Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Suomi tarvitsee liki kolminkertaisen vuosittaisen nettomaahanmuuton Tilastokeskuksen ennustamaan maahanmuuttoon nähden. Etla perustelee väitettään huoltosuhteen muutostarpeella ja vaikutuksilla julkiseen talouteen. Tuoreen Etla-raportin ”Maahanmuutto ja työvoiman riittävyys” mukaan kansantalouden kasvu hidastuu ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus vaikeutuu, jos vuosittainen nettomaahanmuutto on vähemmän kuin 44 000 henkilöä nykyisellä ikä- ja sukupuolirakenteella. Tilastokeskuksen ennusteen mukaisella maahanmuutolla vähenee työikäinen väestö vuoteen 2070 mennessä lähes 20 prosenttia. Jos maahanmuutto nousisi 44 000 henkeen, työpanos kasvaisi Etlan mallilaskelmien mukaan lähes 10 prosentilla vuoteen 2040 mennessä ja noin 40 prosentilla vuoteen 2070 mennessä.
‒ Maahanmuuton vaikutukset julkiseen talouteen ovat kuitenkin simuloinneissamme selkeästi positiivisia. Työeläkejärjestelmän kannalta palkkasumman reipas kasvu tarkoittaa matalampia työeläkemaksuja ja muukin julkinen talous hyötyy maahanmuutosta verotulojen kasvuna. Valtion velan suhde bkt:hen olisi yli 40 prosenttiyksikköä matalampi vuosisadan vaihteessa, ja kestävyysvajekin pienenisi, toteaa Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju.
Sinimustan Liikkeen mukaan Etlan osoittama tarve perustuu käsittämättömän mielikuvituksellisiin olettamuksiin. Tähän mennessä maahanmuutto Suomeen on heikentänyt huoltosuhdetta, kasvattanut sosiaalimenoja ja polkenut osaavan ammattihenkilöstön palkkoja. Lisäksi sen ansiosta poliisin työmäärä on kuormittunut ja oikeuslaitos ruuhkautunut kasvaneen väkivaltarikollisuuden vuoksi. Tulijoiden koulutus, kielitaito ja sosiaalinen sijoittuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei paranna tulevaisuudessakaan huoltosuhdetta, vaan päinvastoin.
Etlan mukaan Suomen matalan syntyvyyden trendin muuttaminen politiikalla on hyvin vaikeaa, ja ratkaisut ovat syvästi yksilöiden ja perheiden yksityiselämään liittyviä. Tässä, kuten monessa muussakin kansantaloutta heikentävässä poliittisessa päätöksenteossa on kyse tahdosta. Suomen valtiovalta pystyy halutessaan tekemään nopeitakin muutoksia, jotka kääntävät valtion rahoituksen kansallisen edun puoleen ja kannustavat syntyvyyden kasvuun.
Sinimustan Liikkeen mukaan suomalaisia nuoria tulee kannustaa ja rohkaista varhaisempaan lasten hankintaan sekä lapsiluvun kasvattamiseen esimerkiksi palauttamalla tuloverotuksen lapsivähennys tai kehittämällä perustulomallista ”äidin palkka”, jossa lapsiluvun mukaan kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle maksetaan korotettua perustuloa. Sinimusta Liike esittää nuorille perheille kannustimeksi valtion takaamaa nollakorko-lainaa, joka kuittautuu lapsiluvun kasvaessa. Vakaa talous vähentää epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan ja tukee kansalaisten perhemyönteisyyttä.
Yhteiskunnan on lisäksi edistettävä perinteisen perheinstituution arvostusta sen sijaan, että esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmissa mahdollistetaan lasten asennemuokkaus tavoitteena normalisoida liberaali irtosuhdekeskeinen pariutumiskulttuuri sekä epänormaalit sukupuoli-identiteetit.
Sinimusta Liike vaatii suomalaisen talouspolitiikan kokonaisvaltaista suunnanmuutosta kohti kansallista etua. Tämä tarkoittaa sosiaaliturvan lopettamista muilta kuin kantasuomalaisilta, ilmaista terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa vain kantasuomalaisille, kaikenlaisten maahanmuuttoon liittyvien erityispalveluiden karsimista, kehitysavun lopettamista ja irtaantumista kalliiksi tulevista kansainvälisistä sopimuksista.
Tarvittavaa työvoimaa löytyy uudelleenkouluttamalla työvoimapulasta kärsiville aloille, kun karsitaan järjestelmän sisältä, muun muassa hallintoportaista ja monenlaisista maahanmuuttoon liittyvistä organisaatiorakenteista kustannuksia. Suomeen on lähivuosikymmenten aikana paisunut valtava julkinen hallintokoneisto, jonka työtä tehostamalla on mahdollisuus lisätä tuottavuutta ja irrottaa uudelleenkoulutettavaksi työvoimaa aloille, joissa tarve on suurempi.
Sinimustan Liikkeen mielestä työllisyyspolitiikan eräs tärkeimmistä tehtävistä on turvata suomalaisten työllisyys koko maassa. Työttömyyden hoito täytyy uudelleenorganisoida yksilöllisemmäksi tueksi koulutuksen ja rekrytoinnin kautta. TE-toimisto ei voi olla hyödytön, kallis ja omaa koneistoaan työllistävä byrokratia, vaan palvelu, jonka avulla työ ja tekijä kohtaavat. TE-toimistojen järjestämien koulutusten tulee olla täydennyskouluttavia, ja uuteen ammattiin pätevöittäviä. Etäkouluttautumisen mahdollisuuksia täytyy kehittää ja oppisopimuspaikkoja lisätä. Myös opiskelun ja samanaikaisen työnteon tulee olla kannattavampaa, jotta opiskelijoilla on paremmat mahdollisuudet korkeampaan tulotasoon, joka vähentää riippuvuutta opintolainasta. Samalla opiskelijat saisivat aikaisin työkokemusta, mikä helpottaa työllistymistä tulevaisuudessa. Tämä myös mahdollistaisi paremmin alanvaihtajien uudelleenkouluttautumisen. Valtion tulee seurata aktiivisesti, millaiselle osaamiselle on tarvetta, ja ohjata sekä helpottaa kannattamattomien alojen työntekijöiden siirtymistä uusille aloille.