Me olemme tänään kokoontuneet tuodaksemme julki näkemyksemme valtiomme laillisen esivallan suunnasta. Pyrimme vakuuttamaan suomalaisen kansan antamaan meille äänensä, jotta voimme antaa äänemme vereltään suomalaisten puolesta.
Vaalien ja politiikan maailma on joukkosielun ja laumatahdon maailma. Kuitenkin kansamme kehdon maailma on pieni, perheen koti ja sen ympäristö. Pienen lapsen syntyessä maailmaan on hänen välitön lähialueensa lapsen kaikkeus. Kaikkeus, jossa kasvamme, tulee täysin vanhempiemme määrittelemäksi. Tarvitsemme luonnostamme äidinhoivaa ja isämme suojelusta, sillä perheettä ei voi ihminen kasvaa.
Luontainen hoiva antaa meille valmiudet muodostaa suhteita ympärillemme oleviin ihmisiin ja tuntea luontaista yhteyttä omaan kansaamme. Ilman saatua rakkautta on haastavaa kuvitella lapsen tulevaisuudessa rakastavan omaa sisäryhmäänsä tai edes ymmärtävän moisen olemassaoloa.
Ilman neuvoja ja ohjausta voi lapsi nuoruuteensa astuessaan tulla syvästi vahingoitetuksi tai ahmia aivonsa täyteen marxilaista myrkkyä.
Ja ilman valpasta suojelua on lapsi avonaisena keskuudessamme piileksiville hirviöille.
Kuten Markuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen lausuneen: ”ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen”.
On ensiarvoisen tärkeää elää niiden arvojen mukaan, joiden puolesta taistelee, muuten taistelija tuskin ymmärtää puolustamiensa arvojen tärkeyttä ja vakavuutta.
Mainittakoon, että Sinimustat on tässä suhteessa kunnostautunut joukko moraalisesti eheitä ja perheellisiä ihmisiä, joiden onnekkaissa lapsissa on eittämättä liikkeemme tulevaisuus.
Ilokseni voin mainita, että kuulun itsekin tähän joukkoon, sillä meille syntyy ensi kesänä poikalapsi.
Kun suomalaiset perheet voivat hyvin, on meidän jälkikasvumme moraaliltaan ja itsetunnoltaan tervettä ja eheää.
Tämä hyvinvointi ei ole ainoastaan ilon aihe perheille vaan myös suuri huolenaihe maailmanlaajuista valtaa käyttävälle hegemonialle. Niinpä halussaan kitkeä aatteemme maan päältä hyökkää vihulainen suuren sijaan pienen kimppuun.
Se ei suoraan pyri tuhoamaan meitä väkivaltakoneistoa käyttäen vaan nujertamaan edellytyksemme kasvaa täysiksi ihmisiksi puuttumalla suuren maailman keinoin perheidemme sisäiseen toimintaan.
Toisin kuin on oikein ja arvollista, nuorisoamme ei rohkaista perustamaan perhettä luontaisessa iässä vaan paneutumaan yksilöinä opintoihinsa ja hankkimaan hieno paperipala elämänsä merkityksellisimmän asian korvikkeeksi
Joka välissä halutaan rohkaista jatkamaan ”vapaata” nuoruutta, todellisuudessa ”vapaa” eläminen turmelee nuoren kehon, mielen ja sielun ja orjuuttaa tämän addiktioille, ahdistuksille ja taudeille.
Vanhempia ohjataan kasvattamaan lapsistaan omapäisiä ja yksinäisiä etteivät he tulisi yhteisönsä velvoittamaksi, jottemme vahingossakaan luule olevamme osa jotain itseämme suurempaa.
Nuorista äideistä ja isistä maalataan kuva lapsellisina typeryksinä, jotka vain heittävät elämänsä mahdollisuudet kaivoon.
Lapsettomat kissanaiset ulisevat toimittajan virassaan siitä, kuinka vapaa elämä on hienointa ikinä, mutta samalla hirmuinen katkeruus paistaa läpi jokaisesta rivistä Iltalehden artikkelia.
Lapsia ei nähdä vanhempiensa ylpeyden ja ilon aiheina vaan ”turhina” ja turhamaisina taakkoina, joiden hankkiminen on ikään kuin häpeällinen synti, milloin ilmastoa milloin ei-valkoisia kansoja kohtaan.
Perheet antavat meille parhaan puolustuksen mielen myrkkyjä vastaan ja antavat seuraavallekin polvelle rohkeuden seisoa aatteemme takana.
Suuri maailma rakentuu pienen maailman harteille, eikä kumpikaan pysy elossa ilman toista.
Perheidemme vaikutus näkyy vuosikymmenien päähän ja on kansamme selviytymisen elinehto.
Ilman uusia suoraselkäisiä Sinimustia kansallismielisiä ei liikkeemme kulje eteenpäin vaan joutuu sukupolvi sukupolvelta raivaamaan aina uudestaan tiensä samaan pisteeseen kuin missä me tänään seisomme.
Meillä on tänä päivänä mahdollisuus aloittaa kansakuntamme uudelleensyntymä.
Väestömme vaihtuu ulkomaalaisiin, mutta samaan aikaan suomalaisessa kansassa asuu kohtalainen vähemmistö kansallismielisempiä usein kristittyjä, jotka järjestelmällisesti myös korvaavat apatian valtaan joutunutta kansanosaa.
Niin pitkään, kun hyppysissämme on kodin ja perheen suosio emme voi kuin voittaa.
Eläköön aatteemme!
Eläköön perheemme!