Tuoreen hallituksen taipale on alkanut takkuisesti, kun vihervasemmistolainen oppositio sekä media ovat hiillostaneet perussuomalaisia kaivellen useiden ministerien vanhoja tekstejä ja tekemisiä. Pöyristymisiä on esitetty ja irtisanoutumisia vaadittu, kuten jo monta kertaa aikaisemmin. Sirkusesitys on jatkunut siten, että moni kohun kohde on taipunut selittelemään ja pyytelemään anteeksi edesottamuksiaan. Kuitenkaan, taaskaan, anteeksiantoa ei anteeksivaatijoiden taholta ole herunut. Esitys on nähty niin moneen kertaan, että siitä luulisi jo kaikkien kansallismielisten toimijoiden oppineen jotain. Mutta kuitenkin kovin moni tekee aina saman virheen ja alistuu samaan leikkiin uudestaan ja uudestaan. Kuvio noudattaa koulukiusaamisen logiikkaa: Tarkoitus ei ole selvittää asioita tai päästä yhteisymmärrykseen, vaan nöyryyttää vastustajaa. Nöyrtyminen puolestaan pohjustaa seuraavaa nöyryytystä.
Irtisanoutumiset, korulauseet ja varsinkaan rasismista irtisanoutumisen kaltaiset hyveliputuseleet eivät merkitse mitään oikeastaan kenellekään. Oikeistohallituksen vastustajat vastustavat oikeistoa joka tapauksessa ja kannattajat todennäköisesti jatkavat kannatustaan. Sinimusta Liike katsoo, ettei moiselle keskustelulle ole mitään tarvetta.
Ensinnäkin rasismi on maalittamisen ja vihapuheen ohella puhki kulutettu sana, joka voi tarkoittaa aivan mitä tahansa aina väkivallasta kansalliseen itsetietoisuuteen, siis valkoisten kansojen itsetietoisuuteen. Käytännössä rasismi-sana on epäkansallisen vasemmiston yleistyökalu hyökkäyksessä kansallismielisiä vastaan ja jostakin syystä tämän taikasanan annetaan vielä toimia. Oikeisto ei millään pääse eroon reilun pelin kuvitelmista ja sortuu olemaan vasemmiston sätkynukkena, vaikka siitä asemasta pääsisi helposti eroon. Vasemmisto puolestaan ei koskaan ole astunut samaan ansaan. Tämän puolen aktivistit eivät käyttäisi energiaansa väestönvaihdosta tai antivalkoisuudesta irtisanoutumisiin.
Rasismista keskustelu perustuu kaksoisstandardeihin, sillä käytännössä syytösten kohteena voivat olla vain valkoisen rodun edustajat. Se, mitä värillisten ja vähemmistöjen kohdalla pidetään voimaannuttavana ihmisoikeustaisteluna, on valkoisten kohdalla tuomittavaa rasismia. Tästä hyviä esimerkkejä ovat etnonationalistiset ajatukset tai Amerikasta rantautuneet liikehdinnät. Black Lives Matter on väkivaltaisenakin ihmisoikeustaistelu, mutta White Lives Matter pelkän lakanankin muodossa saa tuomion. Koko keskustelu rasismista ja niin sanottu antirasismi ovat siis käytännössä lyömäaseita valkoisia vastaan. Rasismikeskustelu on kuin peli, jossa säännöt muuttuvat sen mukaan, mikä on pelin keksijälle eduksi. Sellaista peliä ei muiden yksinkertaisesti kannata ryhtyä pelaamaan.
Eri kansojen ja rotujen välinen kosminen arvoasteikko on sen kaltainen filosofinen kysymys, ettei Sinimustalla Liikkeellä ole tarvetta ottaa siihen kantaa. Sen sijaan puolueemme kanta on selkeä sen suhteen, mikä on politiikkamme keskiössä ja edustamamme eturyhmä. Erilaisilla nettialustoilla fantasioimisen sijaan kehotamme kansallismielisesti ajattelevia tulemaan mukaan Sinimustan Liikkeen toimintaan. Meille on selvää, myös Suomen valtion tehtävä olla suomalaisten kansallinen koti myös tulevaisuudessa. Tällainen politiikka tulee edellyttämään toimia, joita vasemmisto ja muut epäkansalliset tahot kutsuvat rasismiksi. Me emme kuitenkaan siitä välitä, emmekä irtisanoudu mistään. Meille tämän ajan vierasperäinen ja tyhjä sanahelinä ei merkitse mitään, sillä me olemme rakentamassa tulevaisuuden kansallismielistä Suomea ja jatkamassa tuhatvuotisen sukupolvien ketjun työtä.