Hyvää päivää, suomalaiset!
Näin vaalien alla, kun valtiota virallisesti ohjaavia päättäjiä valitaan, haluan puhua valtion tarkoituksesta.
Monessa paikassa on hehkutettu, että nyt on tulossa talousvaali, panostusta palveluihin siinä, BKT ja talouskasvu täällä. Minä väitän että ei. Todellisuudessa nämä ovat väestövaalit. Suurin poliittinen jakolinja nyt ja tästä eteenpäin tulevaisuudessa on: kenenkä puolesta olet, kestä ensisijaisesti välität, omasta kansastasi vaiko jostain muusta?
Sillä ei ole pitkäjänteisesti juurikaan merkitystä, onko mikäkin veroprosentti vähän sinne tai tänne, onko jokin palvelumaksu hieman pienempi. Järjestelmä ei näistä muutoksista kaadu eikä sitä tällä tavoin voi pelastaa. Se millä on väliä, on ihmiset, joista järjestelmä koostuu.
Ketkä Suomessa saavat palveluita, kuka ne heille tuottaa? Kenen yhteisistä varoista jouduttaisiin säästämään? Nämä ovat oleelliset kysymykset, eikä mikään yksittäinen valtion panostus tai leikkaus.
Hyväkin teoreettinen järjestelmä kaatuu, kun sen jäsenet ovat toisilleen vieraita ja yhteistä heidän välillään on korkeintaan kulutuskäyttäytyminen. Huonostikin suunniteltu järjestelmä kuitenkin pelaa, kun sitä pyörittää selkeästi ja ilman mitään selittelyjä yhtenäiseksi tunnistettava ryhmä ihmisiä.
Monietninen eli monikulttuurinen yhteiskunta luo äärettömän paljon sivuvaikutteita, jotka halventavat elämää sen jokaisella osa-alueella. Tämä johtuu siitä, että matalin yhteinen tekijä määrittelee yhteiskunnan arvot.
Jokaisessa ihmiskohtaamisessa tulee vastaan se, että kuinka siinä kuuluu elehtiä. Työelämässä toimintatavat ja työnteon tunnollisuus menee sen mukaan, minkä biokulttuurin rima on matalin. Se asenne millä kaikesta ympärillä pidetään huolta, lipsuu kun kaikki mahdolliset on samassa kelkassa.
Joka ikinen kyltti tai ohjeistus täytyy tehdä yhä varovaisemmin, kun erilaisten ihmisten tulkintatyylit täytyy ottaa huomioon, puhumattakaan loputtomista kielistä ja niiden halventumista sekoittuessaan toisiinsa. Liikennekäyttäytyminen saa vaikutteita maailman joka kolkasta.
Arkkitehtuuri ympärillemme muodostuu mahdollisimman vähän ilmaisevaksi, yksinkertaisiksi palikoiksi, betoni, lasi ja teräs särmiöiksi, riisuen kauneutta jokapäiväisestä ympäristöstämme. Taide, mikä tahansa luova, pitää yrittää saada puhuttamaan niin paljon erilaisia ihmisiä, ettei se puhuta enää ketään millään merkittävällä tavalla. Kiinnostus kauneutta kohtaan itse katoaa, kun turtuminen ja asioihin tyytyminen asettuu aloilleen.
Suomeen ei ole tapahtunut maahanmuuttoa. Suomeen on tehty ihmisten maahantuontia. Ihmisten maahantuonti Suomeen on lyhyellä aikavälillä rahallisesti tuottoisaa, mutta vain osalle yhteiskuntaa. Pitkällä aikavälillä, jos me Sinimustassa Liikkeessä emme olisi täällä muuttamassa kurssia, tämä kehitys likvidoisi kaiken kauniin maastamme ja jäljelle jäisi vain rapistuvia betoniviidakoiden raunioita ja isoja bittien muodostamia lukuja pankin tietokoneruudulle.
Kun arvostusta löytyy pelkästään tuotteille ja palveluille, tuotannolle ja kulutukselle, kaikki muu tuhotaan sen nimessä.
Mitään korkeampaa, laadukkaampaa, terveempää, edes erilaista ei voi antaa tulla esille, koska tällaisen olemassaolo uhkaa kaikkea muuta tasa-arvon puutteellaan. Vain etnisesti yhtenäinen kansa voi tuoda jälleen esiin omat, ainutlaatuiset piirteensä maailmaan ja sen materiaalinen tila, oli se sitten korkea tai alhainen, on pelkkä kulissi tälle rotusielumme kukoistukselle. Ainutlaatuinen suomalainen rotusielu, joka ilmenee vain yhteisen biokulttuurin, eli yhteisen perimän kautta.
Se ilmenee kaikkialla, missä suomalaisia on. Meistä kummastellaan jonotuskäyttäytymistämme bussipysäkeillä, yleistä sosiaalista juroutta, urheilusankariemme haastateltavuutta, mutta myös sitä kuuluisaa sisukkuutta. Kaikki nämä ovat pieniä osia kollektiivista rotusieluamme.
Siamilainen, seemiläinen tai somali voi oppia kieltämme, maksaa veroja, tai olla syntynyt maantieteellisesti Suomessa, muttei ikinä syvimmässään pysty rehellisesti samaistumaan tähän kokonaisuuteen, kuten ei suomalainenkaan heidän luonteeseen.
Mikään määrä koulutusta tai mitään muita palveluja ei muuta erilaisen rotusielun omaavasta suomalaista. Yhteiskunta joko muuttuu heidän seurauksena joksikin muuksi kuin suomalaiseksi tai suomalainen yhteiskunta toivottaa heille hyvää matkaa jonnekin muualle.
Esihistoriassamme oli yhtenäinen itämerensuomalainen kansa. Vajaat tuhat vuotta sitten, kun kirjoitustaito tänne saapui, se oli hajautunut moniin erillisiin heimorakenteisiin. Noin 250 vuotta sitten ne samat heimot alkoivat historian syklin kääntyessä jälleen yhtenäistymään, yhdeksi suomalaiseksi kansaksi. Nämä yhteiskunnat olivat materiaalisesti hyvin erilaisia, mutta kuitenkin täysin tunnistettavissa suomalaisiksi. Tulevaisuudessa materiaaliset olot tulevat jälleen olemaan hyvin erilaiset, mutta tunnistettavasti suomalainen kansa tulee täällä olemaan, sillä Sinimustan Liikkeen päämääränä on suomalainen Suomi.
Suomen valtion on tehtävä päätöksensä joka asiassa kansamme edun näkökulmasta, kansaa vaalien ja sitä laatua kohti ohjastaen.
Minä olen isäni ja äitini poika, menneinä aikoina sukumme olisi ollut osa pohjalaista heimoa. Näistä heimoista on jälleen noussut Suomen kansa ja sen puolesta ja ansiosta olen tässä juuri nyt. Kiitos!