Yrityksiä ja esimerkiksi asuntolainakustannustensa kanssa kamppailevia lapsiperheitä kurittava korkokehitys on ollut otsikoissa Suomessa viime kuukausina. Trendi on sama kaikkialla euroalueella, koska korkopäätösten takana on talousrikoksista aiemmin kiinni jääneen globalisti Christine Lagarden ohjaama Euroopan keskuspankki (EKP). Toisin kuin muissa EU-maissa, Suomessa ei kuitenkaan ole käyty lainkaan julkista keskustelua siitä, mitä pankkien epäoikeudenmukaisille korkotuotoille tulisi tehdä.
Valtaosa taloudessamme kierrossa olevasta rahasta on yksityisten liikepankkien luomaa velkaa, jota syntyy esimerkiksi asuntolainaamisen yhteydessä. Pankkien ei tarvitse siis ansaita lainaamiaan rahoja etukäteen, vaan uusi raha luodaan kirjaimellisesti tyhjästä, kun asiakas (yksityishenkilö, yritys tai julkinen taho) velkaantuu pankille.
Merkittävä osuus pankkien voitoista syntyy ottolainaamisen kulujen ja antolainaamisen tuottojen erotuksena. Tätä kutsutaan korkokatteeksi. Ottolainauksen kuluja ovat esimerkiksi tallettajille maksettavat korot, kun taas antolainaamisen tuottoihin lukeutuvat asuntovelallisten maksamat korot.
EKP:n ajamien aggressiivisten koronnostojen vuoksi pankkien katteet ovat räjähtäneet käsiin, mikä on hyödyttänyt rahaeliittiä ja samalla köyhdyttänyt koko muuta yhteiskuntaa. Velkaantuneet yritykset ja kotitaloudet kärsivät kasvavista rahoituksen kustannuksista, mutta toisaalta tallettajat eivät edelleenkään saa kohtuullista korkoa säästöilleen.
Ikiaikainen stereotypia ahneista pankkiireista pitää siis edelleen paikkansa. OP-ryhmälle kasvavat korkokatteet ovat merkinneet tänä vuonna yli seitsemän miljoonan euron tuottoja joka päivä. Myös esimerkiksi Nordea on rikkonut aiempia tulosennätyksiään hiljattain. Pankkien paisuviksi korkokatteiksi muuntuneet rahat ovat poissa kotitalouksilta ja yrittäjiltä, joiden euroilla myös suomalaista kansantaloutta ja hyvinvointia ylläpidetään.
Kansallismielisten tulee haastaa kansainvälinen pankkiiriluokka
Muualla Euroopassa korkokehityksen kohtuuttomuus on nostettu julkiseen keskusteluun. Monissa maissa on asetettu tai vähintäänkin valmisteltu niin sanottuja windfall-veroja, jotka kohdistuisivat pankkien ansaitsemattomiin voittoihin. Koska kasvavien korkokatteiden taustalla ei ole pankkiirien pyyteetön ja taitava työ kansantalouden eteen, vaan EKP-byrokraattien rahapoliittiset päätökset, olisi rahoituslaitosten ylisuuret voitot kohtuullista siirtää takaisin kansalle verotuksen keinoin.
Tšekissä parlamentti on hyväksynyt 60 prosentin erityisveron pankeille ja energiasektorin yrityksille. Tšekki uskoo kasvattavansa verotulojaan 3,4 miljardilla eurolla, joilla voidaan tukea kasvavista rahoitus- ja energiakustannuksista kärsiviä kansalaisia sekä yrityksiä. Myös Unkari on alkanut verottaa entistä kovemmin ansaitsemattomista voitoista nauttivia avainsektoreita. Lisäksi Viro, Latvia ja Liettua ovat kaikki jalkauttaneet tai ovat pian jalkauttamassa pankkeihin kohdistuvia windfall-veroja, joilla tahdotaan esimerkiksi rahoittaa puolustusvoimia. Ennusteiden mukaan verouudistukset vahvistavat Baltian maiden budjetteja sadoilla miljoonilla euroilla.
Suurinta kansainvälistä huomiota ovat saaneet kuitenkin Espanjan ja Italian ilmoittamat pankkiverot. Ikävä kyllä Italiassa alun perin radikaaliksi kaavailtu nettokorkotuottoihin kohdistuva 40 prosentin vero on vesittynyt alkusyksystä pääomapiirien aktiivisen lobbauksen vuoksi. Tämä ei ole yllättävää, sillä Giorgia Melonin oikeistopopulismin katteettomuus on käynyt jo aiemmin tuskallisen selväksi maahanmuuttopoliittisten liennytysten yhteydessä. Onkin odotettavissa, että Italiassa ei tulla näkemään aitoa pankkireformia ennen kuin kansallisradikaalit liikkeet nousevat lopulta valtaan.
Myöskään Suomessa oikeistopopulistit eivät ole tahtoneet nostaa pankkien verottamisen tuntuvaa tiukentamista vaatimuslistalleen, vaikka teemalla olisi epäilemättä kansan laaja tuki. Niin sanotuiksi fiskaalikonservatiiveiksi itseään viime viikkoina kutsuneet oikeistopopulistit leikkaavat mieluummin tavallisten suomalaisten hyvinvoinnista ja peruspalveluista kuin uskaltautuvat haastamaan aikamme voimakkaimpia vallanpitäjiä – koronkiskonnalla rikastunutta kansainvälistä pankkiiriluokkaa.
Sinimusta Liike toivottaa muutamissa Euroopan maissa kaavaillut 40-60 prosentin verot pankkien voittoihin erittäin tervetulleeksi rahapoliittiseksi avaukseksi. Pitkällä tähtäimellä tämä on kuitenkin vain ensimmäinen askel huomattavasti kokonaisvaltaisemman pankkireformin polulla. Rahanluontioikeus tulee siirtää itsenäisessä Suomessa pankeilta yksinoikeudella valtiolle, sillä rahan valta on poliittisen vallan korkein muoto.