Suomalaisessa oikeuskäytännössä kansalaisten oikeutta puolustaa henkeä, terveyttä ja omaisuutta rajoitetaan kohtuuttomasti. Vallitseva tila ei ole kansan yleisen oikeustajun mukainen. Esittelen tässä kirjoituksessa nykyjärjestelmän keskeiset ongelmat ja kerron näkemykseni tilanteen korjaamiseksi.
Itsepuolustukseen eli lakitermein hätävarjeluun pitäisi Suomessa käyttää vähintä mahdollista voimaa. Tämä vaikuttaa ensikuulemalla hyvältä, mutta on käytännössä hyvin ongelmallinen periaate. On mahdotonta tietää, kuinka paljon voimaa hyökkäyksen lopettamiseen todellisuudessa tarvitaan. Oikeuskäytännössä ei esimerkiksi pääsääntöisesti hyväksytä paljain käsin tapahtuvan hyökkäyksen torjumista aseellisesti. Motivoituneen tai päihteiden vaikutuksen alaisena olevan hyökkääjän taltuttaminen ei ole helppoa. Mikäli hyökkäyksen uhri käyttää seurausten pelossa liian vähän voimaa, voi tämä johtaa puolustautujan kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen.
Väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuvan kehossa käynnistyy stressireaktio, ja tämän seurauksena kognitiivinen päätöksentekokyky heikkenee. Tällöin tulee tehneeksi helposti toimia, jotka jälkikäteen oikeussalissa vaikuttavat liioittelulta. On kohtuutonta vaatia väkivaltatilanteeseen joutuvan pystyvän toimimaan varovaisesti ja hyökkääjäänsä mahdollisimman vähän vahingoittaen.
Toinen merkittävä ongelma on se, että laissa on määritelty hätävarjeluoikeus epämääräisesti. Pelkästään laissa olevan yhden virkkeen mittaisen lyhyen lainkohdan perusteella on mahdotonta sanoa, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Kansalaisen pitäisi selvittää asia lukemalla korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä ja oikeustieteellistä kirjallisuutta, mikä on selvästi kohtuuton vaatimus.
Oikeuskäytännössä vakiintunut linja näyttäytyy paikoittain absurdilta ja selvästi kansalaisen oikeustajun vastaiselta. Eräässä tapauksessa (KKO:2016:97) raiskauksen yrityksen kohteeksi joutunut nainen löi hyökkääjäänsä kerran veitsellä rintaan, mikä johti hyökkääjän kuolemaan. Korkein oikeus tuomitsi naisen hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta vankilaan. Oikeus katsoi, että ei ollut oikeutettua käyttää väkivaltaa, joka johtaa varsin todennäköisesti toisen osapuolen kuolemaan. Oikeuden mielestä puolustautuminen olisi pitänyt tehdä vähemmän vaarallisella tavalla. Jos nainen olisi pyrkinyt vain vammauttamaan veitsellä, olisi todennäköistä, että hänen päällään ollut suurempikokoinen hyökkääjä olisi saanut veitsen haltuunsa.
Yllä oleva tapaus ei istu yleiseen oikeustajuun. Suuri enemmistö kansalaisista varmasti katsoo, että tappavan voiman käyttäminen oli täysin oikeutettua, ja hätävarjeluun turvautuneen rankaiseminen ei ole oikeus eikä kohtuus.
Lainkuuliaisen kansalaisen edun täytyy mennä rikollisen edun edelle. Mikäli ehdotus johtaa siihen, että useampia rikollisia kuolee ja vammautuu hätävarjelutilanteissa, olen sen valmis hyväksymään. Rikollinen ottaa rikolliseen tekoon ryhtyessään riskin siitä, että hän joutuu oikeuksiaan puolustavan kansalaisen voimankäytön kohteeksi.
Ratkaisu on lainsäädännön muuttaminen niin, että hätävarjeluun oikeuttavat tilanteet ilmaistaan selkeästi laissa. Näin kansalainen tietää ennalta varmemmin, mitä hän saa tehdä. Oikeusistuimet eivät voisi myöskään tulkita lakia lainsäätäjän tahdon vastaisesti, kun se kirjoitetaan tarpeeksi selkeästi. Olen ottanut ehdotukseeni mallia Yhdysvalloista, erityisesti sen konservatiiviosavaltioista, joissa kansalaisen oikeutta puolustaa itseään on perinteisesti arvostettu.
Lakiin tulisi lisätä lista rikoksista, joiden estämiseksi uhrilla tai sivullisella olisi oikeus automaattisesti käyttää tappavaa voimaa. Tähän listaan kuuluisivat törkeiden henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvat rikokset sekä ryöstö- ja raiskausrikokset. Lisäksi tappavaa voimaa saisi käyttää aina kun on perusteellinen epäily siitä, että se on ainoa tapa estää oma tai jonkun muun kuolema tai vakava vammautuminen.
Itseään ja muita sekä yksityisomaisuutta saisi muissa tapauksissa puolustaa muuten kuin tappavalla voimalla oikeudettoman hyökkäyksen estämiseksi tai pysäyttämiseksi tai omaisuuden suojaamiseksi. Tällöin vähimmän mahdollisen voiman sijasta voitaisiin käyttää tehokkaita puolustuskeinoja, jotka lopettavat hyökkäyksen nopeasti. Humalaiselle hyökkääjälle ei tarvitsisi maksaa korvauksia, mikäli tältä sattuu murtumaan nenä tai ranne.
Arvokonservatiivina pidän kotia ja kotirauhaa suuressa arvossa. Kotirauhan suojaamiseksi kannatan monista Yhdysvaltain osavaltioista tuttua ”linnadoktriinia”. Tämä tarkoittaa sitä, että asuntoon rikollisesti tunkeutuvan henkilön voidaan olettaa pyrkivän väkivallan kohdistamiseen asunnossa oleskelevia kohtaan, jolloin tappavan voiman käyttäminen tunkeutujaa vastaan on sallittua. Ampuma-aseen käyttäminen kotiin tunkeutuvia murtomiehiä vastaan olisi siis hyväksyttävää.
Eräässä oikeustapauksessa (KKO:2019:22) kolme lyömäaseilla ja ampuma-aseella varustautunutta hyökkääjää tunkeutui asuntoon ja kohdisti väkivaltaa asukkaaseen. Asukas puolustautui veitsellä, ja alemmissa oikeusasteissa hänet tuomittiin kolmesta hätävarjelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksistä. Korkein oikeus vapautti äänin 4-1 hänet kahdesta näistä ja jätti tuomitsematta rangaistukseen yhdestä. Yhdelle hyökkääjälle hän joutui kuitenkin maksamaan korvauksia. Ehdotukseni mukaisen lain perusteella syytteitä kotiaan puolustavaa vastaan ei olisi nostettu, eikä hänen olisi tarvinnut maksaa hyökkääjilleen korvauksia. Linnadoktriinin mukaisesti hyökkääjiä vastaan olisi saanut käyttää tappavaa voimaa heti heidän tunkeuduttuaan asuntoon.
Nämä uudistukset selkeyttäisivät tilannetta ja laajentaisivat kansalaisten hätävarjeluoikeutta merkittävästi. Aiemmassa esimerkissä raiskausyrityksen kohteeksi joutunut olisi ollut oikeutettu käyttämään tappavaa voimaa, eikä hän olisi saanut tuomiota. Lisäksi uuden lainsäädännön tuoma oikeusturva kannustaisi sivullisia puuttumaan väkivaltatilanteisiin ilman pelkoa oikeudellisista seurauksista.
Lisäksi kansalaisilla pitää olla mahdollisuus hankkia tarpeellinen välineistö itsepuolustusta varten. Lainkuuliaisilla kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus saada ampuma-ase itsepuolustustarkoitusta varten, mikä ei nykyään ole mahdollista. OC-sumutteen ja vastaavien tuotteiden eli kansanomaisesti pippurisumutteen ostaminen ja hallussapito pitäisi olla lupavapaata.
Nämä muutokset hätävarjelusäännöksiin ovat yleisen oikeustajun mukaisia toisin kuin nykytila. Lisäksi hätävarjeluoikeuden laajentaminen sekä itsepuolustusvälineiden saatavuuden parantaminen luovat pelotteen rikollisille, mikä osaltaan ennaltaehkäisee rikoksia.
Olli Huovinen