Meidän suomalaisten historia on pitkä ja monivaiheinen. Sitä on oltu niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan alla, ja itsenäisenä Suomi on ollut jo 108 vuotta. Sisällissodan aikoihin, reilu 100 vuotta sitten, valkoiset ja punaiset taistelivat toisiaan vastaan Suomen herruudesta. Kansallismieliset valkoiset taistelivat tuota punaista kommunismin hirviötä vastaan, jonka lopulta valkoiset voitti ja näin saatiin askel lähemmäs kohti nationalistista Suomea.
Tutkiessani tarkemmin meidän historiaa itsenäistymisen aikoihin, en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten tuolloin alkunsa saaneet työväenpuolueet olivat jo silloin osittain rappiollisia ja heillä oli selvästi vaikeuksia tunnustaa täysin suomalaista kansaa erillään Venäjällä vallinneesta kommunismin aatteesta.
Siinä missä tänä päivänä taas SDP ja monet muut valtapuolueet ovat kynsin ja hampain pitämässä kiinni EU:sta; jonka vallan alla me nyt olemme ja jota hallitsee tuo sama marxilainen myrkky vaan hieman eriävässä muodossa kuin silloin 100 vuotta sitten. Siinä missä ennen kommunismia yritettiin meille suorilta käsin pakottaa, on muuttunut nyt kulttuurimarxismiin, jota meille syötetään EU:n ja median kautta.
Näitä asioita ovat mm. tasa-arvoaate, ihmisoikeusaate sekä feminismi. Mikään näistä aatteista ei ole juuri edistänyt nimiensä mukaisia asioita, vaan täysin päinvastaisesti, se on jopa korostanut ja luonut uudenlaista epätasa-arvoa, vähentänyt suomalaisten oikeuksia meidän omassa maassamme nostaen maahantunkeutujien asemaa keinotekoisesti ja täysin kestämättömällä tavalla, sekä luonut valtavaa eripuraa sukupuolten välille. Kaikki tämä on siis ollut vain omiaan rikkomaan meidän kansaamme ja nyt olemme siinä pisteessä, että olemme hajaantuneimpia kuin koskaan ennen.
Herättääkseni meitä hieman, haluan muistuttaa mieleen sen, millaista elämä on ollut silloin vain hieman reilu 100 vuotta taaksepäin. Elämä ei missään nimessä ole ollut ruusuista, eikä välttämättä ”kaikki ollut paremmin”, mutta tietyt asiat oli ja ne oli kansamme yhtenäisyys ja arvot. Ennen työt olivat raskaampia ja pitivät meitä näin myös fyysisesti paremmassa kunnossa. Ennen osattiin kantaa vastuuta ja huolehdittiin omista vanhemmista, kun he eivät siihen enää itse pystyneet. Ennen pyrittiin tekemään mahdollisimman paljon itse aina ruoasta vaatteisiin. Perheitä pidettiin arvossa, lasten katsottiin olevan siunaus, heidät kasvatettiin kotona ja heille osattiin pitää tarvittavaa kuria niin kotona kuin koulussakin. Vaikka kaikki ei ollut täydellistä, niin nämä tavat ja arvot olivat tärkeä osa suomalaisuutta.
Vaan millaisia olemme nyt vuonna 2025? Somekoukussa olevia, ravintoköyhää ruokaa mässäileviä ja rappiollisella sisällöllä aivomme turruttamia ötökkäihmisiä, jotka uskoo, ettei millään ole mitään oikeaa merkitystä ja ainoat hyvät, säilyttämisen arvoiset arvot ovat ”tasa-arvo”, ”vapaus” ja ”ihmisoikeudet”. Siinä missä ennen kuljettiin ylpeydellä suomenlippua kantaen, ollaan oman maamme lippu vaihdettu milloin mihinkin, joka soveltuu sen hetkiseen, globalistien ajamaan tekopyhään narratiiviin. Milloin Palestiinan, Israelin, EU:n tai pridelippuun.
Vain muutaman sukupolven aikana, ovat nuo monikansalliset tahot saaneet istutettua moniin meistä sen ajatuksen, että tavan suomalainen mies olisi naisia hakkaava ja alistava hirviö, ja että karhukin olisi turvallisempi kuin valkoinen mies. Jotkut jopa tosissaan ajattelevat, ettei valkoisia miehiä tarvita mihinkään, sillä hänet voisi koska tahansa korvata naisella, maahanmuuttajalla tai vaikka tekoälyllä.
Naisten luontainen hoivavietti on ohjattu hyysäämään kaiken maailman vähemmistöjä ja ”sorrettuja”. Meille on uskoteltu, että kouluttautuminen ja ura olisivat perhettä tärkeämpiä ,ja jos ”vahinko” petipuuhissa tapahtuisi, ei olisi oman terveen, syntymättömän lapsensa tappaminen mikään ongelma. Sehän on vain ”kasa soluja”.
Suomalaisten miesten ja naisten tapellessa keskenään, on syntyvyytemme saatu laskemaan huolestuttavan alas. Tätä taas on väitetysti lähdetty ”korjaamaan” maahanmuutolla, joka todellisuudessa on pelkkä tekosyy päästää maahamme ihmisiä, jotka pahimmillaan haluavat tuhota oman, valkoisen väestömme. Meitä on painostettu kumartelemaan tälle vieraalle väestölle, joka ei käytännössä aiheuta mitään muuta, kuin tuhoa ja kaaosta ympäri Eurooppaa.
Ennen vielä kristillisiä arvoja kunnioittanut kansamme on saatu kumartelemaan ja alistumaan vieraiden kansojen ja heidän uskontojen edessä. Jatkuvasti toinen toisensa perään erilaiset vakiintuneet juhlaperinteemme on korvattu materialismilla tai yritetty lakaista tyystin pois vieraiden kansojen tieltä ”loukkaavina” tai ”vanhentuneina ja tunkkaisina” perinteinä. Suomalaisia ollaan valmiita jopa häätämään kodeistaan, jotta tilalle saataisiin näitä ”parempia ja tuotteliaampia” ihmisiä.
Kynnys taas lähteä vastustamaan tai edes kyseenalaistamaan mitään näistä asioista on valitettavasti monille keskivertokansalaisille edelleen suhteellisen korkea. Monet pelkäävät tulevansa leimatuksi natsina, rasistina tai ”valkoisen ylivallan kannattajana”, mitä näitä nyt on. Monet kansallismieliset ovat jopa saaneet ”vihapuheesta” erinäisiä tuomioita tuotuaan esille näitä omaa kansaamme kohtaan tehtyjä vääryyksiä.
Minusta on järkyttävää ja naurettavaa samaan aikaan todistaa koko tätä nykyistä sirkusta, missä tavallisia kansallismielisiä suomalaisia ruoskitaan ”vihamielisyydestä” kirjaimellisesti kansaamme tuhoavaa ja rappeuttavaa voimaa vastaan ja tuomitaan omien puolustamisesta. Samalla lähes koko eduskuntamme on täynnä tälle samaiselle hirviölle alisteisia, itsekeskeisiä ja ahneita ihmisiä.
Nyt viimeisimpänä ollaan saatu todistaa tätä Israelille ja Palestiinalle kumartelua. Toiset kumartelevat Palestiinalle ja haluavat ajaa sokeasti heidän ”ihmisoikeuksia” ymmärtämättä edes sitä, miten nuo ihmiset kohtelevat vähemmistöjä omaan uskontoonsa nojaten. Toiset taas kumartelevat Israelille, koska eivät halua asettua joko samalle puolelle suvaitsevaiston kanssa, ja jotta voisivat välttää natsileiman. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, mitä nuo vihamieliset tahot meistä ajattelee. Kääntyessänne heidän puoleen, te käännytte samalla suomalaisia vastaan, oli se sitten tietoista tai ei.
Suomessa meidän maamme kansanedustajien tulisi aina viimeiseen asti pitää ennen kaikkea suomalainen kansa pääprioriteettinaan ja ajatella kaikki päätökset meidän etujen mukaisesti. Emmekä me ole tämän rappiollisen ongelman kanssa yksin: sama meno näkyy ympäri Eurooppaa, missä oma väestö jää täysin toisen luokan kansalaiseksi ja vieraat väestönosat sekä muut vähemmistöryhmät menevät etusijalle.
Tämän tapahtuman mainostamisen aikana sain lukuisia viestejä siitä, ettei itsenäisyyden ”juhlimisessa” ole tänä pävänä mitään järkeä, kun se itsenäisyys on meiltä riistetty. Toiset taas sanovat, että eihän tällaisella kokoontumisella ole mitään poliittista merkitystä; ei tämä muuta mitään konkreettisesti. Tästä minä olen vahvasti eri mieltä. Nämä ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän, mitä tälläkin tapahtumalla halutaan saavuttaa. Koska jokin on todellakin näiden vuosien aikana muuttunut, kun tätäkin tapahtumaa on alettu järjestää.
Pointti ei ole se itse tapahtuma, vaan ne ihmiset, ketkä tänne ovat ennen kaikkea vaivautuneet saapumaan, ja he jotka tätä mahdollisesti kuuntelevat jonkin livelähetyksen kautta tai jälkitallennetta. Kyse on yhteisöllisyydestä ja sen korjaamisesta. Kyse on tapahtuman nimenkin mukaisesti heräämisestä. Heräämisestä siihen, mitä näiden vuosien aikana meille on tehty ja mitä meille on tapahtunut sen jälkeen, kun viimein saimme itsenäisyytemme. Jos unohdamme historiamme, kielemme ja kulttuurimme, meistä tulee juuri niitä orjia tälle juutalaiselle kulutusjärjestelmälle, jota he ovat yrittäneet kaiken tämän ajan meistä tehdä.
Olen iloinen nähdessäni tämän heräämisen kaltaista kehitystä ympäri Eurooppaa – miten ihmiset eivät enää pelkää yhtä paljon tuoda totuutta esille, miten ihmiset yhä kasvavissa määrin järjestäytyvät paremmin ja loputtoman voivottelun sijasta ovat ryhtyneet oikeisiin toimiin omien kansojensa pelastamiseksi.
Muutos ei valitettavasti voi aina lähteä valtaa pitävien ihmisten taholta. Sen on ennen kaikkea lähdettävä meistä tavan tallaajista. Tämä on juuri se hetki, kun tavallisten kansalaisten on lopetettava sen ikuisen ”jonkun” etsintä ja ryhtyy itse siihen tekijän rooliin. Lopeta odottamasta ja ala tekemään ja toteuta itse niitä tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia, suomalaisia arvoja. Vähennä turhaa kulutusta, liiku luonnossa, syö aitoa, luonnonmukaista ruokaa, järjestäydy toisten kansallismielisten kanssa, perusta perhe, ole aktiivinen tekijä muutoksen edessä.
Ole se muutos, jota me kaikki odotamme. Sillä vain itse tekemällä voimme saada muutoksen aikaan. Parantamalla itseämme tästä rappiosta varmistamme itsellemme ja läheisillemme paremman tulevaisuuden. Suomalainen kansa, perinteemme ja historiamme ei tule katoamaan niin kauan, kun on meitä, jotka omalla toiminnallaan pyrkivät pitämään sen elossa.
Haluan lapsillemme tulevaisuuden, jossa Suomea asuttaa kaunis, valkoinen, suomalainen kansa, joka saa elää oman kulttuurinsa mukaista elämää, jonka lipputangoissa liehuu ylpeydellä maamme lippu ja joka ei kumartele vihamielisille tahoille, olivatpa he sitten kommunisteja, muslimeita tai juutalaisia. Me olemme suomalaisia ja vain me päätämme, millainen on tulevaisuuden Suomi, ja minä uskon, että Suomi on oleva jälleen valkoinen.
Hyvää itsenäisyyspäivää suomalaiset!