STT uutisoi 8.1.2025 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tekemästä laajasta jäsenkyselystä, jonka mukaan vieraskielisten hoitajien heikko kielitaito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja. Suurin osa kyselyyn vastanneista piti vierasmaalaisten työntekijöiden kielitaitoa riittämättömänä. Kyselytutkimuksen tulokset ovat linjassa SuPerin parin vuoden takaisen lausunnon kanssa, jonka mukaan vierasmaalaisten hoitajien huonon kielitaidon aiheuttama lisäkuorma työyhteisölle on edistänyt suomalaisten hoitajien lähtöä alalta, pahentaen siten entisestään huutavaa työvoimapulaa ammattitaitoisesta hoitohenkilökunnasta (Eduskunta 6.10.2021).
Monikulttuuria on lukuisia kertoja luonnehdittu päättäjien ja valtavirtatoimittajien suulla rikkaudeksi ja voimavaraksi, joka on lähtökohtaisesti yhtenäiskulttuuria dynaamisempi ja siten myös parempi järjestäytymisen muoto. Käytännön todellisuus ruohonjuuritasolla on kuitenkin toinen – puutteellisen ammattitaidon yhdistyessä olemattomaan kielitaitoon, muuttuu aiemmin markkinoidusta voimavarasta jo valmiiksi ylirasitetulle hoitosektorin työyhteisölle pahimmillaan ylitsepääsemätön taakka. Vaikeudet potilasraporttien täyttämisessä, lääkkeiden jaossa, suomalaisten nimien toisistaan erottamisessa sekä kommunikaatiossa työkavereiden ja asiakkaiden kanssa kasvattavat tuntuvasti suomalaisten hoitajien valmiiksi suurta työkuormaa, sillä he joutuvat usein korjaamaan pahimmillaan hengenvaarallisia virheitä varsinaisen hoitotyönsä ohessa ilman minkäänlaista rahallista lisäkorvausta. Mitä vähemmän suomalaisia hoitajia työyhteisössä on, sitä vähemmän tapahtuu enää työpaikan sisäistä laadunvalvontaa, jolloin lakiin ja asetuksiin kirjatut viralliset vaatimukset ja käytännön hoitotyö alkavat erkaantumaan toisistaan riippumattomiksi todellisuuksiksi. Työn turvallisuutta ja lainmukaisuutta ohjaavista linjauksista muuttuu silloin enenevissä määrin ainoastaan toivomuksia, suurimpien kärsijöiden ollessa kaikista hauraimmassa asemassa olevat suomalaiset asiakkaat.
Vierasmaalaisen työvoiman jatkuvasti lisääntynyt maahantulo kahlitsee hoitoalan entistä pahempaan palkkakuoppaan, sillä alan houkuttelevuutta ei tarvitse työn tarjonnan lisääntyessä enää kasvattaa palkankorotuksilla. Monelle kehitysmaalaiselle mahdollisuus pysyvään oleskelulupaan on riittävä kannustin hoitoalalle kouluttautumiseen, jota voidaan tehdä mitenkuten sen ajan, jota perheenyhdistämisprosessi ja kansalaisuuden saaminen edellyttävät. Kehitysmaista haalitun ensimmäisen aallon kadotessa vähin äänin helpompiin tehtäviin, ajautuu sote-ala jälleen saman ongelman eteen, jota päättäjämme pyrkivät tulevaisuudessa ratkaisemaan aina vaan epätoivoisempien ja köyhempien muukalaisten maahantuonnilla. Lopputuloksena voisi hyvinkin olla tilanne, jossa filippiiniläiset perehdyttävät malawilaisia suomalaiseen hoitotyöhön. Mikäli työn laadun valvominen on jo nykyisessä tilanteessa haastavaa, tulevaisuudessa pelkästään työn ja laadun määritteleminen muuttuu mahdottomaksi, sillä niistä ei ole enää yhdelläkään hoitajalla tai työnantajalla enää yksimielistä määritelmää. Esimerkkejä hoitotyön vähemmän mairittelevasta tulevaisuudesta löytyy melkoisesti Suomen ulkopuolelta (Kansalainen 22.12.2023).
SOTE-palveluiden yksityistäminen kiihdyttää entisestään vierasmaalaisten värväämistä, sillä yksityisellä sektorilla Valviran edellyttämää ”riittävää kielitaitoa” tulkitaan yleensä laveammin kuin julkisella sektorilla, jonka vuoksi suurimmat kielitaidottomien hoitajien keskittymät löytyvätkin Attendon kaltaisten suuryritysten työpisteistä. Näille terveysjäteille hoitajien kielitaitovaatimuksista luopuminen ja julkisten palveluiden ulkoistamiset ovat loistavaa bisnestä – asiakkaana toimiva valtio kykenee rahoittamaan vuosi vuodelta kallistuvat palvelut, samaan aikaan kun päättymätön tulva kehitysmaalaisia tekijöitä pitää palkankorotuspaineet nollissa. Kansainväliset terveysjätit ovat myös vuosien ajan harjoittaneet aktiivista veronkiertoa, jolla kyseiset toimijat pyrkivät minimoimaan Suomeen maksettavat verot. Yksityistämisten myötä suomalaisten verorahat pumpataan siten ulkomaille, ja vastineeksi tästä Suomi saa kielitaidottomia ja usein ammattitaidottomia muukalaishoitajia, jotka eivät puhu samaa kieltä asiakkaidensa tai työkavereidensa kanssa.
SuPerin puheenjohtaja vaatii kyselytutkimuksen vastauksiin viitaten työnantajilta nykyistä tehokkaampia toimia monikulttuurisen ja turvallisen työyhteisön luomiseksi, sekä aktiivisia toimia rasismia vastaan (SuPer 8.1.2025). Surkea kielitaito ja vierasmaalaisten puutteellinen osaaminen koetaan johtuvan yksinomaan siitä, ettei työnantajaosapuoli ole kouluttanut vierasmaalaisia työntekijöitänsä kunnolla. Pallon heittäminen työnantajalle on kuitenkin vastuun pakoilua, sillä monikulttuurinen työyhteisö tarkoittaa ei-suomalaista työyhteisöä, ja ei-suomalainen työyhteisö ei myöskään kommunikoi suomeksi tai ylläpidä suomalaisia laatustandardeja. Niin kauan kuin SuPerin kaltaiset ammattiliitot kannattavat monikulttuurista yhteiskuntaa ja vapaata maahanmuuttoa, ne ovat myös itse yksi ongelman pääasiallisista aiheuttajista.
Sinimusta Liike vastustaa työperäistä maahanmuuttoa, ja puolustaa suomalaista työntekijää loppumattomalta Suomen ulkopuoliselta kilpailulta. Liikkeemme kannattaa suomalaista Suomea, jossa suomalainen työelämä syntyy suomalaisesta ammattiosaamisesta sekä suomalaisista tekijöistä.
Lue lisää aiheesta:
Sinimusta Liike puolustaa suomalaista työtä
Sinimusta Liike kerää kannattajakortteja päästäkseen puolueeksi. Allekirjoita kannattajakortti täällä.