Mitä me Arvostamme? Minä arvostan synnyinkaupunkiani Tamperetta. Vappuna on muutamina viimeisimpinä vuosisatoina arvostettu työväenliikettä ja ylioppilaita. Näistä ensimmäisen takia se on meidän elämiemme aikana aina ollut hyvin poliittinen juhlapäivä, vaikka yleisen juhlapäivä aseman avulla se pyrkii nostamaan itsensä oletusarvoksi, politiikan yläpuolelle.
Tulen tämän puheen saatossa jankuttamaan sanan arvo arvottomaksi, koska haluan poistaa sen näennäisesti ylhäisemmän muodon sekä poliittisesta keskustelustamme, että yleisestä tavasta tulkita maailmaa ympärillämme.
Arvot ovat arvottomia. Arvot ovat arvottomia itsessään. Arvoista hoetaan jatkuvasti liikaa, mikä ennestään tekee niistä yhä arvottomampia. Arvoa maailmasta kyllä löytyy, mutta ei arvoista itse.
Matalin ymmärrys arvoista, se joka ei tule katoamaan, on se, joka näkyy, kun menee ostoksille. En liikaa vähättele materian vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme, mutta sen on mahdotonta olla prioriteetteina kärjessä. Tuote on asia, joka on kaikkien saatavilla. Valittavissa. Hylättävissä. Käypä hinta keinoteltavissa.
Arvo suurempi löytyy asioissa, joita ei voi ostaa, täytyy ansaita. Arvo suurin löytyy asioista, joista et pääse eroon, vaikka haluaisit, sillä se toimii myös päinvastoin.
Kukaan ei niitä voi valita, taikka saada sinulta mitenkään. Siksi tulen aina arvostamaan Tamperetta. Syntymä ei ole vahinko, hyväksyit sen itse tai et. Syntymän kautta saatu perimä on arvokkaimpia asioita, joita ihmisellä on, ja jos yrität paeta sitä, sen lujempaa se iskeytyy takaisin vasten kasvojasi myöhemmin. Se sitoo sinut yhteen vanhempiisi, sisariisi, lapsiisi, sukuusi, heimoosi, kansaasi, rotuusi. Ilman näitä siteitä tietoisesti tai oletuksena olet ilman perustaa, viitettä, hyödynnettävissä mihin vain. Et edes ymmärrä, mitä olet menettänyt ennen kuin rupeat kasaamaan niitä uudestaan. Nämä siteet ovat konkretiaa ja puolustamisen arvoisia. Arvot, jotka näitä suojelevat, ovat tavoiteltavia, mutteivät mitään kiveen hakattuja, vaan tilanteen mukaan muuttuvia, aika ajoin murentuvia, vääristyviä, purettavia, uudelleenpystytettäviä kohdilleen.
Filosofisesti abstraktit arvot ovat merkityksetöntä sanahelinää. Tasa-arvo, hierarkia, vapaus, orjuus, mikä tahansa tällainen asia, joka herättää vain loputtoman semanttisen väittelyn eikä tervettä yhteiskuntaa. Vapaus kelle? Orjuus mitä varten? Hierarkiaa missä? Tasa-arvoa miltä osin? Kun mikä tahansa asia on kaikille, se on yhtä hyvin ei-kenellekkään. Tällaiset asiat puntaroidaan aina ja ikuisesti niiden vaikutuksista konkreettiseen sukupolvien jatkumoomme ja sen kukoistukseen. Jatkumoon, jonka hetkittäinen laajeneminen tai supistuminen, määrällinen kasvu tai taantuminen ajoittain ei ole myöskään muuta kuin eri vaihtoehtoja, joissa on molemmissa hyviä ja huonoja puolia.
Joidenkin ihmisten jääminen tämän jatkumon ulkopuolelle on väistämätöntä, jos haluaa sen tarkoittavan mitään. Tänä päivänä kaikki on likvidoitu matalimpiin yhteisiin tekijöihin: kulutukseen ja tuotantoon. Ihminen on nyt vain biomassaa, joka pystyy kuluttamaan ja tuottamaan, joka on aina korvattavissa, maahantuotavissa, harhoja, kuten talouden kasvua, varten. Onko koko yhteiskunnan tarkoitus tuottaa pelkästään mahdollisimman paljon tuotteita tai palveluita? Arvoton näkemys. Tämä biomassainen näkemys likvidoi itseään kasvun ideologiansa eteen. Työläisiä tai porvareitakaan ei enää ole, jos ainoa ero on numero pankkisovelluksen käyttöliittymässä. Identiteettejä myydään ihmisille pakettina kulutuskäyttäytymisen kanssa ja sen maksimointia varten. Mutta jatkumo on yhä löydettävissä, ikuisesti tallessa, vaikka kuinka siltä ummistaa silmiään. Heimot heräävät, kansa kerääntyy. Ikuinen inkluusio yleistää, halventaa – ekskluusio, syrjintä luo perusteillaan pohjan arvojen nousulle, jotka ovat korkeintaan sen syvemmän pinnallinen ilmaisu, viestinnän väline, eivätkä pohja millekään.
En tule ikinä vastaamaan, mitä arvoja minulla on, ainakaan siinä mielessä että ne jotenkin määrittelisivät mitään vastauksia. Arvojen julistukset tuottavat vain vääriä mielikuivia ja tulkintoja, riippumatta julistajasta taikka tulkitsijasta. Uudelleenmuodostetut arvot tulevat ilmentymään suomalaisuudesta, mutta tämänhetkiset arvot ja arvopohjainen ajattelu on ensin tuhottava. Minulla ei ole mitään absoluuttisia arvoja, kuten en usko että on kellään muullakaan. Mieli, tulkinta, muuttuu kaikilla ajassa ja tilanteessa. Liberaalidemokratiankin periaatteet väistyvät heti, kun kyse on hyvin tietyistä intresseistä ja todellinen valta on osoitettava. Kysymyksen tulee aina kuulua, minkä ihmisten, minkä maan ja ympäristön puolesta olet, mutta vielä paremmin, mistä sinä sikeät? Mistä olet kotoisin? Mihin olemassaoloon olet syntymän lahjan saanut? Mitä palvelet? Kaikki muu taittuu pragmatiaan: näin me parhaaksi toteutamme tulevaisuuden!
Hyvää Kevättä! Iloista Valkoista Vappua!
Aleksi Veikkola, Sinimustan Liikkeen jäsen