tietoisesti sen kaltaisen tekoälyn jatkokehitykseen, jonka tavoitteena on korvata palkattuja työntekijöitä koneiden mahdollistamalla automaatiolla. Tavallisen asukkaan näkökulmasta tilanne on sangen nurinkurinen – he joutuvat maksamaan kohonneita sähkönhintoja ulkomaalaisten pystyttämistä keskuksista, jotka eivät maksa juurikaan veroja, joiden hyöty valuu maamme ulkopuolelle, ja joiden mahdollistamaa automaatiota käytetään epäsuorasti heidän omien työpaikkojensa korvaamiseen.
Datakeskukset ovat käytännössä digiajan alkutuotantoa, jotka eivät luo uusia tuotteita, osaamista, yrityksiä tai työpaikkoja. Datakeskukset sijoittuvat kymmenen eniten puhdasta vettä tarvitsevan teollisuudenalojen joukkoon, jonka lisäksi niiden valtava sähköntarve heikentää työllistävämpien ja siten suomalaisille hyödyllisempien teollisuudenalojen omia sähköistämistavoitteita. Edullinen energia on suomalaisen teollisuuden elinehto, ja sen edut tulee kohdentua niille sektoreille, jotka työllistävät suomalaisia työntekijöitä ja hyödyntävät toiminnassaan suomalaisomisteisia yrityksiä – datakeskusten kohdalla nämä tavoitteet harvoin toteutuvat.
Sinimusta Liike vastustaa Suomen muuttamista ulkomaalaisten teknologiajättien patteriksi, ja kannattaa nyt jo olemassa olevien datakeskusten kansallistamista, eli siirtämistä valtiolliseen omistukseen. Mikäli keskuksille ei löydy suomalaista yhteyskuntaa hyödyttävää tarkoitusta, ne voidaan purkaa ja luovuttaa kotimaisen teollisuuden käyttöön tai vuokrata ulkomaiselle hyödyntäjälle kovempaan hintaan kuin suomalaiselle.