Maamme työelämässä on tällä hetkellä muutamia sektoreita, jotka kärsivät väitetysti kroonisesta työvoimapulasta. Suurin osa tästä työvoiman tarpeesta liittyy ns. suorittavaan työhön, johon lukeutuvat esimerkiksi hoitotyö ja teollisuuden alan työntekijätehtävät. Arviot tarvittavan lisätyövoiman tarpeesta vaihtelevat arvioijasta riippuen. Teknologiateollisuuden mukaan maamme teollinen sektori tarvitsee 130 000 uutta työntekijää seuraavan kymmenen vuoden sisällä, siinä missä uusia hoitajia tarvittaisiin samalle ajanjaksolle yli 30 000 kappaletta.
Korkea työvoiman tarve ei kuitenkaan sanottavimmin näy työehtojen parantumisena, tuntuvina palkankorotuksina tai määräaikaisten työsopimusten vakinaistamisena. Tälläkin hetkellä lähes kolmannes suomalaisista hoitajista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, joiden solmiminen ei kaikissa tilanteissa perustu työntekijän omaan vapaaehtoisuuteen. Teknologiateollisuudessa suorittavan työn tekeminen on taasen usein ulkoistettu erillisille vuokratyöfirmoille, joissa työtä teetetään joko nollatuntisopimuksilla tai määräaikaisissa työsuhteissa, jotka vaikeuttavat tuntuvasti työntekijän oman tulevaisuuden suunnittelua.
Palkasta tulevan rahallisen korvauksen lisäksi suomalaiset työntekijät arvostavat suuresti työympäristönsä vakautta ja varmuutta työn jatkumisesta. Hektinen työympäristö, jossa nuorelta työntekijältä odotetaan nopeaa kykyä liikkua määräaikaisten työsuhteiden perässä pitkin Suomea, ei sanottavammin kannusta pysyvään elämäntapaan. Asunnon ostamiset, perheen perustamiset ja muut vastaavat pitkän aikajänteen suunnitelmat voivat tuntua todella kaukaisilta tilanteessa, jossa henkilö ei kykene ennustamaan elämäänsä puolta vuotta pidemmälle.
Paras tapa kannustaa suomalaista työntekijää alan vaihtamiseen on vakituisten työsopimusten olemassaolo. Tieto siitä, että jokin työvoimapulasta kärsivä sektori kykenisi tarjoamaan turvatumpaa työelämää, parempaa palkkaa ja parempia työvuoroja kuin henkilön oma työ, on itsessään kannustin siirtyä yhdeltä alalta toiselle. Yhteiskunnan sisällä tapahtuva vastaava kilpailu osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta on arkipäivää vaihdantaan perustuvassa talousjärjestelmissä, ja se edistää myös suuressa mittakaavassa kotimaisen työvoiman tehokkaampaa kohdentamista.
Nykyään näiden työvoimapulasta kärsivien alojen ongelmia on pyritty paikkaamaan enemmissä määrin kiihtyvän maahanmuuton avulla. Hoitotyön pelastajaksi on usein ehdotettu kaukoaasialaisia hoitajia, jotka eivät kuitenkaan kielitaitonsa ja koulutuspohjansa osalta ole suomalaisten hoitajien veroisia. Huono kielitaito ja eriävä työkulttuuri altistaa hoitovirheille, joiden ennalta estäminen kasautuu enemmissä määrin suomalaisten hoitajien harteille. Jo valmiiksi kuormitut suomalaiset hoitajat saavat siten uuden vastuualueen hoidettavakseen, ilman erillistä rahallista korvausta. Tätä kehitystä voidaan itsessään pitää kansallista turvallisuutta ja terveyttä vaarantavana, sillä kyselytutkimusten perusteella suomalaiset hoitajat ovat pitäneet yksittäisen työntekijän kuormitusta yhtenä suurimmista syistä alanvaihdolleen.
Teollisuuden piirissä tilanne ei ole sen parempi. Suorittavien työpaikkojen täyttäminen maahanmuuttajilla poistaa paineen työolojen parantamiselle, sillä Suomen ulkopuolelta löytyy aina niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään huonoillakin työehdoilla ennen pysyvän oleskeluluvan saamista. Kasvava vierastyövoiman määrä kasvattaa väistämättä englanninkielisten palveluiden tarvetta, jonka seurauksena aiemmin suomenkieliset työyhteisöt alkavat muuttumaan kiihtyvällä tahdilla vieraskielisiksi.
Pysyvän oleskeluluvan myötä vierasmaalaisen matalapalkkatyöntekijän työmotivaatio voi rapista nopeastikin, minkä seurauksena nämä maahanmuuttajat siirtyvät kasvavissa määrin sosiaalihuollon piiriin, jolloin he kuormittavat entisestään rahoitusvajeesta kärsivää suomalaista hyvinvointijärjestelmäämme. Työlupaperusteinen maahanmuutto sisältää myös ihmiskaupan vaaran, sillä maahan saapuneiden työntekijöiden ensisijainen päämäärä on pysyvä oleskelulupa ja sen mahdollistamat sosiaaliset etuudet, ei niinkään suorittava työ itsessään.
Sinimusta Liike on kansallismielinen puolueprojekti, joka vastustaa työperäistä maahanmuuttoa. Liikkeemme perää työnantajapuolelta yhteiskuntavastuuta työvoimapoliittisissa linjauksissaan, ja vastustaa ajatusta, jossa suomalainen työnvoima asetetaan kilpailemaan koko muuta maailmaa vastaan. Liikkeemme näkökulmasta suomalaisen työelämän tulee palvella suomalaisten kansallista hyvinvointia, eikä toimia väylänä kehitysmaasta saapuvalle maahanmuutolle tai edistää muutaman suuryrityksen taloudellisia intressejä. Sinimustan Liikkeen mielestä suomalaisen työelämän tulisi tarjota suomalaisille työntekijöilleen ennustettavuutta ja turvallisuutta, joka kannustaisi heitä elämän mittaisiin ystävyyssuhteisiin oman työyhteisönsä osana sekä tuntemaan ylpeyttä omasta porukastaan ja ammattiosaamisestaan.
Työperäisen maahanmuuton sijasta Sinimusta Liike kannattaa suorittavan työn kunnioituksen palauttamista, joka tarkoittaa suomalaisen ammattikoulutuksen tuntuvaa lisärahoittamista ja kontaktituntien palauttamista. Nykyinen malli, jossa puolet suomalaisista ikäluokista halutaan ohjata korkeakoulutuksen piiriin samalla kun suorittavan työn tekeminen ulkoistetaan enemmissä määrin maahanmuuttajien muodostamalle ”ruskealle reserville”, edustaa samaan aikaan taloudellisesti kestämätöntä, että moraalisesti kyseenalaista kehitystä.
Voit täyttää sähköisen kannattajakortin osoitteessa